Lukiessani Jääperhottaren pieniä runotarinoita. Näin jään kauneuden mustan veden päällä. Talven kylmän, mutta lempeän elämän.
Järvenpohjassa jääpuhaltajan pilli sorisee, jää jo ihan porisee.
Pinnan alta kohoaa esiin pian upeat kuplat,
taitaa olla tiedossa tienoon parhaat jääjuhlat
Juhlapöytään katetaan jäälautaset ja lasit.
Laseissa kilisee kristallilumi.
Nostetaan jäämalja talvelle!
Kuten kansikuvan upea jääperhonen on saanut hienon muotonsa, on ManDala samoin saanut muotonsa Perhottaren pyörittäessä sanansa sille sopiviksi.
Vesi pyöri ja pohti.
Päätti hiljentyä ja antaa ajatuksiensa jäätyä.
Jäätyneet ajatukset tekivät taikojaan.
Tanssivat, juonivat ja helmeilivät.
Pian piirissä oli Man ja Dala sekä veteen jäätynyt viiva
Jääkuvien ja niille rakennettujen runojen helmeilevä vuoropuhelu antaa meille pieniä ilonsikkareita talven kylmiä viimoja kestämään.
Onnea Perhotar toiselle kuva-runo kirjallesi.
maanantai 31. joulukuuta 2012
Vuosi vaihtuu
Voitin viime kesänä Kihivaksen Ainon arpajaisista akryylivärit ja lupasin käyttää niitä tänä vuonna.
Aika meni tingalle, mutta nyt olen lupaukseni täyttänyt. Pari yötä sitten oli komea täydenkuun aika ja se antoi ajatuksen tähän työhön.
OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA Sinulle blogivieraani :-)
Aika meni tingalle, mutta nyt olen lupaukseni täyttänyt. Pari yötä sitten oli komea täydenkuun aika ja se antoi ajatuksen tähän työhön.
OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA Sinulle blogivieraani :-)
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
Kanalan joulu.
Laitoin kanoille kesällä tekemäni lyhteet. Jätin ne tutustumaan uuteen ruokaansa ja lähdin käymään kahvilla. Uteliaisuuteni kuitenkin voitti. Ajattelin: käynpä vilkaisemassa kuinka kanat ovat lyhteisiin suhtautunet.
Voi kauhistus tuota Hiltaa. Se oli laittanut kanoille tonttulakit ja seurusteli kanojen kanssa kaikessa rauhassa, kun oven avasin.
Hyvin näytti kiinnostus heränneen. Toivotin porukalle hyvää joulua
Pikku-kanoja minulla ei sitten enää olekaan. Kaikki ovat jo saman kokoisia. Munia ei kuitenkaan vielä ole tullut, mutta toiveissa on :-)
Voi kauhistus tuota Hiltaa. Se oli laittanut kanoille tonttulakit ja seurusteli kanojen kanssa kaikessa rauhassa, kun oven avasin.
Hyvin näytti kiinnostus heränneen. Toivotin porukalle hyvää joulua
Pikku-kanoja minulla ei sitten enää olekaan. Kaikki ovat jo saman kokoisia. Munia ei kuitenkaan vielä ole tullut, mutta toiveissa on :-)
lauantai 22. joulukuuta 2012
perjantai 21. joulukuuta 2012
torstai 20. joulukuuta 2012
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Valo
Katson valoa
puhtaansinistä
taivasta vasten
kullankeltaista
pakkasenmakuista
Se on puhdas kuin
vastasyntynyt lapsi
ilman
maailman pahuutta
Syvällä minussa
herää halu yhtyä tuohon valoon
Mutta minä vain
katson.
lauantai 15. joulukuuta 2012
Mandala 17, Mosaiikki.
Mandala on hyvin yksinkertaisista aineista tehty. Piirsin ympyrän harpilla, kuten aina teen. Väritin tusseilla taustavärit ympyröihin. Leikkelin vanhan piirudtuksen palasiksi ja liimailin palat ympyröihin. Taustalla on auringonlasku-maisema. Sen kävin muuttamassa gimpissä mosaiikiksi ja yhdistin kuvat
perjantai 14. joulukuuta 2012
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Joulunalustouhuja
Perhotar tuli eilen käymään ja hänellä oli kuvalehtiö ja mehiläisvahavärit mukana. Hän oli innoissaan niistä. Niinpä pidimme taidepäivän. Mehiläisvahaväreihin tutustuimme Tampereen messuilla.
