keskiviikko 29. elokuuta 2012

Suru




Vietän aikaa yksikseni, televisio on auki. Sieltä kuitenkin tulevat ohjelmat eivät saa minua innostumaan niistä. En ole kiinnostunut nykyajan hupi-ohjelmista, en liioin sotaisista uutisista tai politiikkojen voimainmittelöistä.
Niiden sanoma ei tavoita ajatusmaailmaani.

Sen sijaan katseeni kiinnittyy seinällä olevaan puukollaasiin. Kuljetan katsettani työn ääriviivoja pitkin ympäri työkoknaisuuden. Siitä silmäni kulkeutuvat oikealla olevaan öljyvärimaalaukseen, mikä on maalattu vahvalle puupinnalle. Yritän tulkita sen sanomaa.
Yritän aistia taiteilijan mielenliikkeitä, mitä hänen mielessään on liikkunut maalaushetkellä ja kuinka työ on saanut juuri sen ilmeen ja ne värit, mitkä tauluun ovat lopulta jääneet.
Kaikkea en osaa työstä tulkita, mutta tulen siihen lopputulokseen, että työssä on käsitelty surua ja sen vaikutuksia ihmisiin, jotka ovat olleet tavalla tai toisella  osallisina surua aiheuttaviin tapahtumiin..
Katson työn valmistumisvuoden. Se on singneerattu vuonna 2003.

Katseeni hakeutuu taulusta vasemmalle ja nauliutuu puureliefiin.
Työssä on kaksi ihmistä. Toisen keho on oikealle, toisen vasemmalle. Asento antaa ymmärtää tässäkin olevan kysymyksessä surun.
Työ on singneerattu vuonna 2003

Surua aiheuttaa niin monelaiset tekijät, ettei niitä kannata edes alkaa luettelemaan.
Monesti surua aiheutetaan, edes sitä itse huomaamatta. Ihmisten erilaisuus ja sanojen tulkinta voi toista naurattaa ja toinen kokee samat sanat loukkauksina.
Sanatonta surua meistä varmasti moni kantaa sisällään, aina ei edes itse tiedä surun alkuperää, se vain tulee.

No kuinka se sitten on mahdollista, että nämä samaiset surut ovat nyt yhdistettyinä seinälläni?
Töidentekohetkellä tekijät olivat tietämättömiä toistensa olemassaolosta, vielä vähemmän saman aiheen käsittelystä.
 Maailma on kuitenkin niin konstikas, että se kuljettaa yhteen ihmisiä, joiden on jossain elämänsä vaiheessa kohdattava.

Nämä ihmiset kohtasivat blogimaailmassa neljä vuotta sitten. Niistä kaksi vuotta meni kommenttiosastolla, kunnes lähempi yhteys syntyi- ensin sähköpostin avulla ja myöhemmin mesen välityksellä.

Jossain vaiheessa he halusivat vaihtaa taideteoksia. Toinen oli kiinnostunut taidekeramiikasta, toinen maalauksesta.
Ensitapaamisella sain valita työn vapaasti hänen kokoelmistaan ja valitsin kyseisen työn joka käsitteli surua, vaikka en sitä paikan päällä vielä ymmärtänytkään.

Kiitos UUNA maalauksesta, kollaasista tuli täydellinen.





tiistai 28. elokuuta 2012

Asumukset

 Minullapa on oma yksiö, siellä on hyvä ruokakomerokin, saan käydä siellä aina kun on nälkä tai tarvitsen muuten vain suojaa.
Hah, ei tuo mitään, minulla on talo, huvila ja rakenteilla tilat mahdollista luovuuskohtausta varten!

lauantai 25. elokuuta 2012

Aamukampa 018.

 Tässä vakiokuva. Edelleen näyttää viidakolta, pieniä muutoksia kuitenkin on havaittavissa.
 Omenat alkavat olla kypsymässä. Pirjasta on saatu, sekä syödä, että uuniomenia, muut ovat vielä karttisia. Karhu vartioi omenapuita, täällä ei näpistelijöitä hyvin kohdella ;-D
 Kanat olivat iltapäivä herkkuansa nokkimassa, mutta Neito tuli häiritsemään toimitusta ja niin ne kerkesivät hajaantua, ennen kuin paparazi iski. Näyttää emäntä kertovan kissalle jotain, luultavasti motkottaa häiriöstä :)
Tomaatit rakastavat orvokkeja, tai päinvastoin. Kypsyminen alkoi aika joutuisasti, kun alkuun pääsivät. Salaattia on taasen koko syksyn pöydässä.

perjantai 24. elokuuta 2012

Tunnustus!

