Kävin pari vuotta sitten enolla kyläilemässä ja löysin hänet nikkaroimasta verstaassaan. Kyselin, mitä hän rakenteli, kun oli monta saman näköistä hirsikehikkoa lattialla? Kertoi tekevänsä savustuspönttöjä itselleen ja lapsilleen. Heti halusin kans sellaisen ja niin sain yhden kehikon.
Rakensimme siihen katon ja muut vermeet, mutta se jäi muuraamista odotellessaan toista vuodeksi lojumaan pihalle. Kunnes tänä keväänä sitten talosta löytyi sen verran muurarin verta, että pönttö saatiin toimivaksi.
Muutaman kerran on savustettu ja ihmetelty, miten onkaan ilman toimeen tultu, on se niin hyvä kapine. Nämä kuvat ovat ekakerran jälkeen otetut, nyt sisusta on jo kivan musta ja ritilöitäkin on yksi lisää. Pönttö on haapapuuta.
