Hilta

Hei hei kaikki mukavat lukijani. Vaikka Aina on antanut minulle vain vähän palstatilaa, niin olen elänyt teidän kanssanne monet mukavat hetket lukiessani blogejanne.

Pienessä paketissani on jokaiselle mukavan joulun toivotus ja onnesikkare ensivuodelle :-)

Pelkäsin viimeiseen asti, ettei valkoista joulua tule, mutta se tuli eilen ja joutui aivan soppelisti. Lunta tuli juuri sen verran, että hyvin pystyn liikkumaan ovelta ovelle. Saa nähdä saavatko lapset traumoja, kun pukki ei olekaan perinteinen pitkine viittoineen ja paksuine partineen.

Joulua

MAAA OON NIIIN KAAUNIS..... 

On varmaan. Olen luullut, että maa on kaunis kesän vihreänä tai talven valkoisena. Nyt se ei ole kumpaakaan, mutta annetaan laulun raikua. Riemu nousee sydämestä, ei siitä, mitä silmät näkevät.

Tämä on minun joulutoivotukseni teille kaikille blogiystävilleni. Hilta aikoi laittaa oman juttunsa; kuten arvata saattaa ;)

Kalassa

Jouluhauki on pyydetty

Pikkuapulaiset

Mummilla on nykyään jo aika helppoa. Pikkutytöt kävivät leipomassa pipareita. Jos vielä pullaa tekisin, niin joulu on valmis... tai ainakin hyvällä alulla.

Vene

Kävimme kesällä pyytämässä uistimella kalaa, saimmekin muutaman haukimamman. Minulle tuli kuitenkin tunne, että pusikossa on käytävä, tai muuten kastuu muutakin, kuin saappaanpohjat. Ajoimme rantaaan ja löysin tämän vanhuksen makaamassa pitkässä koskemattomassa heinikossa. Veneen pinta näytti aivan siltä, kuin sitä ei olisi häiritty muutamaan vuoteen.

Suoukko

Kyllä sitä pitäs pysytellä kotokausteella, ettei kaikenlaisiin olioihin pahki kävelisi. Olin saaha sydärin, kun menin viimeisiä suomarjoja poimimaan. Tämä seisoi edessäni ja säikäytti pahan kerran. Niin me katottiin toisiamma silimästä silimään ja olin varma, että nyt on ainalan emännällä viimenen reissu eessä. Mutta mitä vielä. Tämä hyväkäs sano, että ootpa sinä pieni, poimi vain, kyllä niitä mulleki jää. Sitte se katosi. En tänä päivänä tiiä, mikä se oli ja mistä tuli. Tietääkö joku?

Hilta

Huomenta kaverit :) Minäkin olen vielä hengissä, vaikka tiukkaa se on tehnyt. Lähdin kuitenkin kävelylle, vaikka Aina hanttiin laittoikin. Sanoi olevan pimeän ja loskakelin. Kai se on loskakeli kun vuoroin sataa lunta, räntää ja vettä. Minua se ei kuitenkaan pelota, onhan minulla sateenvarjo.

Ensilumi

 Polku alkaa jäljestä, sen joku aina  tekee. Puhdas lumi kahklata, pulssi vähän nosussa.

 Savut kaukaa kaupungin, jauhaa lämmön koteihin.

 Pilkille ei vielä pääse, aava sula vaaranpaikka.

 Hiihtomaahan aion mennä, matkaa vielä jäljellä

Umpihanki jatkuu vain, pulssi näyttää sataa.

Ei hiihtäjää oo näillä main, ei liikkujia lain

Tarvon kohti kotia, paidan vaihdan heti

Tipi

Sanotaan että jollakin on kissanpäivät. Luulen Tipin tietävän mitä se tarkoittaa...

...että sellainen kissa ;D

Huuto

Kumartakaa suon kasvatit

raihnaat

kitukasvuiset

Avaruuden loputon syvyys

Veren virrassa valjuna

elottomana

kaikkensa antaneena

Huudan 

rukoilen

kiroan

Veit ainoan mitä minulla oli

Kävin karpalosuolla, sain karpaloita, mutta myös muutama kuva tarttui kameraan. Kun laittelin kuvia albumiin, huomasin kuvan marjan kyljessä ja se innoitti tulkitsemaan näkemäni.

Sunnuntain viettoa

 Sunnuntaita voi viettää monella tavalla. Minun osakseni lankesi lihanpalvaus. Jo aamulla vielä pimeässä tuhrustelin tulia savumökin uuniin. Hyvin syttyi.

Esilämmitin uunin polttamalla reilun pesällisen koivuhalkoja. Niiden ollessa hiilloksella laittelin palvattavat lihat mökissä oleville ritilöille ja vaihdoin poltettavan puun leppään.

Iltapäivän jo ollessa hyvällä alulla tarkistin paistotuloksen ja havaittuani lihat kypsiksi, tulet sai hiipua. Annoin lihojen vielä jonkin aikaa hautua ja sitten pääsimme maistelemaan. Hyvää oli ja poika sai viedä paistokset mennessään. Toki minäkin savustuspalkkion sain. Keittelen monet palvilihaperunat talven mittaan.

Eihän hommasta olisi mitään tullut ilman näitä ahkeria apulaisia. Käänsivät kasvimaata kevätkuntoon. Lämpimillä ilmoilla ovat vielä saaneet olla muutaman tunnin ulkona.

Kuka, mikä?

