lauantai 31. tammikuuta 2015

Kyllä se tästä

Tammikuu vetelee viimeisiään. Hilta on polkenut jotain hassua laitetta aikansa kuluksi.
Kyllä liikunta aina laiskuuden voittaa, sanoo Hilta. Katson kyllä sulavasti päältä, mutta tuohon ruputtiin en koske!

Tammikuun ilmat ovat olleet yhtä ylä ja alamäkeä. Joulukuulla kaivattiin lunta, luultiin, ettei sitä  saada ollenkaan. No saatiinhan sitä suut ja silmät täyteen, ainakin täällä meilläpäin. Mittarilukemat ovat juosseet kilpaa lämpötilamuutosten mukana. Yhtä sähläystä edestakaisin. Eipä masennuta, odotetaan helmikuusta tasaisempaa, mikä tässä on lämpimässä mökissä kuhnustella.


keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kahvikutsu

Leijonainen kutsuu teelle ja tutustumaan


- Hei! Mitä sinulle kuuluu?
- Minulle kuuluu oikeastaan aika hyvää, pää on juuri nyt vähän tokkurainen, kun nukuin pommiin, jota ei minulle juurikaan satu ja taasenkin sattui. Eilen uurastin pari tuntia ulkotöissä, se varmasti toi lisäunta.
- Minulla on vähän jalka kipeä, mutta muuten menee ihan hyvin. Talvella tulee kyllä laiskoteltua liian paljon. Nytkin varmaan torkkuisin peiton alla, ellei tuo Uuna olisi alkanut hätyytellä.
- Hyvää Uuna tarkoittaa, älä välitä hänestä. Minua Ainan ei tarvitse peiton alta hätyytellä, mutta kaikenkarvaisia kokeilujani hän vähän toppuuttelee.
- Kun siitä heräsin niin aloin ajatella, että olisi kyllä kiva vähän tutustua ja nähdä teitä kaverit.
- Oikea ajatus. Olen jonkun kerran käynytkin jo näytillä, mutta on monia, joihin haluaisin tutustua. Se piristäisi kummasti.
- Miten sinä tänne julkisuuteen oikein päädyit?
- No minä synnyin vahingoissa, niin kuin tuo ainainen kiusankappaleeni Ainakin. Aina sai muutama vuosi sitten pojaltaan piirustuslevyn ja sitä kokeillessaan piirsi muutamalla viivalla naishahmon. Sitä katsoessaan nauroi tekeleelleen ja sanoi huomaamattaan: Mitä Hilta, vastasin hänelle: tulin sinulle opiksi ja ojennukseksi, kuinka elämää on helppo elää ilman suuria paineita.
- Hauskaa! Minä synnyin oikeastaan yhden tarinan kautta ensin. Uunan piti kirjoittaa jossain kurssilla tarina, jossa oli päähenkilönä eläinhahmo. Siitä hän sitten innostui ja alkoi maalata minua. Muutamassa näyttelyssäkin olen ollut mukana. Mutta viime aikoina olen kyllä saanut laiskotella.
- Sinä olet hieno hahmo ja kuuluisakin. Olen nähnyt sinusta maalattuja taulujakin ja istun nyt mieluusti kanssasi kahvituokiolla. Minä en ole vielä saanut suurta mainetta, mutta kuka tietää, mihin sitä vielä lusikkansa sotkee ;-)
- Mutta hei, mitä saisin tarjota sinulle? Voit ottaa jotain muutakin kuin teetä? Entä kakkua tai jäätelöä?
- Olen vähän ronkeli, mutta jos sinulta löytyy jotain pikkusuolaista, niin kiitos mielellään ja kahvia tietysti maidolla.
- Minä käyn tosi harvoin missään kahviloissa, mutta en kehdannut sinua murjuunikaan kutsua. Sitä paitsi tekee hyvää laittaa vähän siistimpiä vaatteita päälle, tosin nämäkään ei kummoiset ole, mutta näkisitpä minut kotona. Viihdyn sellaisissa mukavissa vaatteissa. Ja yhden jutun unohdin kun lähdin. Sen huomasin, kun kävin veskissä ennen tuloasi. Unohdin taas nyppiä viiksikarvani, en ymmärrä, miten ne ovat alkaaneet niin valtavasti kasvaa iän myötä. Harmaita en edes yritä enää nyppiä tukasta, ne alkavat olla voitolla, joten pitäisi kohta nyppiä kai mustat.
- En minäkään juhlatamineissa kotioloissa kulje, vain silloin laitan parempaa päälle, kun tulen blogiin, muuten voin kulkea farkuissa ja kumisaappissa. Villasukat varmasti, oli kesä tai talvi. Kun ei ole verenpainetta, niin veri ei koskaan pääse varpaisiini asti lämpimänä, kerkiää jäähtyä matkalla. Nypi vain mustat pois, tukassasi on siihen varaa. Minäkin olen odottanut harmaita, mutta haaveeksi taitaa jäädä.
- Onko sinulla jotain kesäsuunnitelmia? Mitä aijot tehdä?
- Kesä on vielä aivan auki, suunnitelmia ei ole. Taidan hoitaa Ainan kaverina kanoja ja kasvatella tomaatteja. Matkustelen aika vähän.
- Minä odotan kesää tosi innolla. Minulla on sellainen avoauto, ajelen sillä harja hulmuten. Tuletko joskus retkelle sen kanssa? Keksitään jokin kiva kohde.
- Sepäs sattui. Ainallakin on avoauto, hän huristelee sillä talvellakin, se on lämmin kun on pieni hytti, istuinlämmittimet ja kaikki. Hän nauttii ja minä taatusti aina mukana. Laitan ehdotuksesi korvan taakse, ei ollenkaan huono ajatus.
- Olipa kiva, että tulit, nyt on paljon helpompi suunnitella jotain yhteistä, kun on hetken istunut nenätysten tai nokatusten, miten vaan, tai vaikka turvatusten :-D
- Kiitos kutsusta Leijonainen, tällaiset kutsut piristävät kummasti
- Moikka, hyvää jatkoa sinulle!
- Niinkuin myös sinulle, pysytään kuulolla :)


