sunnuntai 25. elokuuta 2013

Kävelypolun varrelta

 Pienen kaupungin halki kulkee Pyhäjoki. Se laajenee kylän kohdalla isommaksi suvannoiksi. Rannalla kasvaa tämä kovia koenut mänty.
 Koivukuja on saanut paremman kohtelun.
Järven toisella puolella komeilee turvevoimala. No, jäi vähän piiloon...

9 kommenttia:

  1. Mänty on kuin ylväs vanha ihminen, paljon nähnyt, mutta urheasti vielä haluaa nähdä lisää.
    Koivukuja on houkutteleva. Voi kunpa kesää vielä riittäisi kulkea näitä polkuja.
    Turvevoimala saakin jäädä vähän piiloon ;-)

    VastaaPoista
  2. Rakastan noita kovia kekeneita ja kivisien saarien mäntyjä. Minun elämään on maisemallisesti kuulunut tuollaiset männyt ja niiden muoto kiehtoo aina vain.

    VastaaPoista
  3. Parempi kun jäi piiloon, nätimpi voimala näin!

    VastaaPoista
  4. Sinun kävelypolku on aika lailla erilainen kuin minun. Mutta yhtä kaikki, oma ja rakas polku kummasti keventää mieltä kun siellä (kamerann kanssa) kävelee. Tykkään tuosta Männystä, ja siitä, kun tuo polku on niin kaponen.

    VastaaPoista
  5. Poluilla liikkuessa havainnoi ympäristöään paljon, ehkäpä juuri siksi, että se tulee niin lähelle.
    Poluilla viihtyy.

    VastaaPoista
  6. tarpeellisia voimalat toki ovat, mut hallitsevat monasti maisemaa liiaksi, hyvän kuvakulman löysit!

    VastaaPoista
  7. Männyllä on sallimus, kun sattuu omaamaan toisen rungon, säästyi elämälle.
    Polullesi osui myös orastavaa syksyn tunnelmaa, kuihtuminenkin on kaunista.

    VastaaPoista