Testamentti 6

0sa6.
Hänen oleskelujaksonsa päättyi muutaman kuukauden kuluttua ja hän muutti takaisin kotimaahansa.
Jäin jatkamaan työtäni ja iltasella unelmoin satuprinssistäni, jolle olin antanut kaiken itsestäni.
Muutaman kuukauden kuluttua huomasin olevani raskaana! Se oli shokki, mitä en ensin meinannut tajuta millään muotoa.
Tiesin kuitenkin, ettei minulla ollut varaa jättää työpaikkaani, kotiin en halunnut mennä lehtolapsen kanssa, abortti ei edes käynyt mielessäni ja vielä vähemmän halusin miehen sitoa lapsen takia itseeni.
Illat pohdin eri vaihtoehtoja, kuinka tilanteesta selviäisin.
Lasta en mielestäni itsekään voinut pitää, silloin ei ollut päiväkoteja ja vähän erakkoluonteellani en ollut hanakasti kerännyt ystäviäkään ympärilleni.
Mielestäni olin umpikujassa, mutta yksi asia kuitenkin hiipi vähitellen mieleeni. Mietin sitä ankarasti monilta eri kanteilta ja lopulta päätin kokeilla kepillä jäätä.

Kirjoitin sisarelleni ja kerroin tilanteen mahdollisimman selkeästi. Pyysin häntä harkitsemaan asiaa tarkasti ja neuvottelemaan miehensä kanssa: Olisivatko he valmiita edes harkitsemaan tulevan lapseni adoptointia.
Kului aikaa, kävin kuitenkin lääkärintarkastuksessa ja sain hyviä neuvoja, kuinka menetellä, jos ongelmia ilmaantuisi.
Raskaus eteni hyvää vauhtia, peitin olemukseni väljempiin vaatteisiin, ettei sitä huomattaisi- ainakaan tässä vaiheessa ja onnistuinkin aika hyvin.

Sain suomesta kirjeen, minkä tunnistin sisareni lähettämäksi. He olivat lakimiehen kanssa keskustelleet asiasta ja päätyneet vastata myöntävästi adoptioon, jos olisin vielä halukas luopumaan lapsestani.
He edellyttivät kuitenkin, etten koskaan antaisi lapsen tietää olevani hänen oikea äitinsä.
Olin toisaalta iloinen tiedosta, toisaalta äiti nosti minussa päätään, enkä heti osannut päättää, halusinko luopua äitiydestäni.
Asia pyöri mielessäni jokaisena vapaana hetkenä, punnitsin eri vaihtoehtoja edestakaisin. Sen ajan työnantajat olivat suvaitsemattomampia kuin nykyisin ja niin viimein tein ratkaisuni sisareni hyväksi.
Tiesin ainakin missä lapseni on ja tiesin, että hän saa sille kuuluvan rakkauden ja huolenpidon osakseen.
Oli vielä yksi muukin asia, mikä painoi vaakakupissa: Saisin seurata lapseni kehitystä, vaikkakin vain sivusta, mutta parempi mielestäni niin, kuin hän olisi sijoitettu minulle tuntemattomille vanhemmille.

Lapsen syntymän jälkeen sisareni hoiti kaikki lasta koskevat asiakirjat kuntoon ja poika siirtyi virallisesti sisareni perheeseen.
Muutaman vuoden kuluttua muutin takaisin suomeen, sain työpaikan nykyisestä firmasta, jossa tälläkin hetkellä työskentelen.
Olen saanut seurata elämänvaiheitasi läheltä. Kävit luonani sisareni kanssa muutamia kertoja, mutta sitten muutitte työn perässä kauas kaupunkiin, eikä tapaamisemme ollut enää mahdollista.
Seurasin kuitenkin elämääsi ja autoin sisartani rahallisesti, joka oli tarkoitettu koulutuksesi tukemiseen.
Olin mukana valmistujais-tilaisuuksissasi. Tunsin, kuinka kyyneleet polttivat luomiani painaessasi valkolakin päähäsi. Silloin lausuin ensimmäisen kerra ääneen: Minun poikani.
Mutta tämä kaikki oli painettava pois sydämestäni, samoin kuin isäsi kuva aikanaan, jolle rakkauteni ja uskollisuuteni vannoin.
Vannoin sen niin todesti, etten löytänyt myöhemmässäkään vaiheessa kumppania rinnalleni.

Haluaisin sinun vielä tietävän yhden asian. Toinnuttuasi ensi shokista vanhempiasi koskevassa asiassa, mielesi sopukoissa alkaa itää kysymyksiä- ja yksi niistä lienee. Kuka on isäni, elääkö hän vielä, mistä voisin etsiä häntä ja niin edelleen.
Toivon hänen elävän edellen tämän kirjeen luettuasi ja hänen samalla saada tietää omistavansa lapsen, jota hänkään ei naimattomana ole kenenkään kanssa hankkinut.

Vaikka tiemme ovat kohdanneet suomeen tuloni jälkeen monet kerrat, yhteistä tietä meille ei oltu tarkoitettu. Johtuiko se sitten kummankin arkuudesta tehdä aloitetta, vai, oliko kohtalo päättänyt elävän meidän yksikseen rangaistuksena aikoinaan tekemäni ratkaisun takia. Sitä en tiedä.

Pyysin isäsi Ilmari Hipakan myöhemmin hoitamaan testamenttiasiat ja luovuttamaan tämän kirjeen aikanaan sinulle, jos hän vielä elossa silloin on.
Haluan vielä tähdentää, että myöskin hän saisi tietää kirjeen sisällön ja saat päättää, haluatko pitää isäsi kanssa yhteyttä kaiken tietämäsi jälkeen.
Rakkain terveisin äitisi Maria Valo.

Kiitos kaverit kun jaksoitte lukea :-)