Sain tämän suloisen tunnustuksen Sirpalta- Kuvientarinaa blogista sekä Mansikkaa ja valkoapilankukkaa- blogista, lämmin kiitos siitä ♥!

Tunnustuksen säännöt ovat:

1. Kiitä linkin kera blokkaajaa, jolta sait sen.
2. Anna tunnustus (5) suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä.
3. Kopioi Pos it ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempiblokkaajasi jakavat sen eteenpäin.

Eli...anna tunnustus vain (5) ihanalle blogille (tämä onkin se vaikein juttu.)
Jaan tämän tunnustuksen mielelläni seuraaville ihanille blogeille, jotka omaavat
valokuvauksen ohella muitakin taitoja:


Tuulento: Pitkäaikanen blogikaveri ja ystävä. Opettajani ja ohjaajani mehiläisten hoidossa ja paljon muuta.
Perhotar: Ilopilleri-ystävä. Intohimoinen asiaansa vihkiytynyt monipuolisuus.
Aino: Sinnikkäälle, mukavasti erilaisen haasteen pitäjälle.
Isopeikolle: Elämänviisauksia tarinoihinsa kätkevälle lurjukselle ;-D
Orvokki: Hänen mukanaan olen päässyt monille hienoille nojatuolimatkoille Helsinkiin.

torstai 23. elokuuta 2012

Valoa ja varjoa


Mustavalkoinen kuva ei ole kovinkaan hassun näköinen. Ihmettelin vain tuota omenan napaa, miksi se on noin kirkkaassa valossa, vaikka valo tulee takaa. Kävin oikein katsomassa, mutta ei siinä mitään erikoista näkynyt  :-o


 Tämä kukka on hauskan näköinen hapsake, mutta mettiselle mieluinen, kun saa askarrella noissa pillikkeissä.


 Joku nielaisi nimimuistini, enkä nyt muista kukan nimeä, mutta valo tuli niin kivasti sen läpi, että oli pakko kuvata.




tiistai 21. elokuuta 2012

Pitsiä ja reikäompeleita

 Ostin keväällä nauriin siemeniä, mutta pussinkyljessä ei mainittu mitään erikoisista lehdistä, mitkä nauris kasvattaa.
  Ei myöskään värivivahteista, mitä niihin on ilmestynyt..
..vielä vähemmän kauniista pitsistä.
Nyt olenkin päättänyt ommella lehdistä pitsiliinan. Kun yhdistää pitsit ja reikälehdet niistä saa vaikka kaitaliinan.
Onko jollekin muulle sattunut samanlaisia siemeniä?

maanantai 20. elokuuta 2012

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Luova lauantai 112. Minä eri sukupuolena.

Voisin olla merenkäviä, johtaja, joka luotsaisi väkensä uusiin eksoottisiin satamiin :-)

tiistai 14. elokuuta 2012

Rapuja.

 Nyt on iskän haavekin sitten totta. Hän on halunnut rapuja monta vuotta, lampikin piti syventää sen takia.
Tässä on neljätoista kappaletta ja lisää tulee muutamia sitten, kun kuorenvaihto on valmis. Haimme nämä eilen illalla Oulaisista rapukasvattajalta.
 Tämäkin hieno uros-yksilö muutti meidän lampeen.
Vesille lasku onnistui hyvin, saivat mennä portaita myöten "alailmoihin".
Näissä ei ole muuta vikaa, kuin se, ettemme näe niiden touhuja koskaan. On vain uskottava, että kaikki on hyvin, kun saavat ruokaa ja on hyviä piilopaikkoja, minne saavat mennä turvaan. Iskä on rakentanut hyvät asuinsijat niille ja ruoka-annokset ovat laitettu kanssa ohjeiden mukaan.
Rapu syö melkein mitä vain, mutta siitä ehkä myöhemmin :)

maanantai 13. elokuuta 2012

Mandala 8.

Ensimmäisenä lapsuusmuistona tuli mieleen kesä-aamut, kun piti herätä aikaisin ja lähteä viemään lehmät noin kilometrin päähän laitumelle.
Nukutti niin kovasti, nukuimme vinttikamarissa. Kun isä antoi komennon portaiden alapäästä: lehmän vientiin- silloin oli noustava.
Aina se ei ollut herkkua. Kun lehmät olivat laitumella ja aamupuuro saatu, sen jälkeen vasta saimme leikkiä omia leikkejämme.

Amupala ja lehmät ovat väärässä järjestyksessä. Tämä kuuluu minun ajattelemattomiin tekoihini, joita sattuu AINA.

lauantai 11. elokuuta 2012

Aamukampa 17.

