Vedätys

Hän aikoi laittaa punaraitaisen flanellipaidan, oranssi huivin solmittuna mustan takkutukan ympärille. Piippunysän roikkumaan kahden mustuneen hampaan varaan. Häntä olisi mahdotonta tunnistaa Kalervon vaimoksi. Heidät oli kutsuttu kaupungin ”kerman” järjestämiin naamiaisiin.
Kalervo vitsaili, että hänelle riittää, kun laittaa potkupallon päähänsä ja leikkaa siihen silmille reiät.
  — Laita jonkinlainen tyyliin sopiva asu, etteivät tunnista sinua.
  — Ompele minulle pitkä kaapuhame, sen lisäksi en tarvitse muuta.
  — Mistähän äkkiä löytäisin sopivaa kangasta?
  — Muistatko naapurin Tainan antamat suurikukkaiset talviverhot joita sinä inhoat, nyt niille olisi sopivasti käyttöä.
  — Kiitos vinkistä, todellakin, niistä saa näyttävän asun potkupallopäälle.
Plim, plim...
  — Tuli tekstiviesti, naamiaiset peruttu pandemian takia.
   Perhana, bluffia koko homma!

Krapu 4: Mahdotonta, riittää, naamiaiset

Retki

Vaeltaja hiihteli rinteen sivua. Kumpuileva nummimaisema, valkoisen eri sävyissä hohtavat hanget, alapuolella syvä lampi - lumipeitteen yli asti verhoama. Sinne oli hyvä laskea.
Hän kiipesi rinnettä vielä enemmän ylöspäin ja seisahtui.
  — Kuinka talvi voikin olla kaunis ja rauhallinen, ääneensä virkkoi.
Hän näki kohouman hangessa, hieman kaivettuaan, alta paljastui istuimeksi sopiva kivi.
  — Tässä juon teen ja syön energiapatukan, ettei tule heikko olo.
Hän nousi suksilleen, katsoi vielä kerran horisonttiin.
  Lasku vauhti kiihtyi ja hän tunsi tuulen ja kylmän nuolevan kehoaan. Lampi lähestyi ja hän näki mustan uoman lähellä rantaa.
Eiii! Hän käänsi salamana suksensa ja kaatui aivan sulan reunalle.
  — Olipa lähellä.

Krapu 3: Heikko, laskea, vaeltaja.

Kaverukset

Miessakki istui nuhjuisessa kuppilassa, se oli heidän kantapaikkansa - ollut jo parikymmentä vuotta. He olivat ristineet sen kolmen tähden kellarisviitiksi.
Kuppila sijaitsi katutason alapuolella. Sen lähes läpinäkymättömästä, katonrajassa sijaitsevasta ikkunasta näki vain ohikulkevien jalkoja ja hameenhelmoja.
Antto kompuroi hieman tokkuraisennäköisenä muiden joukkoon, mustelma poskellaan, ja muutenkin pieksetyn näköisenä.
— Missä olet ollut, näytät aivan ryskyn läpi lasketulta, Veija kysyi?
— Piti pärjätä paremmilleen. Saisikohan kielenkostuketta, otti voimille.
— Rauhotuhan veliseni, minä haen, ja Ransa lähti kohti baaritiskiä.
— Keitä nämä kimppuusi käyneet jupit olivat?
— Ne puistosankarit. Ajattelemattomuuttani sylkäisin heidän nuotioonsa, siitä suuttuivat
— Olivatpa lapsellisia, vanhan päälle kävivät!
Onneksi oli vain kaksi ja pentuja vielä.

Krapu 2: Kolme, pärjätä,mustelma