Aamukampa

Nyt alkaa olla jo aika täyttä. Etualalla oleva väinönputki rehottaa rannassa ja savinen vesi lainehtii vielä roskaisena. Kukat ovat hävinneet jonnekin tuonne taakse. No ainakin vihreää riittää :-)

Kaikkea sitä...

Yhtenä aamuna se tuli kuuden aikaan läpi metsän, kauhean pelottava kapistus. Sillä on aikomus särkeä meidän lampi, tai ainakin syventää sitä.

 Lumipalloheisi on sen tiellä, mutta se ei näytä olevan ongelma. Se ottaa heiden suureen kitaansa ja nostaa sen kaikkineen metsähallitruksen puolelle.

 Sitten se kaapaisee suurella kapustallaan maata ja peittää minun arvokiveni, edes kysymättä olenko antanut lupaa siihen.

Ja katsokaa kuinka sen sieraimet puhaltavat vihaansa vedensyliin! Aikookohan se juoda  lammen tyhjäksi, vai mikä sen tarkoitus oikein on?

 Aikansa möyrittyään, se nakkaa lumopalloheiden paikoilleen, kääntyy ja menee matkoihinsa.

Muutaman päivän kuluttua vesi on noussut normaaliin tasoonsa, mutta on kauan vielä harmata, koska pohja on savea. Nyt lammen syvyys on noin neljä metriä, syvyyttä riittää pidemmällekin uimarille :-)

Karkulaiset

 Olipa kerran ja taitaa olla vieläkin Keltanokkamehiläistenhoitaja. Hän piti hyvää huolta jokaisesta mehiläisestä, puhui niille, huolehti kaikista niiden tarvitsemista tarpeista. Osa mehiläisistä ei kuitenkaan tyytynyt tarjottuun kotiin, ne päättivät yksituumaisesti lähteä katsomaan avarampia seutuja ja lensivät lähimpään pihlajaan pitämään neuvottelua. Ne päättivät vuokrata kodin jostain muualta, kuin nykyisen hoitajansa luota.
Syytä lähtöön Keltanokka ei ymmärtänyt :-o Hän oli kuitenkin sitä mieltä, ettei halua luopua kasvateistaan.

 Hän kokosi nopeasti sopivan yksiön ja ravisteli mehiläiset puusta "matkalaukkuun", kantoi ne uuteen pesään, laittoipa vielä matonkin, mitä myöten mehiläisten oli helppoa astella uutukaiseen yksiöönsä. Talo tutkittiin kuitenkin ensin tarkkaan ennen sinne muutamispäätöksen tekoa. Keskusteltiin keskenänsä, oliko se kyllin kelvollinen uudeksi asunnoksi.

Onneksi oli, sillä kaikki marssivat sisään ja lopulta viimeisenkin mentyä ovesta Keltanokkamehiläistenhoitaja pääsi yölevolle.
Yksiö osoittautui onnistuneeeksi ratkaisuksi, sillä koko mehiläisperhe on viihtynyt ja aherrus uuden kodin sisustuksesta on täydessä käynnissä.

Mandala maanantai

Kihivas 24/2012.

Kihivas pyysi jotain juhannukseen liittyvää.
Yhdistän haasteen ja hyvän juhannustoivotuksen kaikille lukijoilleni samaan kuvaan :-)

Riemullista Juhannusta kaikille toivottaa Kelokolon akka :-D

Suuri uutinen!

 No nyt se sen teki.. nimittäin Tipsu neitsytmunansa. Sitä on odotettu ja jännitetty monta päivää. Ei ison iso, mutta muna. Eli tuo vasemmanpuoleinen on Tipsun uurastuksen tulos, keskellä Pirkkohiltan tuotos ja oikealla. "vapaan" kanan muna. Jatkossa varmasti koko kasvaa.

