Tämä projekti alkoi juuri niin heikosti kuin se vain voi alkaa. Otin kuvat pikku kameralla ja kuinkas muuten, tuupahdin hankeen nokilleni ja kamera lunta täyteen. En saanut kuvia ulos, joten nämä ovat otetut toisella kameralla näyttötaululta.. Harnittaa enemmän kuin pikkuelukkaa. Eka kuvat, tärkeimmät ja vahinko sattui :-o
Näin paksun lumihangen alla ne ovat viettäneet talvisydämen.
Oli aika jännittävää kun ei tiennyt, oliko siellä elämää vai ei, onneksi oli.
Kauhoin lumet pois ja avasin tervapaperit, kun jo ensimmäinen hyökkäsi vasten kasvoja, lensi vähän matkaa ja tuupertui hangelle.
Tämä oli minulle ensimmäinen kevät, kun avasin pesät ja arvata saattaa kuinka minua jännitti.
Mehiläisten elämää saatte seurata syksyyn saakka aivan näännyksiinne saakka ;-D
Elämä on laiffii!! Tästä se mehiläishoitajan uurastus alkaa ja sitä kestää pitkälle syksyyn asti. Mutta hauskaa olla pittää!!
VastaaPoistaVarmasti on hauskaa, mutta ilman sinun tukea ja opastusta tästä tuskin mitään tulisi. Ilman sinun pitkää vaivihkaista innostuksen jakamistakaan tätä ei olisi edes aloitettu. En tiedä kiitänkö sinua, vai moitinko ;-D KIITÄN KIITÄN !!!
PoistaJoko ne nyt vapautetaan? Eikö vielä ole liian kylmää? Ymmärtävätkö ne pysyä kylmällä sisällä? Ihmeellistä tuo mettiäismaailma. Minä nuuhkisin kuin Topi, jos olisin paikalla. Nyt vain ihmettelen :-o ja toivotan onnea!
VastaaPoistaTuulento sanoi että ne pitää päästää kakille heti kun lämpö menee plussalle, etteivät pesää sotke. Kyllä ne varmasti pysyy kylmällä sisällä kunhan ovat vessareissunsa tehneet. Tuulento lohdutti, että aina niistä vanhimpia kuolee kevätlennolla, se kuulema kuuluu niiden elämään...tai jotain :-)
Poista