Rauhallista Joulua Ainalta ja Hiltalta
Hiltakin lähetti hyvänjoulun toivotukset, vaikka onkin pysytellyt visusti näkymättömissä. On sitä mieltä, että Ainan kiireiden takia hänkin joutuu paitsioon, ja tietty kärsii siitä. Voi asiassa olla perääkin, mutta eihän sitä tarvitse Hiltalle myöntää ;-)
keskiviikko 21. joulukuuta 2016
maanantai 5. joulukuuta 2016
Kanalan kuulumisia
Kanalassa tapahtuu aina pieniä muutoksia. Kun aikoinaan viisi vuotta sitten laitoin kanoja, olin aika vihreä ja tietämätäön monista seikoista. Luulin, että kun otan kanoja, samat kanat ovat minulla niin kauan, kuin niitä pidän. Näin ei kutenkaan käynyt. Kanalauma on erinäisistä syistä vaihtunut alkuperäisistä kokonaan. Vielä on joitakin jäljellä, jotka otin samalle vuodelle. Yhtäkään niistä en ole pois antanut, mutta sairastumiset ovat muutamia vieneet mennessään ja kukkoja on ollut pakko laittaa jokunen kappale paremmille metsästysmaille. Tällä hetkellä minulla on yhdeksän kanaa ja kaksi kukkoa
Hän on Hiili. Hiilen äiti on puhtaan valkoinen sulkajalka ja isä kiuruvetinen mustankirjava kukko. Hiili on noin kolmen kuukauden ikäinen nuorineiti. Ihana lärpättäjä äänenmurroksineen.
Roope on Hiilen veli saman emon hautoma kukkopoika. Roope on kiltti kukon alku. Väritykseltään hyvin kanamainen. Katsotaan, kuinka höyhenistö lopulta kehittyy.
Santeri on dementoituneen kanaemon hautoma. Sanomme Suklaata dementoituneeksi, koska hän ei ole muninut moneen vuoteen, mutta on hyväkuntoinen kana. Sitten yhtä-äkkiä yllättää ja alkaa hautoa. Kolmesta munasta yksi syttyi ja Santeri sai mahdollisuutensa näyttää kukkoutensa. Jos kukot ovat luonteeltaan sopeutuvia, niin mnolemmat mahtuvat kanalaamme.
Tässä muuta katrasta muutama kappale. Sopuisaa sakkia kaikki.
Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa, sanoo vanha sananlasku. Eikä se tee poikkeusta kanalassakaan. Pääsin todistamaan ensimmäisiä aikuistumisharjoituksia. Vähän vaapperaa vielä, mutta onhan panijakin vielä pantavaa pienempi ;-D Iloista joulun odotusta :)
keskiviikko 30. marraskuuta 2016
tiistai 22. marraskuuta 2016
Tulevaisuuden toive
Olen vain vähän saanut aikaseksi tänä syksynä ja hiljaiseloni taitaa vielä jatkua joinkin aikaa.
Kuollut en sentään vielä ole ;-D, joten syysterveisiä teille ahkerat blogilaiset :-)
perjantai 11. maaliskuuta 2016
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
Iloa elämään
Tämä talvenselkä on ollut vähän tällaista mitääsanomatonta aikaa, mutta aurinko nousee joka päivä korkeammalle ja panee väkisinkin virran kiertämään... ainakin luulen että panee :-)
lauantai 13. helmikuuta 2016
keskiviikko 10. helmikuuta 2016
Teema Omakuva 4-6
No niin ja nyt sitten se analyysi: Olen luotani työntävä (jalat) Suojelen itseäni ulkopuolisilta (kädet) Olen kylmäkiskoinen (kasvot)Olen tuhrittu ja tuhrinut. En osaa ottaa vastaan lämpöä, silti olen tällainen. Mutta kyllä minun kanssani pärjää (tausta) :-DDD
sunnuntai 24. tammikuuta 2016
Onnistumisia ja menetyksiä
Hilta jalkausi pilkille. Hauen pyyntiin, ei sen vähempää, eikä enempää. Aina oli kaverina ja hänen miehensä. Aina sai neljäkiloisen ja kaksi kakspuolikiloista, Hiltakin, kuten kuva kertoo...
ja mies lähes nelikiloisen hauen. Hauet fileoitiin, suolattiin sopivasti ja Aina kätevänä emäntänä lupasi saaliin savustaa. Kaksi uunillista poltettiin ensin halkoja että kiuas olisi tarpeeksi kuuma. Sitten fileet ritilöille uuniin. Kypsymistä odotelessa mentiin puhuttelemaan kanoja.
