perjantai 28. syyskuuta 2012

Matkalaiset

Pihalla kävellessäni kuulin lintukeskustelua taivaalta ja ääni sanoi sisälläni: Jos kuvan tahdot, kiireesti enempää haikailematta kameran hakuun. Siitä paikasta otin sprinttilähdön kohti pirttiä. Kameramokomakin oli vielä laukussa. Säätöjä vähän ulos juostessa ja hmmm. Tässä tulos.
Olivat jo kaukana, vaikka niin ketterästi olin toimivinani.
Lähnnetyissä kuvissa olin arvioivani ne hanhiksi.

Juoksin varmaan yhtä nopeasti, kuin iskä oli jussut ampiaisten edellä puolukkametsässä. Vain yksi patti niskassa tuli kotiin :-DD

tiistai 25. syyskuuta 2012

Sinnikkyys palkitaan.

Nuu uuuh, isäntä on iltapalalla ja syö makkaraa sinapilla ja ketcupilla höystettynä. Nyt jos olen mielinkielin, niin varmasti saan jotain hyvää minäkin. Ensin vähän nuuhkutan ja annan pienen hipaisun kyynärvarteen.
 Ei ollut huomaavinaan. No en lannistu. Pusken vähän ja taputtelen hännällä käsivarteen, se usein tehoaa.
Ei vieläkään heru mitään :-o
 No tämä tehoaa varmasti, eihän hän voi olla huomaamatta selvää puskemista, käsikinhän siinä jo tärähtää. Kraaks kuuluu haarukan luistettua lautasen pohjaa vasten. Vielä mokoma vain jatkaa herkuttelua minusta välittämättä.
 Viimeinen konsti. Intensiivistä tuijotusta niin läheltä että varmasti tietää minun olevan läsnä. Jos tämä ei tehoa, niin ilman jään, voi surkeus :( En kyllä tapaa jäädä ilman.
Heh, nyt se huomas ja mitä saankaan, juustoa namiani. Makkara olisi ollut vielä parempaa, mutta sotki sinapille, se on liian kitkerää minulle. Juusto on hyvä.

Tämä rituaali toistuu monena päivänä viikossa. Tipi saa isännän heltymään sinnikkyydellään. 

lauantai 22. syyskuuta 2012

Aamukampa 20.

 Vakiokohde kirjavoituu vähitellen.
 Tipi seurasi minua kuin hai laivaa.
 Sitten ihasteltiin yhdessä omenoita ja Sankaria.
 Tomaatit sain kuitenkin kuvata omikseni.
Mettiset vielä käyvät ulkoilemassa, mutta vain pieniä pyrähdyksiä kerrallaan.

torstai 20. syyskuuta 2012

Aamiaisella.

Kun kello on puoli kuusi aamulla, nousen kahville. Kahvikupposen ääreen istuminen ei kuitenkaan ole ensimmäinen tehtäväni, vaan tämä kolmikko, joka juoksee jaloissani, kuka miltäkin puolen jalkojani ja kaikki hyppäävät tiskipöydälle vaatimaan ruokaa.
Niin, meillä kissat syövät tiskipöydällä, koska koira syö niiden ruoat, jos kupit ovat lattialla. Koira on ruoka-allergikko ja oksentaa kaiken ulos, mikä ei sen vatsalle sovi, siis myös kissan ruoat.
Nanni joutaa välillä jopa katsomaan, onko muilla parempaa kuin hänellä

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Rukalla.

 Aamupäivä oli paksun pilviverhon peittämä, mutta vettä ei satanut kun saavuimme Rukan komeisiin maisemiin.
 Olisipa nyt aurinko paistanut. Tuolla kaukana on pieni läiskä valoa, mutta se ei jaksanut tulla koko alueelle.
 Hui kauhistus, kuinka jyrkkä tuo mäki on. Noita portaita oli yli neljäsataa kappaletta. Ne kaikki oli askellettava päästäkseen huipulle. Urheasti nousin perille asti ja alaskin sieltä oli tultava. Liikunta kyvyttömäksihän se lopulta vanhan kompuran vei. Vissiin meni niille kuuluisille maitohapoille, kun jonkin ajan kuluttua jalat alkoivat hissukseen kantaa. Tuo punainen pilkku tuolla rinteessä on ihminen. Hän ja muutama muu kerholaisista hakkasivat urheasti arvokasta kiveä, mistä kaikki saivat sitten muistot mukaansa.
Rinteen jyrkkyyden- ja jalkojen pettämisen takia, en uskaltanut mennä hakkuupaikalle...
Mutta silti sain kotiin tuotavaa, kuten kaikki muutkin. Kun levähdin rapuilla ja siinä katselin kivikasoja allani, löysin kaksi palasta jalkaini juuresta. Rinnassa läikähti mukavasti. Aina se mikä on tarkoitettu se tulee :-)
Nyt hellitän tämän retken osalta. Retki oli kaikkinensa onnistunut ja antoi voimia jatkaa syksyn touhuja arjessa :-D

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kiutaköngäs


Kiutaköngäs on varmasti kaikille tuttu paikka, mutta aina nämä kosket on kuvattava, on ne niin vaikuttavat.

