Mennäänpäs vielä vähän matkaa. Luja ote niskavilloista
pakotti Lailan tottelemaan. Käytävä oli sotkuinen, piikkejä
ja oksennusta ympäriinsä.
— Hyi helvetti, minne sinä minua
viet ja kuka luulet olevasi?
— Olen opettajasi ja vien
sinut opintomatkalle paikkaan, jossa näet, kuinka sellaisille käy,
jotka haluavat kokea elämänsä kääntöpuolen, kuten sinä näytät
haluavan.
Laila löi jarrut päälle karjaisten:
— Minua ei
enää komennella.
Ovi avautui, ja sen, mitä hän näki, hän
järkyttyi!
Laila oli ollut lapsuutensa isin lempityttö, mutta
myöhemmin tajunnut mitä tapahtui.
Teininä
karkasi
kotoaan, ja sortui kokeilemaan laittomia aineita.
— Vie pois
minut, olen nähnyt tarpeeksi.
Ovi sulkeutui, Lailaa puistatti.
— Sinulla on vielä mahdollisuus pelastaa elämäsi.
Krapu 44 Käytävä, oksennus, komento