Olen harrastanut pienestä pitäen onkimista ja aikuisempana uistelua. Myöhemmin verkkokalastusta ja pilkkimistä. Nyt kerron pilkkimisestä. Pilkkiminen on meditaatiomainen harrastus, silloin kun se tapahtuu vapaa-aikana ja ilman kilpailutilannetta. Siinä hermo lepää ja mieli rauhoittuu.
Kirkas aurinkoinen aamu, pakkanen muutama aste. Silloin tulee kova kuume päästä jäälle, eikä siinä auta, jos lattia on luuttuamatta, tai kaupassa käymättä. Valinta on pilkkireppu selkään ja jäälle.
Pikkusiika söi mukavasti ja sain sitä sekä pannulle että pakkaseen
Norssi eli kuore on monen kalamiehen kiusa jäällä. Moni ei sitä ota ruokakalaksi. Sen haju pelottaa, eivätkä edes yritä laittaa siitä mitään. Lokkien ruoaksi jättävät jäälle. Minä kiinnostuin norssista juuri sen laitettavuuden takia. Halusin kokeilla, onko siitä syötäväksi. Venäjällä se on kallis herkku ostaa ja meillä hyljeksitään. Norssia saa näin kevätjäillä. Kun se on kutenut, se menee syvälle ja murjottaa siellä kesän ajan, käy vain harvoin pinnalla syömässä. Norssi on helppo perata, vain pää ja suoli pois, kuten muikulta. Muistuttaakin kovasti muikkua, on vaaleampi ja suomuton. Sen hajurauhanen on niskassa heti pään takana. Peratessa leikataan vähän reilusti pää pois, niin rauhanen lähtee mukana, eikä häiritse sen enempää kalan käyttöä.
Savukalana norssi on kuin muikku, hyvin paljon samanlainen. Niitä syö yli tarpeen ja sitten juo kaivon tyhjäksi. Se kellä on mahdollisuus pyytää tätä herkkua, kokeilkaa, ette pety. Googlesta saa paljon hyviä ohjeita, mutta itse sävellykset ovat parhaita