Retkellä

Kävin Hailuodossa retkellä

  

Mehiläis-ihmiset ilmoittivat tekevänsä retken Hailuotoon. En ole retki-ihmisiä, mutta Hauiluotoon hullaannuin lähtemään.

Kahvipysäkillä taivas jo uhitteli katkaista matkamme, mutta sitä ei otettu tosissaan... naureskeltiin, että voihan se sataakin.

Menomatkalla meri oli jo aika pahalla tuulella, ei kuitenkaan pahasti keikuttanut.

Perille päästyämma saimme ihailla maisemia auton ikkunasta. Tuuli oli yltynyt ja vettä tuli taivaan täydeltä.

Merikin vihastui oikiasti

Kamppeistaan sai pidellä tosissaan kiinni

Yhden pienen tien varrelta löysimme tällaisen kolmiosaisen majan. Siellä sai käydä kokeilemassa akustiikkaa. Hyvin toimi

Lautta ei kulkenut, mutta viimein saimme luvan lähteä mantereelle. Hyvä hermoinen olisi nukkunut autuaasti keinutukseen ja kannelle uskaltautunut kastunut viimeistä karvaansa myöten. Lopulta mantereelle päästiin ehyenä. Jäi muistoksi erilainen kevätretki :-DD

Polku

Sain kutsun tutulle polulle

Myös kaloille on rakennettu omat polut

Sorsakin lähti omille poluilleen

Ajatuspolut ovat taiteilijan rentoutumispolkuja

Aina ei tarvitse miettiä minne menee, antaa tuulen näyttää parhaat polut

Monien hienojen kokemusten jälkeen polku voi näyttää kahdelta. Onneksi suojelija on aina mukana.

Matkalla

Katson heräävää kevättä

Risukkoisen metsän vilinä ottaa silmiin

Aava pelto helpottaa

Sateen pieksämät pellot huutavat jyviä

mustien sadepilvien massat asuttavat taivaan rantoja

Yksinäinen kelo nojaa nuoreen mäntyyn

ura kalliossa

ihmisen tekemä

Valkoisia palleroita mustalla pellolla

lokkipari kiven nokalla

Kurjet lentävät kohti pohjoista

Peltikatot pitkänä jonoa suljetussa tilassa

kätkevät elävän turhan

Lyhyt elämä verkkohäkissä

että naisella olisi hyvä

Fasaanikukko ihmettelee suurten madon etenemistä

Sininen savi penkalla kutsuu käsiäni koskettamaan pintaansa

Silmäni syövät sitä himoisesti

Vanha kyläkauppa

luukut ikkunoillaan

räystäät ränsistyneinä odottaa aikansa palaavan

Yksinäinen sinisorsa pienessä lammessa

vaimo ehkä hautomassa

Paljaat kalliot

metsä syötetty rautahampaalle

mutta pienen risun hiirenkorvat avautuvat

Vihreä mato pysähtyy

sen uumenista syntyy kotiloitaan kuljettavia olentoja

Samalla sisään puskee heitä samanlaisia

Kiire

Käsi hamuaa taskua

kännykkä putoaa kadulle sitä ei huomata

Ei kukaan huomaa ja matka jatkuu

Valkoisten koivujen kyljet vilisevät

pienet tiet haarautuvat

Nekin vievät jonnekin

Juurakoiden kasat turvepellolla kielivät uskosta maahan

vaikka vienti ei vedä ja seinät kalisevat tyhjissä navetoissa

Elävä maitokone on hävinnyt

vain yksinäinen valkoinen lehmä köytettynä keskelle kevätvihreää peltoa

Veistetyn pihakarhun uljas olemus vartioi pienen tuvan kujaa

Varkaita se ei suosi

Vihreä mato pysähtyy

Kaivaudun sen uumenista kadulle

Olen tullut perille

                        II

Pelastan itseni vihreän madon sisuksiin

turvaan häliseviltä kaduilta

ihmisten täyttämistä kauppakeskuksista

Ruosteen väriset ratakiskot risteilevät vieden ja tuoden koteihinsa kiiruhtavia kulkijoita

Kuopuksen hento halaus

Vie terveisiä isälle

Aamu

Kun lumet sulavat ja järvet paljastavat kirkkaat vetensä, kalamiehen sisällä ääni kehottaa lähtemään kevätpyyntiin. Tulvavesi huuhtoo vielä rantoja, mutta siihenpä on aamuauringon mukava kuvajaisensa laskea.

Kun verkot odottavat kudulta palaavaa haukimammaa, aurinko on jo noussut kirkastamaan  aamukajon valoksi. Järven pinta on kuin kullalla päällystetty.

 Rantapoukamassa lepää venhe. Sen syli on hamstrannut kaiken taivaalta tulleen veden itselleen. Liekö ajatellut kuivan kesän varalta keränneensä, vai kiusaksi huolettomalle omistajalleen, ken tietää.

Luova lauantai 171

Rakentelin kerran savesta maapallon. Otin sillä kantaa pallomme saastumiseen ja annetaan saman teeman jatkua, vähän muunneltuna. Annammeko pallomme hukkua saasteisiin, voimmeko tehdä asialle mitään?

Udet asukit

Me synnyttiin toissapäivänä ja me toivomme mukavaa ja onnellista äitienpäivää kaikille äideille :-)

Puutarha Toukokuu

 Aika on kulunut joutuisasti ja lumet keränneet rippeensä, vieneet minne lieneet. Zilgahuone on luudittu ja ikkunat pesty odottamaan lämpöä ja vihreyttä.

 Sauna on kesäkäytössä ja savustuspönttö saa töitä, jos kala ui verkkoon. Huomenna aamulla sen näkee.

Kun päivä on uurastettu, Nannin kanssa otetaan ilta rennosti. Joskus tahtoo vain käydä, että kissa vie kaiken tilan pieneltä tiekkaripöydältäni, mutta siinä on oltava.

Kuorivarrennos

 Kuorivarrennoksella voidaan parantaa vaikkapa heikon makuinen lajike mehukkaampaan. Tässä tapauksessa on kyse saskatonista. Saimme kerran puolivillin alun jostain, se kasvoi hyvin ja tuotti marjoja, mutta ne menivät makunsa ansiosta rätyköille ja tilheille. Myöhemmin ostimme makean ja isomarjaisen lajikkeen  ja siitä otimme oksan parantaaksemme hyväjuurisen puun marjojen makua ja kokoa. Jätimme yhden pikkupuun vielä paikoilleen linnuille.

Puu katkaistiin noin 70 cm:n korkeudelta

Viilto puun kuoreen, kuori varovasti irti molemmin puolin, 

oksalle viilto samoin kuin oksavarrennoksessakin ja varovasti ujuttamalla oksa puun ja kuoren väliin 

 Tiivis teippaus ja odottelemaan silmuja. Silmuttamista kokeiltiin kerran, mutta se teki lehden joka kevät, mutta ei lähtenyt kasvamaan. Se ei onnistunut.

Kun työ oli tehty, niin otimme Tipin kanssa ansaitut torkut :-)