Vietän aikaa yksikseni, televisio on auki. Sieltä kuitenkin tulevat ohjelmat eivät saa minua innostumaan niistä. En ole kiinnostunut nykyajan hupi-ohjelmista, en liioin sotaisista uutisista tai politiikkojen voimainmittelöistä.
Niiden sanoma ei tavoita ajatusmaailmaani.
Sen sijaan katseeni kiinnittyy seinällä olevaan puukollaasiin. Kuljetan katsettani työn ääriviivoja pitkin ympäri työkoknaisuuden. Siitä silmäni kulkeutuvat oikealla olevaan öljyvärimaalaukseen, mikä on maalattu vahvalle puupinnalle. Yritän tulkita sen sanomaa.
Yritän aistia taiteilijan mielenliikkeitä, mitä hänen mielessään on liikkunut maalaushetkellä ja kuinka työ on saanut juuri sen ilmeen ja ne värit, mitkä tauluun ovat lopulta jääneet.
Kaikkea en osaa työstä tulkita, mutta tulen siihen lopputulokseen, että työssä on käsitelty surua ja sen vaikutuksia ihmisiin, jotka ovat olleet tavalla tai toisella osallisina surua aiheuttaviin tapahtumiin..
Katson työn valmistumisvuoden. Se on singneerattu vuonna 2003.
Katseeni hakeutuu taulusta vasemmalle ja nauliutuu puureliefiin.
Työssä on kaksi ihmistä. Toisen keho on oikealle, toisen vasemmalle. Asento antaa ymmärtää tässäkin olevan kysymyksessä surun.
Työ on singneerattu vuonna 2003
Surua aiheuttaa niin monelaiset tekijät, ettei niitä kannata edes alkaa luettelemaan.
Monesti surua aiheutetaan, edes sitä itse huomaamatta. Ihmisten erilaisuus ja sanojen tulkinta voi toista naurattaa ja toinen kokee samat sanat loukkauksina.
Sanatonta surua meistä varmasti moni kantaa sisällään, aina ei edes itse tiedä surun alkuperää, se vain tulee.
No kuinka se sitten on mahdollista, että nämä samaiset surut ovat nyt yhdistettyinä seinälläni?
Töidentekohetkellä tekijät olivat tietämättömiä toistensa olemassaolosta, vielä vähemmän saman aiheen käsittelystä.
Maailma on kuitenkin niin konstikas, että se kuljettaa yhteen ihmisiä, joiden on jossain elämänsä vaiheessa kohdattava.
Nämä ihmiset kohtasivat blogimaailmassa neljä vuotta sitten. Niistä kaksi vuotta meni kommenttiosastolla, kunnes lähempi yhteys syntyi- ensin sähköpostin avulla ja myöhemmin mesen välityksellä.
Jossain vaiheessa he halusivat vaihtaa taideteoksia. Toinen oli kiinnostunut taidekeramiikasta, toinen maalauksesta.
Ensitapaamisella sain valita työn vapaasti hänen kokoelmistaan ja valitsin kyseisen työn joka käsitteli surua, vaikka en sitä paikan päällä vielä ymmärtänytkään.
Kiitos UUNA maalauksesta, kollaasista tuli täydellinen.