Kanalasta tultuaan Aina kuuli ritinää ja vilkaisi savustuspaikalle päin.
OHOH!!! Onpas siellä lämpimän näköistä. Aina havaitsi, ettei asialle voinut tehdä muuta kuin saada tapahtumasta dokumentti tuleville savustajille opiksi ja ojennukseksi, että näin lämmintä ei tarvitse olla. Palolaitos on tien toisella puolella, mutta ei siellä korvaa lotkautettu, vaikka naapuriossa paloi. No, ei sitä apua kyllä pyydettykään. Luulivat varmaan, että roskia polttavat.
Alkaa olla makkaranpaistohiillos, vaim makkarat puuttuvat.
No näin kävi meillä, mutta ei masennuta. Haukia on järvessä ja pöntönkin saa uuden jos viitsii rakentaa ;-DDDDD
ja mies lähes nelikiloisen hauen. Hauet fileoitiin, suolattiin sopivasti ja Aina kätevänä emäntänä lupasi saaliin savustaa. Kaksi uunillista poltettiin ensin halkoja että kiuas olisi tarpeeksi kuuma. Sitten fileet ritilöille uuniin. Kypsymistä odotelessa mentiin puhuttelemaan kanoja.
Kanalasta tultuaan Aina kuuli ritinää ja vilkaisi savustuspaikalle päin.
OHOH!!! Onpas siellä lämpimän näköistä. Aina havaitsi, ettei asialle voinut tehdä muuta kuin saada tapahtumasta dokumentti tuleville savustajille opiksi ja ojennukseksi, että näin lämmintä ei tarvitse olla. Palolaitos on tien toisella puolella, mutta ei siellä korvaa lotkautettu, vaikka naapuriossa paloi. No, ei sitä apua kyllä pyydettykään. Luulivat varmaan, että roskia polttavat.
Alkaa olla makkaranpaistohiillos, vaim makkarat puuttuvat.
No näin kävi meillä, mutta ei masennuta. Haukia on järvessä ja pöntönkin saa uuden jos viitsii rakentaa ;-DDDDD
keskiviikko 20. tammikuuta 2016
Teema Vasuri6
Hän
saapui Tulimaahan ja katseli paikkaa lumoutuneena. Sulaa kuumaa
hiekkaa ja kärpäsiä, joku hiiltynyt puu ja aina kauniita kukkivia
kukkasia. Kulkija katseli tulisia rinteitä haltioituneena ja
huudahti: Tämä on se paikka, jossa kasvatetaan laavaa ja kärpäsiä.
Hän vapautti vetojuhdan ja antoi sen valita, jääkö, vai lähteekö
takaisin. Itse hän nojautui vasten kuumaa kiveä ja sulautui
Tulimaan rinteeseen.
Tulimaa
Hän
oli kuullut tarinan maasta, joka oli kuuma ja sen rinteillä kasvoi
aina kauniita kukkasia. Matka sinne oli kuitenkin pitkä ja
vaarallinen mutta kaunis.
Hän
valjasti vetojuhtansa, tanakan härän, kuljettamaan tarvittavat
ruoka- ja matka tavarat ja niin matka Tulimaahan saattoi alkaa.
Hän
oli kuullut vuorenkoirasta. Sen punaiset silmät näkivät kulkijan
sisimmän ja ajatukset. Jos kulkijalla olisi pahat aikeet, koira
hyökkäisi. Mutta jos kulkija olisi hyvän tahdon asialla, hän
saisi jatkaa matkaansa.
