perjantai 11. elokuuta 2017

Nyyti

Jonkin aikaa elämääni taaksepäin, aidallani itki pieni kissavauva. Hellyydenpuuskassani kannoin sen sisälle ja annoin ruokaa, joka kelpasikin vieraalle hyvin. Huomasin kuitenkin, että sillä oli korvat täynnä jotain kummallista möhjää ja se puisteli päätään. Soitin heti eläinlääkärille, vaikka oli ilta. Oli kuitenkin hyvää tuuria, sain päivystävän lääkärin kiinni ja pääsimme heti hoitoon. Pentu piti nukuttaa, muuten korvia ei olisi saatu puhdistettua. Jälkihoidon ja madotuksen jälkeen pentu alkoi virkistya ja siitä tuli perheen silmäterä. 
Kuukausi myöhemmin Nyyti on kuntoutunut ja rakastaa kiusoitella Tipiä ja Nannia - noin vain huvikseen. Tervetullut pelikaveri myös meille vanhoille parroille.



Nyyti on kuitenkin kasvanut ja se on ehdoton perheen silmäterä. Sen hän on myös havainnut ja osaa juoksuttaa meitä riittämiin. Jos kahdeksallakymmentä oleva muori alkaa konttaamaan pitkin lattioita kissan kanssa sitä viihdyttääkseen, niin jotain on pielessä, tai sitten ei ;-DDD

Nyyti on ollut meillä nyt kaksi vuotta ja on edelleen mamman muru. Voiko kissa olla ihanampi kuin Nyyti on. Hän on palkinnut meidät ruhtinaallisesti omintakeisella persoonallaan. Tässä paistatellaan päivää pensasmustikan varjossa.