Kaverukset

Hiili ja Nanni ovat hyviä kavereita. Hiilellä on kyllä iso aitaus, mutta kuten kaikki tiedämme, ruoho aidan takana on aina vihreämpää. Kana sai siemeniä, kissalle ne eivät kelvanneet, mutta yhtäjalkaa silti kuljettiin.

Hitaasti olen blogiani päivittänyt, nyt kuitenkin kesäterveiset, että hengissä ollaan :-)

Hyötyharrastus

Varmaan kaikki jo tiedättekin, että olen aina ollut kova kalastamaan. Monesti ei kuitenkaan tule mainittua, mitä siitä hyötyy. Pilkkiminen on antoisa ajanviete, siinä yhdistyy sekä huvi, että hyöty.
Olen harrastanut pienestä pitäen onkimista ja aikuisempana uistelua. Myöhemmin verkkokalastusta ja pilkkimistä. Nyt kerron pilkkimisestä. Pilkkiminen on meditaatiomainen harrastus, silloin kun se tapahtuu vapaa-aikana ja ilman kilpailutilannetta. Siinä hermo lepää ja mieli rauhoittuu.

 Kirkas aurinkoinen aamu, pakkanen muutama aste. Silloin tulee kova kuume päästä jäälle, eikä siinä auta, jos lattia on luuttuamatta, tai kaupassa käymättä. Valinta on pilkkireppu selkään ja jäälle.

 Tänä kväänä sain viimeinkin vähän kankeahkon mieheni lähtemään merelle nossia ja siikaa pyytämään. Ei muuten kankea, mutta uusi asia ja paikka ;-) Norssi on jään alla ja siika pohjassa. No miten sitä nyt yhtäaikaa molempia pyytää. Aina on siimat sotkulla samasta reijästä pilkkien. Kaksi reikää vierekkäin ja toiseen morri jään alle ja toiseen pohjalle. Välillä tulee kiire, kun kumpainenkin vapa antaa merkin kalan olemassa olosta. Välillä kerkeää ottaa kuvn muillekin vinkiksi.

Pikkusiika söi mukavasti ja sain sitä sekä pannulle että pakkaseen

Norssi eli kuore on monen kalamiehen kiusa jäällä. Moni ei sitä ota ruokakalaksi. Sen haju pelottaa, eivätkä edes yritä laittaa siitä mitään. Lokkien ruoaksi jättävät jäälle. Minä kiinnostuin norssista juuri sen laitettavuuden takia. Halusin kokeilla, onko siitä syötäväksi. Venäjällä se on kallis herkku ostaa ja meillä hyljeksitään. Norssia saa näin kevätjäillä. Kun se on kutenut, se menee syvälle ja murjottaa siellä kesän ajan, käy vain harvoin pinnalla syömässä. Norssi on helppo perata, vain pää ja suoli pois, kuten muikulta. Muistuttaakin kovasti muikkua, on vaaleampi ja suomuton. Sen hajurauhanen on niskassa heti pään takana. Peratessa leikataan vähän reilusti pää pois, niin rauhanen lähtee mukana, eikä häiritse sen enempää kalan käyttöä.

  Oikein perkattuna sen haju häviää ja ruoaksi laitettuna se on maukas kala. Kalavelli ilman perunoita vie kielen mennessään, sen voin taata. Sämpylälle juustoa kyytipojaksi, niin kyllä jaksaa.

Savukalana norssi on kuin muikku, hyvin paljon samanlainen. Niitä syö yli tarpeen ja sitten juo kaivon tyhjäksi. Se kellä on mahdollisuus pyytää tätä herkkua, kokeilkaa, ette pety. Googlesta saa paljon hyviä ohjeita, mutta itse sävellykset ovat parhaita

Rauhallista Joulua Ainalta ja Hiltalta

Hiltakin lähetti hyvänjoulun toivotukset, vaikka onkin pysytellyt visusti näkymättömissä. On sitä mieltä, että Ainan kiireiden takia hänkin joutuu paitsioon, ja tietty kärsii siitä. Voi asiassa olla perääkin, mutta eihän sitä tarvitse Hiltalle myöntää ;-)