 Tuossa loppukesästä havaitsin pihalla oudon linnun. En löytänyt tälle vastinetta lintukirjasta.

Tämä on keltasirkun kokoinen, nokka kuin varpusella, mutta höyhenpuku hassu.
Tunnistaako joku? Aika oli syyskuun loppua, joten oisiko joku poikanen vielä siihen aikaan ollut liikkeellä. En oikein usko.

Pesä

 Joskus hämmästyksen määrä ei riitä kertomaan kuinka luonto osaa tehdä taidetta, johon minä en ainakaan pystyisi. Lintu on siihen pystynyt.

 Eikä siinä kaikki. Jos laulurastaan pesä on taidolla tehty, niin sen sisältö askarruttaa vieläkin enemmän

Pesässä on kolme munaa, ne sopivat kuin sinne tehdyt. Jos nyt väitän, että munat olivat pesässä ja kohta odotamme poikasia, niin ehkä vähän liioittelen.

Syyllisiä muniin ovat nämä minun viimeisimmät ihanuudet. Tämä on Lumikki, kääpiösilkin tai jotain ja maatiaisen sekoitus

...ja hän on vuorostaan Töyhtö, Lumikin sisko. Nämä aloittivat muninnan pari viikkoa sitten ja heidän munansa ovat vielä niin pieniä, että mahtuvat hyvin laulurastaan pesään, jonka mieheni löysi tehdessään risusavottaa metsäpalstallaan.

Kuokkalan luumu

Meistä jokainen muistaa, millainen mennyt kesä oli. Ei palanut iho, ei myöskään kuivunut. Nappaskenkiä ei tarvinnut kaivaa komeron uumenista, kumisaappailla kahlattiin vesitippa nenän päällä ja odoteltiin parempaa.

 Myöskin puutarha vain odotti, odotti aurinkoa ja lämpöä. Luumut kypsyivät etanan vauhtia ja kuinkas sitten kävikään...

 ...tuli pakkaset ja saimme sanoa hyvästi luumuhillolle

 Sokeri ei antanut periksi, se kampesi itsensä ulos paleltuneesta hedelmästä. Oi mitkä kristallihelmet! Oli kuitenkin niin kylmää etteivät mehiläiset päässeet apajille.

Muutaman päivän kuluttua luumut olivat ruskeita...

...niihin ei edes tilhin nokka pystynyt, niin olivat sitkeäkuorisia.

Onneksi saimme kauniinkuultavat ja säyseät syykelit.

Harakan hetki

 On kyllä tylsää, mitään ei tapahdu. Istua nyt yksinään puunoksalla ja valittaa.

 Kas tuolla menee joku! No eipä hetkauta

 Ai katos, sillä on punainen pipo ja takki. Onkohan tuo vaarallinen.

 Se oli vain lenkkeilijä, vähän kiinnostaa. Päivä on kyllä leppoisa, mukava ottaa aurinkoa ja olla vain.

 Hei, mutta mikä tuolla mesoo? Ääni on jotenkin suhiseva.

 Ei oo totta! Ei kai se tanne aio tulla!

 Tulee se! Käännän pyrstön sinne päin, niin ei tunnu niin pahalta.

Se tuli, oli ja meni, mutta missä minun pääni on. Jos teistä joku löytää yksinäisen harakan pään, palautatko sen minulle. Joohan.

Vartteet

 Keväällä vartoin muutamia oksia puihin ja nyt ne ovat kasvaneet jo aika mukavasti, vaikka kesä ei ole vielä näyttänyt parhaita puoliaan.

Tässä varte luumupuussa hyvin onnistuneena.

 Tämä varte kriikunasa.

 Tässä kuorivarrennos marjatuomipihlajassa, hyvin lähtenyt sekin. Harmi kun en muistanut Uunalle näyttää näitä livenä.

Tässä minun jättikurpitsa. Taimi oli paljon isompi ostettaessa. En oikein tiedä, kerkiääkö sato valmistua, vai jäänkö ilman kurpitsasalaattia. Jos jouluun on lämmintä, niin voipa ehtiäkin.

Tuttu vieras

 Olen varmasti ollut kokolailla kiltti, kun sain odotettuja vieraita ja vielä ihka-ihania atc-kortteja MONTA kappaletta, tosi kauniiseen kirjaan piilotettuna. Kirja antajan omista korteista valmistettu, maalattu ja koottu. Hienoa käsityötä,

 Kauniin takakannen lisäksi pari herkkua kirjan sisältä.

 Teimme retken suomen suurimmalle turvesuolle. Päivänkakkara loisti monine muine kukkasineen  kylmähkössä säässä, lohduttaen, ettei kesä vielä ohi ole.

Pieni lampi keskellä suota. Lammen kuulas pinta lumosi väkisinkin odottamaan edes pientä kalan pintakosketusta. Vesimittarit kisailivat rannan tuntumassa, muuten kuva pysyi peilinä.

 Ettei kalastus unohtuisi, järvenranta houkutteli onkimaan. Pienet särjet ja ahvenet pitivät madon mausta.

Niin ja sitten vielä natura. Siellä marssi kävi peräperää kapeaa polkua, nenät vetivät metsän puhdasta tuoksua, komeat kuuset tervehtivät mahtavina polun varrella. Taisipa pakurikin löytyä koivun kyljestä, mutta se jätettiin kasvamaan.

Sitä sitten on mukava kun käy tuttuja vieraita :-)