lauantai 24. tammikuuta 2015

Tammikuu Teema 9/9

Vihon viimeiset kiemurat. Meinasi sinni loppua, mutta urheasti pääsin loppuun saakka. Kiitos Milli haasteesta, vaikka vähän lopussa kiristikin ;-D

torstai 22. tammikuuta 2015

Ulkoillaan

Nyt olen iloinen puolestasi Hilta. Tällaisella pakkasella on hyvä olla huopikkaat ja kunnon käsineet.
   — Kun sinä aina jankutat vaatetuksestani, minä vain testaan, onko se sen lämpimämpi. Aivan samalla lailla tuntuu tuulevan kuin ennenkin.
   — Sinulta puuttuu housut
   — EI PUUTU!
   — Tarkoitin lämpöhousut  :D
   — Kissan ulkoiluttaminen mitään lämpöhousuja kaipaa ja voihan siellä olla muitakin kulkijoita...


tiistai 20. tammikuuta 2015

Vieraat

Minulla käy usein tällaisia vieraita. Isoja, mutta lempeyden perikuvia. Nekku ja Lyyli ovat kohta parin vuoden ikäisiä neitosia. Eivät kiusaa vanhaa Amia ja antavat kissojenkin olla rauhassa. Sunnuntaina kävivät metsässä juoksemassa ja nyt lepäävät seraten talonväen liikkeitä.

torstai 15. tammikuuta 2015

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Hilta lenkillä

Kaikkeen sitä tuon Ainan houkutusten kanssa joutuu. Sanoi, että olen vähän pyöristynyt ja hiihto olisi oiva keino tasaannuttaa kurvit kohdalleen.
   — Minusta tämä on ihmisen rääkkäystä, eikä leppoisaa liikuntaa.
   — Minähän ehdotin sinulle kunnon hiihtopukua, monoja ja varovaista aloitusta,
   — Niin, mutta kun aloittaa rivakasti, niin tulee ennemmin valmista.
   — Just joo!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

lauantai 10. tammikuuta 2015

Reliefi

Olen joskus ammoisina aikoina ensimmäiseen blogiini laittanut muutamia puujuttujani. Tässä niistä yksi.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Pihaterveisiä

 Aamulla yhdeksän seutuun otettu kuva sinisestä hetkestä. Talvinen puutarha.
Noin samasta paikasta kesäkuva. Kesäinen puutarha, parin vuoden takainen kuva.
Ami vahtii tarkasti työmiehiä, ne tekevät katuremonttia koiran katseen suunnassa.


tiistai 6. tammikuuta 2015

Terveisiä meiltäkin

 Emäntä on melkein unohtanut meidät, ei ei sillä tavalla. Nyt se tuli kameransa kanssa hääräilemään ja olimme niin otettuja että poseerasimme oikein olan takaa hänelle. Emämtä on rakentanut meille aika soppelit tilat ja tuo harmaa puuhasäkki on kiva. Sieltä kaivamme kuivattua ruohoa ja muistelemme kesää.
 Meidän lattia-ala on noin kymmenen neliöä, mutta erilaisten hyllyjen ja laatikoiden lisäksi tila on lähes puolet isompi. Tuolla perällä on se haapapölkky, jolla emäntä aina istuu ja juttelee meille. Tottakait kanalla pitää taidettakin olla. Rakentajalta oli puuttunut yksi pieni levynkappale ja hän oli löytänyt fanerille tehdyn keskeneräisen maalauksen. Se oli sopinut tarpeeseen ja pääsi meille ihailtavaksi.
 Mitähän ne juttelevat, olenpa vähän kuulolla. Impi lähinnä, Musti ja Vieno taaempana.
 Hyllyt ovat mieluisia olopaikkoja. Ylinnä Väivelö, alempana Simo ja Mimmi.
 Mikäs on munaa puskiessa pitsiverhon takana Toffee ansaitsee elantoaan.
Täplällä ja valakollakin tuntuu tarinaa riittävän. Lattia tasossa olevaan pesään ei kukaan halua munia. Onko vika siinä, kun pitsiverho puuttuu, vai onko pesä liian alhaalla, en tiedä. Me tiedetään, mutta ei kerrota.

Näiden kuvien myötä haluamme kaikki toivottaa jokaiselle mukavaa loppiaista ja iloista mieltä koko vuodeksi.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015