Vettä oli näin sadekesän jälkeen runsaasti liikkeellä ja pauhukin sen mukainen. Ilma oli pilvinen, vain hetkittäin aurinko räväytti silmänsä pilvenraosta. Jos silloin sattui kamera olemaan paikalla, sai kuvaankin sävyjä. Tässä ei aurinko auttanut.
Aurinko värjäsi rinteessä majaansa pitävät pihlajanmarjatertut kirkkaan valoisiksi.

Mutta mikäs se tämä on? 
Posted by Picasa

torstai 13. syyskuuta 2012

Reissu2.

 Seuraavana aamuna suunnistimme ensimmäiselle kivenkeruupaikalle. Alue oli monta hehtaaria iso soran-ottopaikka. Porukka kiiruhti löytämään parhaat kivet, jokainen suunnalleen. Aamu näytti parhaat puolensa, aurinko paistoi ja ilma oli lämmin. 
  Löytyihän niitä kiviä jokaisen sankoon. Näissä kuvissa on mm. Aventuriinia, esim. tuo vihreä, missä on valea raita. Epidoottia edessä vihreä kivi. Unakiittia yläkuvassa puna-vihreä ja kvartsia valkoinen, jossa mustia täpliä. Joitain vielä, mutta tietoni tekee uupelon niiden kohdalla

 Maisematkaan eivät hullummalta näyttäneet. Monttujen takalaidalta lähti komea harju jonnekin ja sen varrella- molemminpuolin harjua oli kirkkaita lammikoita, siis aivan upeita silmän iloja.
 Kun kivet oli kerätty ja porukka taasen majapaikassa, saunomisen jälkeen vietettiin muurinpohjalettu-ilta.   Arvatkaa vain maistuiko makkarat, muurinpohjalätyt,  pannukahvi ja paljon muuta.  Nam..

Seuraavaksi piipahdamme Kiutakönkäällä.


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Reissu 1.

 Tästä uljaasta portista pistäydyimme Kuusamo-cityyn. Emme kuitenkaan jääneet keskustaan, vaan ajelimme vähän ohitse.
 Reissu pohjoiseen ei olisi mitään, ilman komeata poronköllykkää keskellä tietä.
 Ruska alkoi jo näkyä puissa, mutta ei vielä parhaalla näytillään ollut. Hiekkatiet olivat mäkisiä ja mutkaisia. Vatsanpohjasta otti, kun linjuri-auto kaahasi kapeita teitä. (Turvallisesti)
 Kitkajoki- jonka varrella asuimme, näytti meille parhaita puoliaan. Kitkanviisasta en nähnyt.
Romantikoillekin oli rakennettu omia siltoja jokivarteen. Näkyy tuolla kauempana jokunen olevankin puidenkätköissä.
Jatkuu tuonnempana :-)

maanantai 10. syyskuuta 2012

Aamukampa 19.

 Yleiskuvassa alkaa syksy näkyä jo värien muuttuessa hissukseen kirjaviksi.
 Zilgan rypäletertut ovat sinisiä, mutta vielä vähän saavat sokeroitua, sitten laitetaan nam nam.... ellei pakkanen joudu ennen meitä :-o Viimeyönä oli -0,6, ei vielä hälyttävä.
 Orapihlajassa marjat hehkuvat kutsuvasti,  vielä maltan niitäkin odottaa mehevimmiksi.

 Tyrni kantaa satoaan ylpeänä. Uskokaa tai älkää, mutta nuo kananryötit ovat oikeita linssiluteita
 Lähikuva tyrnistä. Siinä on näpläämistä, ennen kuin marjat ovat purkissa.
Omenoista on vielä valtaosa puissa.
Kuten huomaatte, emäntä ei pääse vielä pitkään aikaan talvilomalle :-DDD

..ja matka jatkuu.

Syysloma on pidetty ja perinteinen Kivikerhon matka tehty tällä kertaa Kuusamoon. Matka oli pääosin aurinkoinen tai pilvipoutainen ja seura mukavaa. Jalat varmasti vaihtuivat jonkun huonokuntoisen kanssa, kun ovat niin lyhyillä jänteillä varustetun tuntuiset :-o
Laitan tuonnempana vähän kuvia ja tarinaa tarkemmin matkasta. Ensin kotihommat kuntoon :-)

torstai 6. syyskuuta 2012

Luova lauantai 113. Raunio/t

Selailin kuva-albumiani ja löysin lauantai-haasteen. Se oli unohtunut laittamatta.
Mutta eihän se vielä ole myöhässä :-o

