Kesän kiireiden keskellä on hyvä käydä välillä tuuluttelemassa luonnossa. Siihen minulla on mahdollisuus poikani seurassa, kun hän opastaa pieniä koiranlapsia liikkumaan metsässä.
Polku on pitkä ja välillä märkäkin, mutta rauhallisesti liikkuen vanhakin jaksoi muutaman kilometrin patikoida.
Aina löytyy yllätyksiäkin liikkuessa. Sudenmarjaa en ollut ennen luonnossa nähnyt, mutta nyt sattui kohdalle. Yllättävän iso se oli. Kannattipa olla liikkeellä.
Aavan suon reunamilla oli karpaloita ja yksinäinen kitulias mänty. Suo on valtavan iso ja luonnonsuojeltu.
Seudulla oli myöskin komeita kivikasoja. Nämä ovat vanhaa perua, rautaoxidin maalaamia.
Oli toinenkin kasa ja sitä vähän penkaisin, kiviä kun kerään, jos sopivia kohdalle sattuu. Kun siirsin kiviä rinteessä, niin ihmeekseni sieltä alkoi nousta kovan metakan säestämänä tällainen olento. Onneksi oli kamera kädessä ja makro päällä. Ehdin kuvata lepakon ennen kuin se lensi noin metrin alemmas ja asettui varvun oksalle kiikkumaan. En hennonnut häiritä sitä enempää, mutta lepakko kivikasasta... mikä sattuma ja löytö :-o Olipa hieno viikonvaihde.
ihan kuin olisitte retkeilleet tässä lähistöllä, samanlainen suo, punaiset kivet ja lepakoitakin löytyy. upea retki, seura ei olisi voinut olla parempaa;)
VastaaPoistaNo oli kyllä varsinainen löytö.
VastaaPoistaTuo lepakko oli kyllä ihmeellinen juttu. Että kivikasassa! Sudenmarja ja punainen kivikasa olivat myös luonnon nähtävyyksiä!
VastaaPoistaKaikin puolin onnistunut retki sinulla, hienoine löytöineen.
VastaaPoistaIhana retki, olisi tehnyt mieli olla mukana, nyt kun katselin kuviasi.
VastaaPoistaMutta toi lepakko, en ole tiennyt niiden asustavan kivikasassa. Onneksi en sittenkään ollut mukana, sillä olisin säikähtänyt kuoliaaksi :)
PS.. nyt vasta kekkasin sinun otsikossa olevan sanaleikin. Hieno idis.
PoistaLiikkeelle on lähdettävä, jos haluaa uutta nähdä. Hieno kierros ja paljon kauniita ja erikoisia näkymiä. Nuo punaiset kivetkin ovat hieno ja erikoinen näky, lepakosta puhumattakaan. Sudenmarjan olen joskus lapsena nähnyt, mutta siitä on ikuisuus. Olikohan lepakolla pesä siinä kivikossa?
VastaaPoistaAina löytää aina uutta! Ihastelin noita punaisia kiviä! Kylläpä on rautaa. Tuoreet karpalot ovat kerrassan herkullisia. Raikas retki on teillä ollut.
VastaaPoistaKaunis metsämatka ja mukavia löytökokemuksia.
VastaaPoistaOi, miten ihana retki. Paljon olet taas nähnyt ja hyvässä seurassa :)
VastaaPoistaAina tosiaan löytää. On todella rautainen kivikasa tuo. Ja rautaiset hermot sinullakin kun ehdit lepakon kuvaamaan,olisi kyllä minulta jäänyt tekemättä.
VastaaPoistaVoi vitsit mikä retki! Harmaahirvikoira ja vielä lepakkokin. Aivan huikeaa, Kyllä siinä kelpasi mukana lompustella!! Sudenkorentosaaressa kukkivat (hyvin vaisu kukinta) ja marjoivat nämä sudenmarjat ja niistäkin piti kuvia laittaa, mutta pöh, empäs saanut laitettua koko saaresta. Biologian opettaja joka siellä asusteli nyt kesäaikana, oli aivan haltioissaan eri kasvilajeista. Tyrnejä kai pitäisi mennä jo poimimaan.
VastaaPoistaSudenmarjoja on tänäkesänä runsaasti. En muista aikaisemmin nähneeni niin suuria kasvustoja. Selitys voi olla myöskin luomuviljelijän jokivarsipellot, joihin kasvinsuojeluaineita ei ole käytetty ja siksi Sudenmarja kasvustot ovat runsastuneet.
VastaaPoistaHieno reissu ja nytkö jo karpalotkin kypsyy..