Väärä väri

Kaija pudotti matkalaukkunsa oven suuhun lattialle huudahtaen:
  — Ruskea lattia. Inhoan ruskeita lattioita. Se voisi olla sininen, keltainen, tai violetti – mutta ei ruskea?
Kalevi hymyili sisäänpäin kuunnellen vaimonsa purkausta.
Hän oli Kaijan lomalla ollessa tehnyt pintaremonttia ja samalla maalannut pirtin lattian, yllättääkseen vaimonsa - tietty positiivisesti.
  — Vaihdetaan väri miksi haluat, maalaat sen myös itse, niin saat mieleisesi.
  — En maalaa, enkä katso enää sinun virnuiluasi. Muutan äidiltäni jääneeseen yksiöön.
  — Sehän sopii, matkalaukkujasikaan ei tarvitse pakata, ovat jo valmiina. Muistinpa juuri, että äitisi yksiön lattia on ruskeaa muovimahonkia.
  — Ai niinpä onkin...
  — Ei tehty hiiltymällä parane, kyllä silmä väriin tottuu.
Tulehan syliin, pusutellaan.

Krapu 12: Yksiö, ruskea, hymy

Toinen minä

Hän eli elämäänsä tiettömien teiden takana, hän pelkäsi tulla huomatuksi, hän halusi vaimentaa tunkeilijat, koska sisimmässään pelkäsi heitä ja kuitenkin inhosi itseään niin tehdessään.
  Hän oli eristäytynyt ympäröivästä maailmasta, hän oli henkisesti rikki. Hän eli pääosin luonnon antimilla, pienessä, vanhemmiltaan perimässään hirsimökissä, jossa oli muutama hehtaari polttopuumetsää.
   Hän sai pienen eläkkeen, joka turvasi välttämättömimmän - kirpputorivaatteet ja särpimen.
  Hauskuuden hän repi kuvittelemalla muuttavansa koko maailman paratiisiksi, aikaan aatamin ja eevan. Käärmeen - tuon synnin vihulaisen, hän kuvitteli ajavansa vuorille ja kutsuvansa mehiläiset ja lampaat puutarhureikseen.
   Hän nousi, katsoi savuntummentamasta ikkunasta ulos.
   — Näkyy ukkonen nousevan. Täytyy ottaa lääkkeet, ettei salama tapa.

Krapu 11: Hauska, vaimentaa, eristäytyminen.

 

Yövahdit

Yön hiljaisina hetkinä mies ja kissa istuvat viljakuivurin sisälle tuotujen olkipaalien päällä. Isäntä päivystää viljankuivatusvuoroaan, kissa odottelee rottia jyväapajille. Muutaman tunnin kissan kehräystä kuunneltuaan ja välillä torkut otettuaan isäntä kaivaa repustaan vaimon laittaman hernekeittotermoksen. Ruokalusikka, lautanen ja makkaravoileivät ovat varattuna mukaan.
— Herääpäs mirri sinäkin, meillä on ruoka-aika, tästä riittää sinullekin, näyttää tuo uni maittavan paremmin, kuin rotan pyynti. Onneksi muori on laittanut makkaraa leivän väliin.
Yöpalan jälkeen mies kellahtaa paalien päälle pitkälleen, kissa kiipeää nukkujan rinnalle ja kuorsauksen korahdukset sekoittuvat kissan kehräyksen ja käyvien koneiden ääniin.
Vilja kuivuu ja vahdit nukkuvat aamun sarastukseen.
Rotat syövät viljaa ja nauravat.

Krapu 10: Päivystää, ruokalusikka, isäntä

 

 

 

Ateria

Äiti, laita tänään lihapullia.
— Voi lapsirakas, mistä minä niitä laitan, kun ei ole lihaa.
— Miksi ei ole, naapurin tätikin laittaa, vaikka sanoo, ettei ole lihaa. Se tekee pullia porkkanoista ja perunasta ja jostain muusta.
— Mistä sinä tiedät?
— Olen nähnyt, täti sanoo niiden olevan kevyttä ruokaa. Voi antaa vauvallekin, kun muusaa piltin sekaan.
Jahas, äiti ajatteli: Onhan minulla jauhettua särkeä pakastimessa.
Hän maustoi kalan, teki pulliksi, paistoi perunamuusille kaveriksi ja kutsui väen syömään.
Perhe istui ruokapöytään, söivät hiljaisuuden vallitessa, kunnes tytär lausahti:
— Pyöreitä ovat, eivät maistu lihalle, eivätkä kasville, mutta kalalle maistuvat. Onkohan naapurin tädillä särkeä, varmaan sen mies pyytää.

Krapu 9: Lihapulla, särkeä, vauva