 Pihan yleiskuvassa tapahtuu aika vähän, jokunen uusi kukka aukeaa siellä täällä.
 Tässä ei ole suinkaan kysymys kananraadoista, mitkä ovat jääneet lojumaan jonnekin. Tässä on kysymys lauantaisaunasta minun kurkkuhuoneessani. Käytävän päässä on kivetön alue (laatat loppuivat kesken) :-D
Kanat ovat tehneet siihen kylpypaikan ja heti kun uskallan raottaa huoneen ovea, nämä ryötit ovat tulossa sisään ja sitten alkaa multa lentää.
 Pensasmustikka tuottaa hyvin marjaa, ensimmäiset alkavat jo sinistyä. Pensasmustikan marjat eivät kypsy kerralla, vaan pitkin syksyä saa napsia ohikulkiissaan suuhunsa tai poimia pakkaseen.
Kurpitsasadostakin on toiveita, mukavan kokoisia mollukoita. Meinaan kokeilla kurpitsasalaattia kurkuille kehittämääni resettiä hyödyntäen.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Horsmikossa

 
 Horsmikko kukki valtoimenaan, mutta niin tyhjänä medenkerääjistä.
On uskomus, että horsmahunaja on kesän parasta ja se on muutenkin hunajarikas kukkanen.
 Löysin sentään kimalaisen keräämässä hunajaa perheelleen.
Vasta seuraavana päivänä yhytin mehiläisiäkin samassa puuhassa.
 Kun vettä on satanut joka päivä ja yö, niin mehiläisillä on aina tuoretta vettä saatavilla.
Tässä hän hörppii 200-litran tynnyristä janojuomaa.
Ja tässä on löydetty oma lähde. Oikein porukalla ryystetään.

Hunajakesä taisi mennä tänä kesänä pieleen runsaiden sateiden takia, mutta sen verran kuitenkin, että saa talvilentsun ehkäistyksi.
Uusi hunaja antaa hyvän vastustuskyvyn talven pöpöjä vastaan, ostakaa tuottajalta purkki ja pistelkää poskeen. :-DD

maanantai 6. elokuuta 2012

Mandala 7.

Tällä viikolla sai vapaasti tuoda esille mielenliikkeitä. Minusta tämä kesä on ollut niin täynnä yllätyksiä, ettei mieleni ole jaksanut kaikkea vielä järjestää... tässä tulos ;-DD

sunnuntai 5. elokuuta 2012

 Tytöt ovat töissä. Kanasten pesä on aika hämärä, mutta siellä on turvallista munia. Tässä Lemmitty ja Pirkkohilta luovuttamassa äiskälle aamiaista.
Huomaatko sinä, että minäkin olen töissä, pieni mettinen kuiskaa siitä ohikulkiessani. Se tekee oman osansa meidän hyväkemme, antamalla ripauksen hunajaa letun päälle.

Mansikankukka huokasi surullisena: Minua ei mainita, vaikka annan ensin hunajan ja sitten vielä komeat marjat emännälleni voiihh...
Kyllä huomataan ja kiitetään antimistasi kaunis mansikka.

Mukavaa sunnuntaita kaverit :-)

perjantai 3. elokuuta 2012

Kantarellissa

 Oli kaunis aamu ja minulla hyvä kantarellipaikka tiedossa. Ongelmana oli vai se, että paikka oli puolentoista kilometrin takana makkaramökiltä ja sinne pääsi vai kävelemällä.
Minua pelotti yksin lähteä, houkuttelin iskän mukaani "karhunsyötiksi"  ja niin matkamme alkoi reippain askelin
 No tuli arvostelevaa sanomista "karhunsyötiltä", kun saalis jäi vähän heikonlaiseksi. Parempi kuitenkin yksi sieni, kuin ei sientä ollenkaan - yritin pyolustella.
 Matkamme kulki luonnonmetsän halki pientä- jo umpeen kasvavaa polkua pitkin.
 Sitten huomasin tienlaidalla yhden hillan! Sanoin iskälle: Mene sinä jo laittamaan tulet makkaramökille, minä haluan maistaa noin komean marjan - tulen sitten perässä. Ja mitä löysinkään!!
 Menin makkaramökille, sanoin iskälle, että juodaanpa teet ja käräytetään makkarat, sitten minä lähden hillaan. Mies sanoi, ettei siellä mitään ole. Kuten näette oli siellä :-D
Onneksi oli pieni kattila mökissä astiaksi. Noin 1,5 litraa sain marjoja.
 Kun lähdimme kotiin, taivas repesi itkemään, mutta se ei himmentänyt onnellista oloani. Hillat pitivät mieleni iloisena.
Ajattelin mielessäni että taivaskin nauraa kyyneleet silmissään hyvää päivääni.
Kantarelleja käyn katsomassa muutaman viikon kuluttua uudestaan.