Onnistumisia ja menetyksiä

 Hilta jalkausi pilkille. Hauen pyyntiin, ei sen vähempää, eikä enempää. Aina oli kaverina ja hänen miehensä. Aina sai neljäkiloisen  ja kaksi kakspuolikiloista, Hiltakin, kuten kuva kertoo...

 ja mies lähes nelikiloisen hauen. Hauet fileoitiin, suolattiin sopivasti ja Aina kätevänä emäntänä lupasi saaliin savustaa. Kaksi uunillista poltettiin ensin halkoja että kiuas olisi tarpeeksi kuuma. Sitten fileet ritilöille uuniin. Kypsymistä odotelessa mentiin puhuttelemaan kanoja.

 Kanalasta tultuaan Aina kuuli ritinää ja vilkaisi savustuspaikalle päin.

 OHOH!!! Onpas siellä lämpimän näköistä. Aina havaitsi, ettei asialle voinut tehdä muuta kuin saada tapahtumasta dokumentti tuleville savustajille opiksi ja ojennukseksi, että näin lämmintä ei tarvitse olla. Palolaitos on tien toisella puolella, mutta ei siellä korvaa lotkautettu, vaikka naapuriossa paloi. No, ei sitä apua kyllä pyydettykään. Luulivat varmaan, että roskia polttavat.

Alkaa olla makkaranpaistohiillos, vaim makkarat puuttuvat.

No näin kävi meillä, mutta ei masennuta. Haukia on järvessä ja pöntönkin saa uuden jos viitsii rakentaa ;-DDDDD

Joulua

MAAA OON NIIIN KAAUNIS..... 

On varmaan. Olen luullut, että maa on kaunis kesän vihreänä tai talven valkoisena. Nyt se ei ole kumpaakaan, mutta annetaan laulun raikua. Riemu nousee sydämestä, ei siitä, mitä silmät näkevät.

Tämä on minun joulutoivotukseni teille kaikille blogiystävilleni. Hilta aikoi laittaa oman juttunsa; kuten arvata saattaa ;)

Ensilumi

 Polku alkaa jäljestä, sen joku aina  tekee. Puhdas lumi kahklata, pulssi vähän nosussa.

 Savut kaukaa kaupungin, jauhaa lämmön koteihin.

 Pilkille ei vielä pääse, aava sula vaaranpaikka.

 Hiihtomaahan aion mennä, matkaa vielä jäljellä

Umpihanki jatkuu vain, pulssi näyttää sataa.

Ei hiihtäjää oo näillä main, ei liikkujia lain

Tarvon kohti kotia, paidan vaihdan heti

Tuttu vieras

 Olen varmasti ollut kokolailla kiltti, kun sain odotettuja vieraita ja vielä ihka-ihania atc-kortteja MONTA kappaletta, tosi kauniiseen kirjaan piilotettuna. Kirja antajan omista korteista valmistettu, maalattu ja koottu. Hienoa käsityötä,

 Kauniin takakannen lisäksi pari herkkua kirjan sisältä.

 Teimme retken suomen suurimmalle turvesuolle. Päivänkakkara loisti monine muine kukkasineen  kylmähkössä säässä, lohduttaen, ettei kesä vielä ohi ole.

Pieni lampi keskellä suota. Lammen kuulas pinta lumosi väkisinkin odottamaan edes pientä kalan pintakosketusta. Vesimittarit kisailivat rannan tuntumassa, muuten kuva pysyi peilinä.

 Ettei kalastus unohtuisi, järvenranta houkutteli onkimaan. Pienet särjet ja ahvenet pitivät madon mausta.

Niin ja sitten vielä natura. Siellä marssi kävi peräperää kapeaa polkua, nenät vetivät metsän puhdasta tuoksua, komeat kuuset tervehtivät mahtavina polun varrella. Taisipa pakurikin löytyä koivun kyljestä, mutta se jätettiin kasvamaan.

Sitä sitten on mukava kun käy tuttuja vieraita :-)

Lintumaailman arkea

Äiti! anna jo se toukka, minulla on nälkä

Nam... 

 Onneksi pääsin kylpyyn välillä. Laspset lensivät maailmalle, mutta ilman apua eivät vielä pärjää. Mukava rentoutua ruokinnan välillä.