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Ilonaiheita

 En ole ihminen, joka itkeä pirauttaa ilosta ja surusta kovin herkästi. En myöskään liikutu kovin pienistä.
Tänä kesänä olen kokenut kahdesti sekoavani yllätyksestä ja ilosta täydellisesti.
Kuten tiedätte Uuna kävi meillä heinäkuulla, hän kysyi, mitä voisi tuoda tulijaisiksi? Sanoin etten todellakaan tarvitse tulijaisia. Paras tulijainen on, kun tulet käymään.
No uskoiko hän? ei tietenkään. Sain kirjan mikä on tehty Minulle!
 Yksi kirjan kuvista kosketti erityisesti. Niin kuin mustarastas arvostaa kuvajaistaan, niin myös ihmisen olisi arvostettava itseään ja luovuuttaan. Kiitos UUNA♥
 Toisen iloisen yllätyksen koin jokin aika sitten. Sain Kiirikseltä kirjan. Hänelle niin ominaisia ihania piirustuksia leikkisän vakavine lausahduksineen.  Olen aina pitänyt hänen tavastaan ilmaista ilojaan ja surujaan piirustusten välityksellä, koskaan unohtamatta tuota punaista huumorinkukkaa, vakavassakin sanomassa.
Haluan tämän kuvan poimia kirjasen sivuilta. Se kertoo hyvin, kuinka negatiivisenkin asian voi kääntää huumorilla positiiviseksi. Kiitos KIIRIS ♥


tiistai 4. syyskuuta 2012

Aamujuusto.

 Olen opettanut kanani vähän huonolle tavalle. Jokaisena aamuna annan niille noin puoli desiä yhteensä Valion murujuustoa. Missä ne sitten seikkailevatkin, huutaessani: Missä äitin kanat ovat! Ne kaikki juoksevat kilvan aidalle.
 Jokainen muru nokitaan parempaan talteen ja jutellaan koko ajan keskenään. Luultavasti kehuvat, kuinka hyvää juusto on. Päivällä ne saavat palan leipää, mikä annetaan nokkia kädestä.
Kun juusto on nokittu, voi ottaa jo rennommin ja tarkastaa vaikka salaattilaatikko, oisiko siellä mitään otettavaa. Lemmitty selvästi syyllistää Pikkua ja Sankaria, olivathan ne ennen häntä laatikolla. Söittekö kaikki, se näyttää kyselevän? Ei toki, emme ole koskeneetkaan vielä salaatin-nysiin. Eilenhän itse nokit ne olemattomiin. Ei, en minä, Pirkkohilta se oli...

maanantai 3. syyskuuta 2012

Muutos

Hei kaverit! Tulin vähän nuhruisena aikoinaan Ainaa opastamaan, nyt häippäsen "nimenä" yhtä nuhruisena.
En kuitenkaan ikuisiksi ajoiksi, sillä Aina tarvitsee välillä ojennusta ja se on aina ollut minun tehtäväni.
Hän vain motkottaa, että nimi on hankala ja pitkä ja huonosti taipuva ja mitä kaikkia verukkeita keksiikään, päästäkseen minusta eroon.

Alunperin hän pyysi minut tavallaan erottajaksi. Vuodatuksen blogihan oli Ainan nimellä, ennen kuin se sai Zilga-nimen takaisin. Sitten hän perusti bloggeriin blogin samalla nimellä, se oli kyllä Ainalta ajattelemattomasti tehty.
Sitten Aina halusi erottaa blogit toisistaan pyytämällä minut kaverikseen.
No niinhän siinä lopulta kävi: Kun kaveria ei enää tarvita, se heitetään yli laidan :-oo

Toisaalta kyllä ymmärränkin hänen tarkoituksensa ja uskon lukijoidenkin tottuvan poissa-olooni "nimestä", muuten varmasti käväsen silloin tällöin teitä tervehtimässä.
Mikään muuhan blogissa ei muutu.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Mandala 10 Eläimesi.

Mandaloissani on esiintynyt niin monesti kotieläimiäni, että päätin nyt laittaa eläimiä, mitkä jotenkin liittyvät minuun itseeni.
Kala on horoskooppimerkkini. Sika on kiinalaisen horoskooppini merkki.
 Metsähiiri on yksi voimaeläimistäni, tai se, minkä olen viimeksi aistinut voimaeläimekseni. Pieni, mutta ei vähäisin.
 HIIRI Pääteema: Tutkiskelu, tarkkaavaisuus, järjestys.
Hiiri tunnustelee maailmaa pienillä viiksikarvoillaan ja silmillään, se on aina valppaana vihollistensa suhteen – saalistajia on monia. Houkutuksen takana saattaa olla loukku ja viljavarastossa muitakin nälkäisiä.
Parantava voima: Hiiren parantava voima kehoittaa katsomaan suurempaa kokonaisuutta ilmeisen sijaan, aistimaan ja tarkkailemaan elämän suurta tanssia.

Hiirestä löysin googlettamalla tietoa, mutta metsähiirestä en. Siitäkin on oma tietonsa olemassa.

Käärme! Käärme on minulle ollut kautta aikojen eläin, mitä kunnioitan suuresti. Sillä on paljon vihollisisa, mutta olen havainnut, että vaikka sillä on ase, jolla se voi taltuttaa vastustajansa, niin aina se antaa mahdollisuuden peruutta ja peruuttaa itsekin viimeiseen saakka, ennen kuin käytttää myrkkyään.
Jokainen meistä hyökkää, jos on pakko, mutta viimeiseen asti väistämme yhteen-ottoa