Minulle tietenkin tuli mieleen, että minulla on jossain temperaväripigmenttejä ja mehiläisvahaa omasta takaa.
Aikani pengottuani komeroitani, löysinkin tarve-aineet. Yläkuvassa pigmenttejä. Olen niitä saanut joskus ollessani temperamaalaus kurssilla.
Sulatin mehiläisvahaa vesihauteessa, laitoin munakennoihin foliot. Jääpalaloota olis ollut parempi ja niissä olisi tullut kauniimmat värinapit, mutta minulla ei sattunut olemaan sellaisia tähän hätään. Eli nyt tällainen ratkaisu :D
Jäähdytin palat ulkona kylmiksi ja irrottelin ne folioista irti. Nyt minulla oli mehiläisvahavärit. Kätsää, eikö totta?
Seuraava pulma oli työkalut, eli vahan levitys ja muotoilutyökalut. Siihen on ostettavissa tähän tarkoitukseen valmistettu rauta, mutta näin teeseitsenaiselle sellainen ostos ei tullut mieleenkään. Kolusin kyökalupakkiani ja löysin vanhan katkenneen viilan, sekä särkyneet pihdit. Hioin viilasta ruusauksen pois ja vähän muotoilin. Saman tein pihdeille. Nämä lämmitin kuumailmapuhaltimella ja jälkeä alkoi syntymään.
Tämän työn tein eilen Perhottaren kanssa. Kun värejä ei vielä ollut, laitoin ensin mehiläisvahan paperille ja siihen sekoitin värit.
Tämä on tehty esittelemilläni väreillä ja työkaluilla.
Minulle tietenkin tuli mieleen, että minulla on jossain temperaväripigmenttejä ja mehiläisvahaa omasta takaa.
Aikani pengottuani komeroitani, löysinkin tarve-aineet. Yläkuvassa pigmenttejä. Olen niitä saanut joskus ollessani temperamaalaus kurssilla.
Sulatin mehiläisvahaa vesihauteessa, laitoin munakennoihin foliot. Jääpalaloota olis ollut parempi ja niissä olisi tullut kauniimmat värinapit, mutta minulla ei sattunut olemaan sellaisia tähän hätään. Eli nyt tällainen ratkaisu :D
Jäähdytin palat ulkona kylmiksi ja irrottelin ne folioista irti. Nyt minulla oli mehiläisvahavärit. Kätsää, eikö totta?
Tämän työn tein eilen Perhottaren kanssa. Kun värejä ei vielä ollut, laitoin ensin mehiläisvahan paperille ja siihen sekoitin värit.
Tämä on tehty esittelemilläni väreillä ja työkaluilla.
tiistai 11. joulukuuta 2012
Uniset
Neito nukkuu pyykkilaatikossa
Tipi torkkuu askarteluhuoneen varasängyssä.
Ami nukkuu olkkarissa telkun vieressä.
Ja isäntä nukkui tv auki kämpässään, mutta itsesuojeluvaisto esti minua häntä kuvaamasta :-o
Kuka vielä ihmettelee, kun ei ole elikoista kuvia blogissa? En usko, että kukaan.
Näitä ei todellakaan ole kerätty pitkältä ajalta. Aivan äsken kiertelin mökkiä ja kuvailin sitä mukaa, kun niitä löysin.
Kanoista sentään kaksi oli jaloillaan, kun kävin katsomassa. Taidan tästä lähteä kahville... :-o
maanantai 10. joulukuuta 2012
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
perjantai 7. joulukuuta 2012
Kanalan elämää
Meidän Pikusta on tullut lähes broileri, niin vähäksi on höyhenet tippuneet. Pyrstöön alkaa sulat vähitellen tulla, ja kaulassakin on höyhentupet aluillaan, myöskin siipisulat ovat tulossa. Pikku on ollut aika ankea näky. Muninta on loppunut sulkasadon ajaksi, mutta siellä muiden seassa mennään että vilisee.
Annoin heinäpaalin levitettäväksi ja heti kuhina alkoi sen ympärillä. Jokainen halusi olla korkeimmalla paikalla. Tässä pikkukanat ovat vallanneet ylimmän paikan, näyttävät vanhemmille mallia, kuinka rohkeita ovat. Kukkoa näyttää aivan hävettävän mokoma rehvastelu.
Muutaman hetken kuluttua paali alkoi madaltua. Sen hajottamiseen osallistuvat kaikki yhteishengessä.
