Kylpemässä

 Meidän Toffee-kana hautoi kahta munaa, mutta vain toisesta syntyi pienokainen. Viikon ja kahden päivän vanhana nämä pääsivät ensikertaa ulos ja Toffee halusi heti kunnon multakylpyyn. Samalla se opetti pojalleen, kuinka höyhenet pidetään puhtaina. Poikanen vain oli alakynnessä, kun äiti pyöri ja vispasi kolossaan. Poikanen rengastettu, että löydätte sen :)

 Pieni kyllästyi äitinsä temmellykseen ja haki paikkansa sen vierestä.

 Tätä iloa olisi katsonut vaikka päivän syömättä, kun pieni vispasi ja nautti juuri oppimastaan taidosta.

Kun molemmat olivat vähän rauhoittuneet, poikanen näytti kysyvän äidiltään. Oletko nyt tyytyväinen? Olenko varmasti puhdas? Olen aivan itse pessyt itseni. Olen jo niin iso kana. Emo kehui ja kiitteli moninaisin äänenkääntein onnistunutta opetustaan ja poikasen puhtautta. Kyllä maalla on mukavaa :-)

Jännitteitä

Mandala. Heinäkuun hetket.

Heinäkuun mandala taitaa vielä keritä mukaan.

Sport mallia

 Meillä on tällä hetkellä sportmallin kana, Pirkko-Hilta on sulkasadossa. Onneksi tukka on pysynyt päässä. Olisi aika metkan näköinen kaljuna :-)

Mustikan lapset ovat kasvaneet hurjaa vauhtia. Tässä ovat kaksikuisia. Kukkopojat erottuvat selvästi joukosta.. Niillä on kehittyneemmät heltat. Kolme kukkoa ja kaksi kanaa tämä poikue tuotti. Tässä metsästetään horsman kukintoa yhteispelillä. Kuva on otettu kolmen lasin läpi, joten pientä häiriötä näkyvissä.

Satu korpien kätköistä

 Samalla reissulla, kun tein Stonehengeni, löysimme hiekkapenkkaan aikoinaan rakennetun tervanpolttajien asunnon. Näissä pienissä hirsimökeissä miehet asustelivat talvisin, joko puusavotan tai tervanpolton ajat. Mökin ovi-aukko oli noin metrin korkea ja kattokin vain noin puolentoista metriä harjan kohdalta. Asukkaat ovat olleet siihen aikaan paljon pienempiä ja turhaa lämmön haaskausta säästääkseen, mökit on tehty mataliksi ja osaltaan hiekkapenkkaan upotettuina.

 Tämä horminsulkija on nuorempaa tekoa, mutta oivallisesti keksitty. Kamina oli jo ruostunut melkein kokonaan, mutta galvanoitu vahva putki on kestänyt säiden rasitukset aika hyvin. Katto on romahtanut ja lahonnut aikapäiviä sitten.

 Luonnon oma Stonehenge. Kanto on lahonnut, mutta reunoille on jäänyt muisto aikoinaan suuresta tukista. Ylväänä se on paikkaansa puolustanut, kunnes suuri metsäpalo tuli ja kukisti  valtaa pitävän.

 Portti jonnekin. Valo heijastaa oven yläkulmasta, jonne on aikoinaan kaiverrettu tähystysreikä, vaaran ja mahdollisten kutsumattomien vieraiden seuraamiseksi.

Hevonen on jättänyt kuvan olemassaolostaan ja siitä kovasta työstä, jonka se aikoinaan teki tervanpolttajien ja metsätyöläisten hyväksi. Ilme on uupunut ja pelokas. Onko isäntä kohdellut kaveriaan sen ansaitsemalla tavalla. Sen vain tämä muistomerkki voi kertoa.

Kukkakollaasi

On niin kylmää, että piti rakentaa vähän lämmikettä ainakin silmälle, ellei muuten :-)

Tuliainen

 Kuin aamu-usvasta nousit, kukkavenheellä luoksemme sousit. Tartutit kipinän kumman, sen yhdessä tauluiksi loimme. Kuoharin kumosimme, riemuisan ilomme lehdelle toimme.

Tavallisesti vieraat tulevat, ovat, juovat kahvinsa ja lähtevät. Mutta miten sitten käy, kun tuleekin vieras, joka ilmoittaa, että minulla on teille tehtävä. Kai siinä menee sekasin ajatukset jos potunkeittokin ja pelottaa, mitä ihmettä joutuu tekemään.

   — Juu, ei tarvitse pelätä. Löytyyhän talosta värejä ja liimaa, muut tarpeet tulee täältä. 

Tarpeet löytyi ja jotain syntyi hienon ilta-auringon lämmittäessä zilgahuonetta ja posket hehkuen taiteen kimpussa ähränneiden naisten toteuttaessa annettua tehtäväänsä.

Kiitos Uuna ja Perhotar vierailustanne. Luulen,että kirja täyttyy vähitellen. 

Kansikuva on rakennettu hiekalla ja liimalla. Ekatyö vesiväreillä, liimalla ja pihalta löytyneillä materiaaleilla.

Minun Stonehenge

 Kalliolta voi löytää vaikka mitä ihmeellisyyksiä. Löysin kasan kiviä, isoja kiviä.

 Mittelin niitä silmilläni ja kokeilin vähän liikuttaa. Yhden sain pystyyn ja toisenkin, vielä oli yksi punnerrus ja niin rakennelma sai muotonsa.

 Ihastuin siihen siinä määrin, että ympärilleni katseltuani, havaitsin vielä muutaman irtolohkareen...

... minun stonehengeni... Kiven energia on vaikuttava.

Loma

 Kesä ja loma ovat  rentoutumisen aikaa. Silloin nakataan kiireet nurkkaan ja tehdään, mitä ei muulloin monestikaan tehdä. Yksikään työ ei jätä, vaikka muutaman päivän huilii, esimerkiksi kaloja narraamalla. Saalis ei ole onkimisen tarkoitus, vaan se kiireetön oleilu ja luonnon kuuntelu.

Harvoin nöyrrymme polvillemme, mutta jos hiekalla on vaikkapa erikoiset jäljet, niin rukousasennon ottamiselle ei löydy estettä.

 Lomalla voi myöskin kokeilla jotain uutta, vaikkapa tutustumalla mehiläisten elämään.

Myöskään tekemisen iloja ei sovi unohtaa. Kun kylään on saapunut taiteilijoita, niin luonnosta löytyville pikku"roskille" löytyy käyttöä ja ne saavat ikimuistoisen jatkoelämän.
 Näin se menee: olipa kivat ja antoisat päivät. Käykääpä vastakin :-)

Heinäsirkkoja

 Vaikka kuinka etsin, niin en löytänyt näille nimiä. Tätä en ollut ennen nähnyt.

 Tässä lienee uros ja naaras. Toinen on eri värinen, mutta muuten kutakuinkin saman näköisiä.

Kauniita mokomat ovat :-)