Kuten olen jo kyllästymiseen saakka valittanut alkukesän koleutta, oli kuitenkin yksi valoisampi päivä välissä ja sain kuukauden kuvat. Zilgahuoneen pelakuut eiväöt ole vielä ottaneet kukkiakseen ja rypälekin arastelee aloittaa kesää kovin rohkeasti.
Olemme kasvatelleet omenapuita viisitoista vuotta, mutta nyt eka kerran ne kukkivat vasta juhannuksena. Normaalisti kukinta on tapahtunut kesäkuun alussa.
Nanni tahtoi kuvaan, kun Ami pääsi edelliseen.
Kanoilla on kivaa omenapuunkukkasateessa.
Pienet ovat kasvaneet. Keltanokkainen, harmaajalkainen on Lumivalko. Harmaanokkainen, keltajalkainen on Lumikki ja tuleva kanalan isäntä on Sepastian.
tiistai 23. kesäkuuta 2015
lauantai 20. kesäkuuta 2015
Tämän sortin juhannusta...
... vaikka kuin taikoja tein, tämän parempia ilmoja ei juhannukseksi tullut.
Hiltakin hermostui ja lähti ilmoja pitelemään. Tuhisi mennessääm, ettei tuosta Ainasta ole edes noita-akaksi.
Otetaan irti, mitä on tarjolla, sadevaatteet päälle ja metsään raikasta ilmaa nuuhkimaan, kyllä se vielä paistaakin :-)
Hiltakin hermostui ja lähti ilmoja pitelemään. Tuhisi mennessääm, ettei tuosta Ainasta ole edes noita-akaksi.
Otetaan irti, mitä on tarjolla, sadevaatteet päälle ja metsään raikasta ilmaa nuuhkimaan, kyllä se vielä paistaakin :-)
tiistai 16. kesäkuuta 2015
Elämysmatka Poriin
Kolea ja sateinen kevätkesä on saanut ihmeellisiä piirteitä. Olen retkeillyt ystävieni luona useammin kuin laki sallii ja saanut jokaiselta matkalta hienoja elämyksiä mukaani, kuten tältäkin matkalta sain.
Maailma on pullollaan hienoja ihania ihmisiä, sen jälleen kerran sain kokea.
Lähdemme siis retkelle Porin yhdelle kauneimmista ihmisille rakennetuista virkistysalueista.
Lokit kyyristelivät kylmässä ja tuulessa, hakien suojaa kumpareen tyynemmältä puolen.
Kanat, joita oli monia eri rotuja väljässä aitauksessa ja sievässä yömajassa, hakivat suojaisaa lämpöä toisistaan aidan nurkkauksessa.
Kävelyteiden varsille oli tehty taidetta. Kasvokuvat olivat valettu sementtiin ja niitä oli monissa eri paikoissa seurailemassa ihmisten etenemistä. Hauska oivallus.
Vähän lähempää, niin ilmeet tulevat paremmin näkyviin.
No tässä oli jo tuttuja virnuilijoita hienon asetelman suojassa.
Ettei kylmä aivan kangistaisi, lautta, jolla ylitimme pienen puron kävi suurusmoottorilla.
Ja päästäksemme puron yli, oli jälleen ryhdyttävä itse töihin. Olipahan hauskaa.
Yrttimetsässä saimme kokea luonnon vehreyden ja täyteläisyyden aika konkreettisena. Linnut lauloivat pusikoissa ja mukanamme ollut lintujen äänien asiantuntija kertoi kuka kulloinkin oli äänessä. Olikos se lehtokerttunen, jonka laulu muistutti kylän juoruakkaa? Kun sitä hiljentyi kuuntelemaan, niin todellakin, sillä tuntui olevan paljon hyviä asioita sanottavana.
Polku jatkui rehevän maaston suojissa.
Rohtoraunioyrtti? oli runsaslukuisena maastossa. Tämä oli kuitenkin erikoisen värinsä ansiosta kuvattava.