Arka on sopeutunut joukkoon hienosti. Se ottaa jo kädestä tarjottavan, ei aivan vielä kämmeneltä, mutta kiinankaalin lehteä nokkii, kun pidän siitä kiinni. Mustikka on kaikkein kesuin, se tulee melkein syliin.
Mustikka ja Touhukas keskustelevat koko ajan niin vilkkaasti, ettei Pirkkohiltakaan tahdo keritä mitään väliin sanoa.
Ikinä en minä- eikä varmasti muukaan asiaan vihkiytymätön tiedä, kuinka kanat voivat olla omia persooniaan. Jokainen on erilainen. Ne ovat yksilöitä, eivät massaa, kuten luullaan.
Minähän en ole joulu-ihminen, se tulee ja menee sen isommitta hössötyksittä kohdallani, mutta kanoille halusin antaa vähän tunnelmaa. Ostin led-valosarjan niille. Valot palavat aamusta iltaan. Yöksi sammutan, vain siksi, että saavat nukkua rauhassa.
Tällaista kuuluu kanarintamalle tällä kertaa :-D
Annoin heinäpaalin levitettäväksi ja heti kuhina alkoi sen ympärillä. Jokainen halusi olla korkeimmalla paikalla. Tässä pikkukanat ovat vallanneet ylimmän paikan, näyttävät vanhemmille mallia, kuinka rohkeita ovat. Kukkoa näyttää aivan hävettävän mokoma rehvastelu.
Muutaman hetken kuluttua paali alkoi madaltua. Sen hajottamiseen osallistuvat kaikki yhteishengessä.
Arka on sopeutunut joukkoon hienosti. Se ottaa jo kädestä tarjottavan, ei aivan vielä kämmeneltä, mutta kiinankaalin lehteä nokkii, kun pidän siitä kiinni. Mustikka on kaikkein kesuin, se tulee melkein syliin.
Mustikka ja Touhukas keskustelevat koko ajan niin vilkkaasti, ettei Pirkkohiltakaan tahdo keritä mitään väliin sanoa.
Ikinä en minä- eikä varmasti muukaan asiaan vihkiytymätön tiedä, kuinka kanat voivat olla omia persooniaan. Jokainen on erilainen. Ne ovat yksilöitä, eivät massaa, kuten luullaan.
Minähän en ole joulu-ihminen, se tulee ja menee sen isommitta hössötyksittä kohdallani, mutta kanoille halusin antaa vähän tunnelmaa. Ostin led-valosarjan niille. Valot palavat aamusta iltaan. Yöksi sammutan, vain siksi, että saavat nukkua rauhassa.
Tällaista kuuluu kanarintamalle tällä kertaa :-D
torstai 6. joulukuuta 2012
Valokuvatorstai 267. Voima.
Sinivalkoisen puhtaus ja viattomuus antaa voimaa olla suomalainen.
Jokaiselle Hyvää Itsenäisyyspäivää :-)
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
tiistai 4. joulukuuta 2012
Metsän salaisuus
Metsän salaisuus vie
lukjansa aikaan, mikä meidän mummoille oli todellisuutta.
Tuulikki on linkki tähän
aikaan. Tuulento käsittelee lempeästi menneen ajan elämää.
Vaikeatkin asiat saadaan hoidettua naapureiden ja ystävien
ymmärtäväisellä avustuksella.
Kiperistä paikoista ja
tapahtumista selvitään lopulta onnellisesti ja elämä voi jatkua.
— Hiiri! Tuolla uunin
luona!
Kaikki kääntyivät heti sinnepäin, ja toden totta, siellä juoksi pieni hiiri. Luokka remahti
kiljumaan ja huutamaan, pojat ryntäsivät ajamaan hiirtä takaa ja tytöt seisoivat tuolilla.
Opettaja yritti hillitä luokkaa, mutta kukaan ei kuunnellut häntä.
Liina tunsi katsovansa tapahtumia kauempaa, oma onnettomuus oli vielä tärkeämpi, mutta hänenkin korviinsa kuului meteli ja mahan kivistys vähän hellitti.
Opettaja seisoi keskellä lattiaa ja huusi:
Kaikki kääntyivät heti sinnepäin, ja toden totta, siellä juoksi pieni hiiri. Luokka remahti
kiljumaan ja huutamaan, pojat ryntäsivät ajamaan hiirtä takaa ja tytöt seisoivat tuolilla.
Opettaja yritti hillitä luokkaa, mutta kukaan ei kuunnellut häntä.
