Riesat

Kuiva, vaikkakin pilvinen aamu. Ensimmäiset mopoistaan äänenvaimentimet poistaneet pojankoltiaiset ajavat keulat pystyssä mäkeä ylös opinahjoonsa. Aamun ensimmäinen ärsytyshermo on avattu. Siltä ei pelastu syksyllä, eikä keväällä. Asuinpaikka kun sijaitsee juuri koulun lähellä. Parasta lähteä metsään, se on paikka, jonne ei pärinät kuulu.
  Suo siellä vetelä täällä. Korvankulmalta kuuluu lyhyt matala surr, ja kohta joku vipeltää kohti tukkaa, hakien paikkaa muninta-alustalle, pureekin pahulainen. Hirvikärpänen on inhottavin hyönteinen jonka tunnen. Se on ruma, ärsyttävä ja purtuaan jättää monta päivää kutittavan, tulehtuneen paukaman jälkeensä. Siltä ei voi kukaan pelastua hirvien oleskelualueilla. Voi kuvitella, miltä hirvestä tuntuu satojen, jopa tuhansien kärpästen kotina olo.

Krapu 37 Ärsyttävin ääni. Pelastaa, paikka,ärsyttävä.

 

Lukujärjestys

 

Nytkö se kesä meni ja pitäisi jälleen alkaa hiilaamaan aivojaan kirjoitustuotannon puolelle. Keväällä oli viihdyttävää osallistua krapuhaasteeseen, mutta nyt uudestaan aloittaminen tuntuu aika kömpelöltä. Maa on jälleen tuottanut ja tuottaa isompaa satoa, mikä olisi tarvis kahdelle ihmiselle laittaa. Lipittäessäni aamukahvia, punon juonen päiväohjelmaksi, kuinka sen kuluttaisin iltaan. Aamulla tietty pakolliset hommat, kuten mehun tai hillon keitto, jos mieheni on minulle tarvikkeita poiminut. (Aina on poiminut.) Päiväkahvin jälkeen tiirailisin iltasanomista korona- plus muut päivänpolttavat uutiset. Iltasella pakenisin kalaan tai sieniä etsimään. Niille matkoilleni jättäisin päivällä kertyneet huoleni. Myöhäisillalla ruokkisin siiliperheen, keräisin kanat sisälle ja huutelisin kissat pirttiin.

Näin se suunnilleen menisi.

Krapu 36

Asiantuntia lausunto ;o

Asiantuntia lausunto ;o

Yöpakkasten kiusaamat kasvustot eivät edisty. Tuulet ja sateet kiusaavat päivisin. Sisätiloista pitäisi päästä pois. Kansa kulkee maskit kasvoilla. Työvoima kituu kelakorvauksilla - joka niihin yltää. Talous rapautuu, töllösiä tehdään, niin kotona kuin isommissakin piireissä. Tv:stä tulee päivittäin asiantuntia lausuntoja. Ihmettelen, mistä sitä viisautta nyt niin paljon löytyykin. Kaikki tuntuu tietävän kaiken, mutta kukaan ei tiedä, kuinka tämä päättyy.
Kaupunkiasujien tilanne on huonompi, meillä maalla asujilla korona tuntuu kaukaiselta, ja kesää odotellaan kylmästä keväästä huolimatta. Osa kansasta on hysteeristä, osa välinpitämätöntä, osalla rahahuolia, osalla perhehuolia. Jos koskaan, nyt eletään aikaa, jolloin kaikki korostuu. Otetaan järki käteen, sen käyttö on kaikille sallittua ;o

Kaikesta huolimatta; Hyvää kesää kaikille :)

Talventurkki

Talventurkki

Kevät etenee lähes normaalisti.
   Viikonverta taaksepäin perheen pää katosi ulkotöihin. Hän oli mennyt kaasutohon kanssa kulottamaan lammen rantapenkassa olevaa kuollutta heinikkoa.
   Myöhemmin ulkoa kuului kolinaa ja ovelle ilmestyi vettä valuva, lähes kaksimetrinen, tuhtikuntoinen miehenköriläs.      
   Säikähdin pahanpäiväisesti, ja vaistomaisesti painoin käden sydämeni päälle, kauhistustani lieventämään.
   — Mitä ihmettä sinä olet tehnyt, sain kuitenkin kysyttyä?
   — Otin talventurkin pois, sehän ruukataan näin keväisin tehdä.
   — Lammessahan on vielä jäät!
   — Niin on, mutta hyvin meni läpi.
   — Voi luoja sinun kanssasi, tule nyt pesuhuoneeseen niin saadaan ne märät tamineet pyykkiin, ennen kuin eteinen on hulveisillaan vettä.
   Oli aikamoinen työ kuoria märät kamppeet kylmästä hytisevän ukon ympäriltä pois.

Kello

Kello

Laskeuduin alakertaan, entiseen perunakellariin. Sinne olin rakentanut itselleni askartelutilat monenkirjaville harrastuksilleni.
   Keittiöni kello sanoi yhteistyösopimuksensa irti, pomppaamalla ikkunan päältä lattialle. Kun muovia oli, särkyi korjaamattomaan kuntoon.
   Löysin kappaleen oksatonta koivua, piirsin siihen kellotaulun, vähän ruusukkeita ja lehdykkeitä. Laitoin kappaleen tukevasti höyläpenkkiin ja aloitin kaiverruksen. Taltta kiertyi sulavasti kuvioita myötäillen, ja jälkeä alkoi syntyä.
   Veistettyäni muutaman kierroksen, kuvio alkoi näyttää jo joltakin. Innostuin jatkamaan ja lopulta uusi kellotauluni oli valmis.
   Lakkasin taulun muutamaan kertaan ja hankin kultasepän liikkeestä koneiston ja kullanväriset viisarit. Lakan kuivuttua, asensin koneiston kellotaulun taakse kaivertamaani koloon ja viisarit paikoilleen. Nostin luomukseni entisen kellon paikalle.
Tulipa tosi hyvä.