maanantai 30. marraskuuta 2020

Matkassa mukana

Minulle oli kertynyt paljon valokuvia. Ne makasivat hyödyttöminä koneeni kuvatiedostoissa. Olisin halunnut näyttää tuotoksia jollekin, mutta olin keltanokka, enkä osannut hakea niille oikeaa osoitetta.
Nuorin poikani
kertoi blogistaan ja innosti minuakin mukaan. Tietämättömänä tollukkana en tietenkään osannut sellaista tehdä, niinpä hän seuraavalla lomallaan auttoi blogin rakentamisessa. Se tehtiin 2008 vuodatukseen, mutta kun vuodatukselle tuli suuria ongelmia, niin vaihdettiin bloggeriin.
Täällä olen seikkaillut enemmän ja vähemmän aktiivisesti lähes yhdeksän vuotta. Postauksia bloggeriin olen tehnyt tilaston mukaan 604 kappaletta. Järjetön määrä! Ilman mielenkiintoisia ja monipuolisia haasteita, postausmäärä olisi minimi, eikä varmasti olisi kantanut näinkin pitkälle, kiitokset haasteiden luojille ja ylläpitäjille.

Krapu 49: Järjetön, kertoa, blogi

 

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Vanha puu

Jokainen askeleeni jätti kengän muotoisen kuvion yöllä sataneen uuden lumen pintaan. Harhailin ilman päämäärää vielä aamuhämärällä pihamaallani. En tiennyt mitä etsin. Yksinäinen lintu lennähti lammenrannalla kasvavan orapihlajan oksalle. Se pyörähteli vilkkaasti muutaman kerran ympäri kuin kutsuen:Tule katsomaan, lammessa on taikaa. Hiivin hiljaa rannalle ja mitä näin! Paperin ohuen jään pintaan oli syöpynyt kuva puuvanhuksesta kuin muistutuksena, ettei yksikään kesä ole ikuinen, niin kuin ei meistäkään kenenkään elämä täällä luomakunnassa. Ohuen jään alla oleva kasvusto oli sulattanut taianomaisen kuvion lumen peittämään jäähän. Hiljennyin näkyni äärelle. Tunsin suurta kunnioitusta ihmeellistä luontoa kohtaan, sen taitoa muuttua kesästä talveksi, vain yhden yön aikana.

Krapu 48: Taianomainen, paperi, hiipiä.


 

maanantai 16. marraskuuta 2020

Kilpasilla

Oli se armotonta menoa, mutta Hiljalla ei ollut varaa antaa ilkkumisen aihetta. Hänellä oli tarve näyttää, että vähän iäkkäämpikin naisihminen pysyy motskarin kanssa nuorempien mukana. Pari sukupolvea nuoremmat sisarukset haastoivat Hiljan kilpasille. Vanhempi heitti, ettei Hilja uskaltaisi ottaa haastetta, mutta Hilja uskalsi. Hän oli juuri ostanut kevytmoottoripyörän, ei tarpeeseen, mutta kerratakseen nuoruutensa muistoja.
Lähdettiin soramontulle, jossa oli grossirata. Hiljaa hirvitti, mutta sitä hän ei näyttänyt. Läppä lautaan ja matkaan. Tytöt menivät edellä, Hiljakin aivan kintereillä. Sora lensi ja rapa roiskui, mutta kaatumatta maaliin selvittiin. Olihan mahtava tunne, eikä nuorisolta tullut ilkkumista. Oot sinä jumankukku muori, sanoi nuorempi, kun sai visiirinsä auki.

Krapu 47: Tarve, ilkkua, armoton

 

maanantai 9. marraskuuta 2020

Ei asiaton.

 Kuuntelin syysmyrskyn soittamaa sinfoniaa lähelläni olevan puhelinmaston juurella. Sen antennit näyttivät heiluvan puuskien mukana.
Ajattelin: Jospa kiipeäisin varovasti huoltomiehiä varten rakennettuja askelmia myöten ylös.
Kyltti: Asiattomilta pääsy kielletty!
Minähän en ollut asiaton, halusin saada uuden kokemuksen.
Askel kerrallaan ylöspäin, puunlatvojen yläpuolelta näin jo kauas. Tuuli tarttui tosissaan vaatteisiini, nautin sen voimasta.
Kiipesin edelleen, kunnes käteni osui liukkaaseen mönjään, ja otteeni petti, onneksi ahdas tila pelasti putoamiseni. Katsoin alas, minua huimasi. Olin katsonut vain ylöspäin, ja kiivennyt turhan korkealle. Nojasin silmät kiinni maston takaseinään rauhoittuakseni. Tuuli riepotteli vapisevaa vartaloani, mutta laskeuduin varovaisen sinnikkäästi alas ja ihmettelin: Mitä oli se liukas mönjä?

Krapu 46: Ylöspäin, heilua, mönjä

maanantai 2. marraskuuta 2020

Anteeksi

 Minua vainosi öisin iso härkä. Tilanne oli hyvin todellinen, yritin paeta, mutta pelko lamaannutti menoni. Härkä seurasi minua aina yhtä uhkaavana, mutta ei koskaan koskenut minuun. Se tuli kohti - valkoinen tai ruskea, leveät sarvet, syyttävä katse.
Olin kerran henkisen tiedon kurssilla ja siellä sain tilaisuuden pyytää anteeksi jonkun menneessä elämässäni tekemäni vääryyden. Keskityin, ja luokseni tuli unissa näkemäni valkoinen härkä. Kumarruin sen puoleen kysyen:
— Kuinka olen loukannut sinua, ja härkä vastasi:
— Olit murhaaja, tapoit 74 eläintä torerona ollessasi
Itkin, silitin härän turpaa ja pyysin anteeksi jokaiselta murhaamaltani eläimeltä.
Tilanne vaikutti hyvin todelliselta, enkä ole sen jälkeen nähnyt unissani yhtäkään härkää.