Tipsu on nyt isokana ja katsokaa tuota ylpeätä ilmettä!
Lemmitty ja Pikku eivät vielä ole sinnepäinkään, heltat ovat vielä pienet, joten munavuoriuhkasta ei vielä ole pelkoa :-) Onkohan onnellisempaa kananomistajaa, kuin me :-D

 Omenapuut ovat kukkineet vähän epätasaisesti, osa jo kukkinut, osa vielä avaamatta kukkasiaan.

Kanaset ovat nokkineet ahkerasti kukkien terälehtiä. Hyvältä näyttävät maistuvan.

Koppanoiden kauneutta

Koppanat ovat aika kauniita, tässä muutama esimerkki :-)

Makro 63. Suora.

Vesipisara tulee aika suoraan alas.

Kihivas 23. Kaiverruksia puussa.

Kollaasi 86.

Kanojen elämää

 Tässä ei suinkaan suunnitella kukkopaistia, eikä herra Sankari voi muutenkaan huonosti.

 Sankari kylpee ja kanaset poistavat mahdollisia ötököitä kukon höyhenistä. Pirkkohilta ei osallistu siivouksiin, se nauttii omasta olostaan, välittämättä toisten touhuista kerrassaan mitään.

Kun höyhenet on laskettu ja kupu täynnä, voi lehahtaa vaikka valkeankuulaan oksalle rentoutumaan. Lemmitty katsoo, että vieläkö tuonne mahtuisi... kyllä mahtui , mutta kamera oli jo pois käsistä :-)

Uni

Rentukoiden kukkivat varret työntyivät kivien välistä
ilma väreili kuumuuttaan  ilman auringon antamaa lämpöä
unen mystinen tunnelma vei minut mukaansa syvälle

syvälle luonnon ihmeeseen

Mukavaa viikovaihdetta  :-)

Makro 62. Väärä.

Mitä väärää tässä nyt voisi olla?

Kihivas 22. Kukkaislunta.

Riesat

Tämä kuva on terveestä pesästä.

 Jo viime syksynä ihmettelin yhden mehiläispesän kuntoa. Talvelle lähteviä mehiläisiä oli mielestäni vähemmän, kuin olisin odottanut.
Kun keväällä avasin pesän puhdistuslentoa varten, pesästä tuli mehiläisiä pilvin pimein ja ne lensivät hangelle, niillä ei näyttänyt olevan aikomustakaan palata pesään, vaan ne jäivät hangelle kuolemaan.
Kun kesänalku koitti, ihmettelin edelleen pesässä tapahtuvaa katoa. Pesän edessä oli aina kuolleita mehiläisiä.
Yhtenä päivän havaitsin, että ulos tulleilla mehiläisillä ei ollut kunnollisia siipiä ja ne olivat muutenkin surkastuneen näköisiä.
Soitin Tuulennolle ja hän epäili että kyseessä olisi punkki. Seurannassa niitä ei ollut näkynyt.
Laitoin kuiternkin muurahaishappolapun pesään, puhdistin seurantalevyn ja tänään karmea totuus sitten paljastui.

 Punkkeja oli satoja tippunut yön aikana levylle, osa kuollut, osa elossa. Piina ja huoli konkretisoitui ja nyt ei ole muuta konstia kuin yrittää saada punkkikanta häviämään.

Parempi näin, että tietää mikä on, kuin hakea syytä ja pohtia yötäpäivää, mikä pesää vaivaa. Sota on julistettu ja aion voittaa sen. Olkoonkin, että vastustaja on 1,5 millin mittainen inhotus ja vaikea selätettävä.

Kollaasi 85.

Aamukampa 12

Alkaa näyttää jo vihreältä paikat, ehkä ensi kerralla olisi omput kukassa. Kanasetkin ovat ulkona, tuolla hyvin pieninä ja kaukana.

Lähikuva kertoo, että Pikku on varastanut lehden viinimarjapensaasta, eikä ole ensimmäinen. Lemmitty liehittelee Sankaria :-DD