Vetojuhta
säikähti sen verran koiran punaisia silmiä, että ryntäsi
juoksulle, linnut pakenivat peloissaan. Silloin matkaajan oli pakko
estää koiran suuttumus valehyökkäyksellä. Hän kuitenkin säteili
myötätuntoa koiraa kohtaan ja vuorenkoira ymmärsi tilanteen. Matka
pääsi jatkumaan.
Sademetsän
kauneus häikäisi jokaisen, joka sinne tavalla tai toisella oli
eksynyt tai hakeutunut. Portti tulimaahan oli jo näkösällä, mutta
sinne oli vielä taivallettavaa. Porttia vartioi viidakonkerubi. Jos
tiesi salasanan, portti avautui ja kulkijan matka sai jatkua.
Portista
kuljettuaan oli vielä ylitettävä rotko. Sen pohjalla oli jälkiä
toisista kulkijoista. He olivat päässeet portista, mutta jostain
syystä pudonneet rotkoon. Vain jotain pientä oli jäänyt muistoksi
epäonnistujista. Kulkija ylitti rotkon sen vaarallisia reunoja
myöten ja pääsi polkua eteenpäin.
Hän
saapui Tulimaahan ja katseli paikkaa lumoutuneena. Sulaa kuumaa
hiekkaa ja kärpäsiä, joku hiiltynyt puu ja aina kauniita kukkivia
kukkasia. Kulkija katseli tulisia rinteitä haltioituneena ja
huudahti: Tämä on se paikka, jossa kasvatetaan laavaa ja kärpäsiä.
Hän vapautti vetojuhdan ja antoi sen valita, jääkö, vai lähteekö
takaisin. Itse hän nojautui vasten kuumaa kiveä ja sulautui
Tulimaan rinteeseen.
Kiitos kun jaksoitte loppuun saakka. Kuvat synnyttivät sadun ja pakkasen paukutellessa nurkkia oli kiva tehdä jotain lämmintä.
maanantai 18. tammikuuta 2016
Teema Vasuri5
Portista
kuljettuaan oli vielä ylitettävä rotko. Sen pohjalla oli jälkiä
toisista kulkijoista. He olivat päässeet portista, mutta jostain
syystä pudonneet rotkoon. Vain jotain pientä oli jäänyt muistoksi
epäonnistujista. Kulkija ylitti rotkon sen vaarallisia reunoja
myöten ja pääsi polkua eteenpäin.
perjantai 15. tammikuuta 2016
Teema Vasuri4
Sademetsän
kauneus häikäisi jokaisen, joka sinne tavalla tai toisella oli
eksynyt tai hakeutunut. Portti tulimaahan oli jo näkösällä, mutta
sinne oli vielä taivallettavaa. Porttia vartioi viidakonkerubi. Jos
tiesi salasanan, portti avautui ja kulkijan matka sai jatkua.
tiistai 12. tammikuuta 2016
Teema Vasuri3
Vetojuhta
säikähti sen verran koiran punaisia silmiä, että ryntäsi
juoksulle, linnut pakenivat peloissaan. Silloin matkaajan oli pakko
estää koiran suuttumus valehyökkäyksellä. Hän kuitenkin säteili
myötätuntoa koiraa kohtaan ja vuorenkoira ymmärsi tilanteen. Matka
pääsi jatkumaan.
lauantai 9. tammikuuta 2016
Teema Vasuri2
Hän
oli kuullut vuorenkoirasta. Sen punaiset silmät näkivät kulkijan
sisimmän ja ajatukset. Jos kulkijalla olisi pahat aikeet, koira
hyökkäisi. Mutta jos kulkija olisi hyvän tahdon asialla, hän
saisi jatkaa matkaansa.
keskiviikko 6. tammikuuta 2016
Tulimaa. Teema vasuri1
Hän
oli kuullut tarinan maasta, joka oli kuuma ja sen rinteillä kasvoi
aina kauniita kukkasia. Matka sinne oli kuitenkin pitkä ja
vaarallinen mutta kaunis.
Hän valjasti vetojuhtansa, tanakan härän, kuljettamaan tarvittavat ruoka- ja matka tavarat ja niin matka Tulimaahan saattoi alkaa.
lauantai 2. tammikuuta 2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)