Kalassa

Ystäväni soitteli ja valitti kalan puutetta. Minä hövelinä ihmisenä tietysti kehuin, kuinka hyvä kalajärvi meillä on... Aina tulee kalaa ylenmäärin kun verkot veteen heittää. Näillä lupauksilla sain vieraita ja kuvaustaitoisenkin vielä. Kerrankin on materiaalia näyttää kalastuksestani. Olenhan siitä monesti puhunut ilman minkäänlaista todistetta.
Tämä lumpeiden täyttämä oja vie meidät järvelle. Mieheni on soutajana ja me naisenpuolet ratkomme maailman ongelmia, veneen keikkuessa puolelta toiselle kapealla väylällä.

 Viimein olemme ojansuulla. Kun yhteisymmärrys on saatu, mies soutaa meidät järven selälle... hyvälle kala paikalle. Lasken verkot ja lähdemme viettämään leppoisaa koti-iltaa ja odottelemaan huomista aamua. Kehumme suurella kalansaaliilla niin, että vieras aikoo pelosta luikkia kotiinsa, peläten saavansa koko syksyksi perkattavaa.

 Aamulla - kun vieras viimein herää - lähdemme nostamaan verkkoja. Arvailemme montako haukea nousee. Minä arvaan kahdeksan, mieheni tyytyy kuuteen haukeen ja vieras ei osaa sanoa. Verkkoja nostettaessa, ne olivat toinen toisensa jälkeen tyhjiä...

 mutta viimein nousi ahven ja kohta toinenkin, mutta siihen saalis tyrehtyi.

 Suivausin ja pyysin laskettavaksi verkot uuteen pyyntiin ja niin tehtiin.

 Illalla saimme komean ahvenen, toisenkin ja yhden hauen. Vähän nolotti kehumisemme ylenpalttisesta saaliista, mutta vieras oli ymmärtäväistä sorttia ja niin selvisimme tilanteesta joten kuten tyylillä.

Oli aivan mukava palailla satamaan ja päästä saunomaan, lopultakin mukavalta kalareissulta.