Liina tunsi katsovansa tapahtumia kauempaa, oma onnettomuus oli vielä tärkeämpi, mutta hänenkin korviinsa kuului meteli ja mahan kivistys vähän hellitti.
Opettaja seisoi keskellä lattiaa ja huusi:
— Menkää heti
paikoillenne!
Mutta kun hiiri juoksi
poikien takaa-ajamana opettajan jalkojen välistä, hänkin jo
hypähti ja kiljahti, ja kooten hameitaan kiiruhti korokkeelle, eikä
enää estellyt lapsia...
Kotiläksyjen
tekemisen unohtuminen oli kiperä paikka, mutta sen saattoi pelastaa
vaikkapa pieni hiiri.
Koppavasta itsekeskeisetä lapsesta tulee ystävä ja auttaja, hänen saadessaan ikäistään seuraa.
Metsästä nousevan savukiehkuran arvoituskin selviää lopulta ja mummon kanat pääsevät turvallisesti kotiin.
...ja paljon muuta kiehtovaa.
Onneksi olen mummo ja
onneksi minullakin on lastenlapsia, joille voin lukea sadunmuotoon
kirjoitettua mummojemme ajan historiaa.
Ole ylpeä kirjastasi
TUULENTO :-)
Ohhoh, toimitaanko me taasen yhtä aikaa :-D
maanantai 3. joulukuuta 2012
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Aamukampa
Lauantaina oli kuuraa maassa ja pilvinen ilma.
Tänään ilma oli muuttunut pakkaseksi ja yöllä oli tullut lunta. Heti kirkkaampi ilme pihalla.
Tänään ilma oli muuttunut pakkaseksi ja yöllä oli tullut lunta. Heti kirkkaampi ilme pihalla.
Emäntä on ollut huolimaton tai muistamaton, koska purjot ovat vielä maassa..
.. ja omenat puussa. Antonovka on kuin pronssia. Aika kaunis :)
Ystävieni kannustamana ja auttamana sain koottua tarinoistani pokkarin.
Todenkaikuja on minulle tyypillisiä tarinoita toden ja ei toden rajamailla kulkemista.
Oikolukijana ja kirjan kansiin saattajana toimi Uuna kärsivällisellä tarmokkuudella, mistä iso kiitos hänelle :)
SusuPetal pyysi vähän tarkennusta esittelyyn. Olen siinä hieman osaamaton, mutta laitan takakannen esittelyn tähän.
Keramiikka-alan yrittäjänä ja kuvaamataidon kurssiohjaajana toimiessani kirjoittelin lyhyitä tarinoita oppilaitteni kuvaamataidon tunneille. Eläkkeelle jäätyäni ja kirjoittaja-piiriin liityttyäni kirjoitusharrastukseni sai enemmänkin tilaa ja tarinat syvyyttä.
Monissa tarinoissa käsitellään luonnon ja ihmisen keskinäistä suhdetta. Tarinat kulkevat todellisen ja epätodellisen raja-maastossa. Lähes jokaisessa tarinassa on ripaus totta, ripaus muistoja, ripaus menneitä kokemuksia. Myös näkymätön maailama on läsnä: elettyjen elämiemme vaikutus nykyisyyteen.
lauantai 1. joulukuuta 2012
Mandala 16. Sitä en unohda koskaan.
Sitä en unohda koskaan - kun katsoin totuutta silmiin.
Nyt kävi niin, että eka kerran tein kaksi mandalaa samasta aiheesta. Syytä en osaa kertoa kummemmin kuin selitystäkään näihin.
