tiistai 30. marraskuuta 2021

Lähtö

Vuoro oli juuri vaihtumassa, kun Aune kuuli ranteessaan olevan hälytyslaitteen surahtavan. Huoneessa 12 oleva säätyläisrouva tarvitsi mielestään taas apua. Tarve ei monestikaan ollut ihmeellinen, mutta rouva oli tottunut vaatimaan ja saamaan tahtonsa läpi.                 
Aunea harmitti, kun olisi ollut kaupassa käynti, ja kerittävä ruokaakin laittaa koulusta palaaville lapsille. Meni kuitenkin vanhuksen luo.              
  — Mikä se Miriaa nyt huolettaa? 
  — Tuntuu ku kuolema tulis.
  — Ei kai se nyt tähän hätään tule.
  — Kato vaikka, tuossa se seisoo ovella.
Aune lohdutti Miriaa, peitteli, sipaisi poskea ja toivotti hyvää päivänjatkoa.
Aamulla vuoroon tultuaan meni Miriamin kautta, avasi oven, mutta hyvä huomen jäi kesken. Sänky oli tyhjä.

48 Vuoro, taas, harmitella

maanantai 22. marraskuuta 2021

 Nuori

Kyllä nuorella on rankkaa.               
Kiloja on liikaa, tai liian vähän.       
Keho on liian pitkä tai lyhyt.            
Tukka on maantien värinen. Kenelläkään muulla ei ole.     
Ripset ovat harvat tai lyhyet, eikä äiti rahoita muutamaa kertaa kuukaudessa pidennyksillä käyntejä.    
Revityt farkut vain minulta puuttuu.                  
Ikää on tarpeeksi, että saisin erikoisluvalla ajokortin.
Oma auto on kaikilla muillakin.      
Äiti tekeytyy köyhäksi ja sanoo ettei sitä ennen maristu.
Itse tienattiin, jos jotain haluttiin ostaa.                    
Se oli ennen se, nyt on nyt, ja se pitäisi tylsempienkin vanhempien ymmärtää. Opintoihin tai työnhakuun kyllä vaaditaan hakeutumaan. Ei anneta nuoren nauttia vapaudesta. Voiko nuoren elämä enää rankempaa olla.

 

Krapu 47. Vaatia, tylsä, rankka