Kaupunki ja villi luonto kohtasivat sulassa sovussa.
Puro ylitettiin kaarisiltaa myöten takaisin puron ylitse. Eikä kaikki kulkijat malttaneet pitää käsiään taskuissaan ;-DD
Tulimme lahopuutarhaan.
Siellä saimme viimeiset ennustukset kesän tulevasta säästä. Puhuja lupasi aurinkoa ja hellettä, mutta ajankohta jäi epäselväksi, ehkä vaillinaisen "kielitaidon" puutteessa ;-D.
Ei kait se näin nopeasti toteutunut? Ei suinkaan, hän vain oli matkaväsynyt ja halusi itselleenkin ihanan laiskottelusängyn.
Olimme syöneet ja juoneet vieraspaikassamme niin että vatsaa pakotti ja tulomatkalla junassa oli yllätyksenä Hans Välimäen porukka tekemässä ja tarjoilemassa RUNSAITA maistijaisia koko matkustajakunnalle. Voiko elämysmatkalta enempää vaatia?
Maailma on pullollaan hienoja ihania ihmisiä, sen jälleen kerran sain kokea.
Lähdemme siis retkelle Porin yhdelle kauneimmista ihmisille rakennetuista virkistysalueista.
Lokit kyyristelivät kylmässä ja tuulessa, hakien suojaa kumpareen tyynemmältä puolen.
Kanat, joita oli monia eri rotuja väljässä aitauksessa ja sievässä yömajassa, hakivat suojaisaa lämpöä toisistaan aidan nurkkauksessa.
Kävelyteiden varsille oli tehty taidetta. Kasvokuvat olivat valettu sementtiin ja niitä oli monissa eri paikoissa seurailemassa ihmisten etenemistä. Hauska oivallus.
Vähän lähempää, niin ilmeet tulevat paremmin näkyviin.
No tässä oli jo tuttuja virnuilijoita hienon asetelman suojassa.
Ettei kylmä aivan kangistaisi, lautta, jolla ylitimme pienen puron kävi suurusmoottorilla.
Ja päästäksemme puron yli, oli jälleen ryhdyttävä itse töihin. Olipahan hauskaa.
Yrttimetsässä saimme kokea luonnon vehreyden ja täyteläisyyden aika konkreettisena. Linnut lauloivat pusikoissa ja mukanamme ollut lintujen äänien asiantuntija kertoi kuka kulloinkin oli äänessä. Olikos se lehtokerttunen, jonka laulu muistutti kylän juoruakkaa? Kun sitä hiljentyi kuuntelemaan, niin todellakin, sillä tuntui olevan paljon hyviä asioita sanottavana.
Polku jatkui rehevän maaston suojissa.
Rohtoraunioyrtti? oli runsaslukuisena maastossa. Tämä oli kuitenkin erikoisen värinsä ansiosta kuvattava.
Kaupunki ja villi luonto kohtasivat sulassa sovussa.
Puro ylitettiin kaarisiltaa myöten takaisin puron ylitse. Eikä kaikki kulkijat malttaneet pitää käsiään taskuissaan ;-DD
Tulimme lahopuutarhaan.
Siellä saimme viimeiset ennustukset kesän tulevasta säästä. Puhuja lupasi aurinkoa ja hellettä, mutta ajankohta jäi epäselväksi, ehkä vaillinaisen "kielitaidon" puutteessa ;-D.
Ei kait se näin nopeasti toteutunut? Ei suinkaan, hän vain oli matkaväsynyt ja halusi itselleenkin ihanan laiskottelusängyn.
Olimme syöneet ja juoneet vieraspaikassamme niin että vatsaa pakotti ja tulomatkalla junassa oli yllätyksenä Hans Välimäen porukka tekemässä ja tarjoilemassa RUNSAITA maistijaisia koko matkustajakunnalle. Voiko elämysmatkalta enempää vaatia?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)