Perhotar toi minulle täytekynän ja sanoi, että minun on aika kokeilla sillä piirtämistä :-o
torstai 29. marraskuuta 2012
tiistai 27. marraskuuta 2012
maanantai 26. marraskuuta 2012
Sininen sähköinen käsi
Sininen Sähköinen Käsi
Sininen Käsi
Taiteileminen vapauden ja vastuun välillä on ydinkysymys sinulle Sininen Käsi, Loppuunsuorituksen voima. Edustat ennen kaikkea toimintaa. Usein nähdään, miten ensin teet ja vasta jälkeenpäin katsot, mitä tulikaan tehdyksi. Omaperäisyytesi on niin ihailtavaa, että joillakin ihailu voi kääntyä jopa kateudeksi. Teet asioita myös toisten puolesta, koska olet jalomielinen, antelias, yhteistyöhaluinen ja rauhaa rakastava.Sähköinen
Sinua ohjaava numero kolme on palvelun sähköinen sointu, ja se korostaa palvelun tärkeyttä elämässäsi. Maailmankaikkeus on energiaa, ja liike on ikuista. Ihmisen hermojärjestelmä on sähkökemiallista toimintaa, myös liikettä. Mayojen syklisessä numerokierrossa yhdestä kolmeentoista numero kolme, liike, on numerosi, joka astrologisella kartallasi yhdistyy aurinkomerkkiisi. Kun palvelet muita, palvelet itseäsi. Kun palvelet itseäsi, palvelet koko ihmiskuntaa.lauantai 24. marraskuuta 2012
perjantai 23. marraskuuta 2012
Ulle dulle dof
Uuna
Syrjäsuon Ulle dulle dof antaa hienoja lukuelämyksiä eri
ajanjaksoilta, elävästi ja mukaansa tempaavasti kirjoitettuna.
Novelleihin on kätkettynä ovelasti elämää eri tasoilta monine
iloineen ja kokemuksineen.
”Yritin
avata suuren, raskaan, sammalkukkien koristaman vanhan kellarin oven.
Ensimmäisistä yrityksistäni sain vain jännittyneet niskalihakset
ja huminaa korviini. Viimein syvältä nouseva huokaus vapautti
juuttuneet salvat ja ovi alkoi aueta rahisten lattiaa vasten”.
Tuulentavoittelijan
sisältö menee erikoisella ja tyylikkäällä tavalla ihmisen
sisimpään.
Ei
ole noin vain helppoa käsitellä ylimääräisiä turhia asioita
pois. Totutuista tavoista, toiveista ja aikomuksista on vaikea
luopua. Monet anteksipyynnöt jäävät, ”kyllä minä sitten
asteelle”.
Monenlaisia
portaita mennään vauhdilla ylös ja alas, mutta niiden tarjoamia
mahdollisuuksia ei malteta pysähtyä hyödyntämään.
Kuitenkin
monien asioiden käsittely ja niiden läpikäyminen selkeyttää oman
itsensä tuntemista ja löytää oma tiensä helpompana kulkea.
”Piirustus”
Hienot muistot mummiksi tulemisen riemusta vievät ajatukset omaan
lapsuuteen. Myllymamman läheisyys ja lämmin syli herättävät
muistoja hyvistä asioista, jotka antavat uskoa ja luottamusta
osaamisentaitoon tulevillakin elämänpoluilla. Lapsi, jolle
uskotaan aidosti tärkeä tehtävä, kertoo luottamuksesta ja
arvostuksesta lasta kohtaan.
Novellien
monipuolisuus kietoo lukijansa väkisinkin pauloihinsa
Tanssilattialta
selvittyäni minua jäi askarruttamaan, kuka nosti kengän pystyyn?
Nyt
hyppään ojan yli ja kiipeän vartetun omenapuun oksalle jatkamaan
lukemistani...
torstai 22. marraskuuta 2012
Uusi maailma
Uskallanko, en, uskallan...
Katsokaa nyt muutkin, voidaako me mennä tuonne. Siellä olisi kyllä hauska käydä, kysyy Touhukas, joka on menossa ensimmäisenä paikkaan kuin paikkaan. Nyt kuitenkin rohkeus pettää
Tulkaahan kamut perässä, meniväthän tänne isot kanatkin kun Sankari näytti tietä, sanoi Mustikka ja lähti varmoin askelin laskeutumaan alas maahan. Touhukas vieläkin epäröi ja antoi tietä Aran mennä ensin.
Missäs se meidän Touhukas on? Sieltä viimeisenä kurkkii. Katsos kuinka hyvää ruohoa. Kait sinä uskallat, kun minäkin tulin, vaikka Arka olenkin
Voi täällä on hauskaa, eikä tarvitse pelätä, kun Sankari vartioi meitä kaikkia...
...niin isoja kuin pieniäkin.
Tänään oli kuusi astetta lämmintä, eikä satanut, niin päätimme antaa kanoille juhlapäivän ja päästää ne ulos. Pikkukanat eivät olleet vielä käyneet ulkona ollenkaan. Niinhän siinä sitten kävi, että muut menivät kanalaan iltapäivällä, mutta poikaset piti ohjata sinne. Kun on mahottoman mukava olla ulkona - ne näyttivät sanovan.
Päivä oli sateeton, mutta niin pimeä, että kuvat otin salamalla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)