 Katso nyt, kuinka minullakin on ruoan puute. Äiti on jättänyt ja näännyn, kuten näet nyyhh...

 Sain harvinaisia vieraita, kun ovi unohtui auki

 Mimmi pisteli sisään kuin kotiinsa, tarkasti ensin olkkarin, sitten kissankupin ja marssi keittiöön.

Haistoi varmaan, kun olin pullaa paistamassa. Kurkkasi uuniin, mutta totesi sen liian kuumaksi.

Samainen Mimmi tutkimassa onkivehkeitäni.

Mimmi on kana, joka tulee ja menee halujensa mukaan. Hyppää aidan yli, kävelee hyvin arvokkaasti pitkin pihaa, nokkaisten ohimennen heinän korren tai jotain mieleistään. Kun saa tarpeekseen liittyy jälleen muiden joukkoon takaisin aitaukseen 

Osa kuvista otettu ikkunan läpi kauempaa ja viimeinen kännykällä, joten laatu epätasainen :)

Elämysmatka Poriin

 Kolea ja sateinen kevätkesä on saanut ihmeellisiä piirteitä. Olen retkeillyt ystävieni luona useammin kuin laki sallii ja saanut jokaiselta matkalta hienoja elämyksiä mukaani, kuten tältäkin matkalta sain.
Maailma on pullollaan hienoja ihania ihmisiä, sen jälleen kerran sain kokea.

Lähdemme siis retkelle Porin yhdelle kauneimmista ihmisille rakennetuista virkistysalueista.

 Lokit kyyristelivät kylmässä ja tuulessa, hakien suojaa kumpareen tyynemmältä puolen.

 Kanat, joita oli monia eri rotuja väljässä aitauksessa ja sievässä yömajassa, hakivat suojaisaa lämpöä toisistaan aidan nurkkauksessa.

 Kävelyteiden varsille oli tehty taidetta. Kasvokuvat olivat valettu sementtiin ja niitä oli monissa eri paikoissa seurailemassa ihmisten etenemistä. Hauska oivallus.

 Vähän lähempää, niin ilmeet tulevat paremmin näkyviin.

 No tässä oli jo tuttuja virnuilijoita hienon asetelman suojassa.

 Ettei kylmä aivan kangistaisi, lautta, jolla ylitimme pienen puron kävi suurusmoottorilla.

 Ja päästäksemme puron yli, oli jälleen ryhdyttävä itse töihin. Olipahan hauskaa.

 Yrttimetsässä saimme kokea luonnon vehreyden ja täyteläisyyden aika konkreettisena. Linnut lauloivat pusikoissa ja mukanamme ollut lintujen äänien asiantuntija kertoi kuka kulloinkin oli äänessä. Olikos se lehtokerttunen, jonka laulu muistutti kylän juoruakkaa? Kun sitä hiljentyi kuuntelemaan, niin todellakin, sillä tuntui olevan paljon hyviä asioita sanottavana.

 Polku jatkui rehevän maaston suojissa.

 Rohtoraunioyrtti? oli runsaslukuisena maastossa. Tämä oli kuitenkin erikoisen värinsä ansiosta kuvattava.

 Kaupunki ja villi luonto kohtasivat sulassa sovussa.

 Puro ylitettiin kaarisiltaa myöten takaisin puron ylitse. Eikä kaikki kulkijat malttaneet pitää käsiään taskuissaan ;-DD

 Tulimme lahopuutarhaan.

 Siellä saimme viimeiset ennustukset kesän tulevasta säästä. Puhuja lupasi aurinkoa ja hellettä, mutta ajankohta jäi epäselväksi, ehkä vaillinaisen "kielitaidon" puutteessa ;-D.

 Ei kait se näin nopeasti toteutunut? Ei suinkaan, hän vain oli matkaväsynyt ja halusi itselleenkin ihanan laiskottelusängyn.

Olimme syöneet ja juoneet vieraspaikassamme niin että vatsaa pakotti ja tulomatkalla junassa oli yllätyksenä Hans Välimäen porukka tekemässä ja tarjoilemassa RUNSAITA maistijaisia koko matkustajakunnalle. Voiko elämysmatkalta enempää vaatia?