tiistai 4. joulukuuta 2012

Metsän salaisuus



Metsän salaisuus vie lukjansa aikaan, mikä meidän mummoille oli todellisuutta.
Tuulikki on linkki tähän aikaan. Tuulento käsittelee lempeästi menneen ajan elämää. Vaikeatkin asiat saadaan hoidettua naapureiden ja ystävien ymmärtäväisellä avustuksella.
Kiperistä paikoista ja tapahtumista selvitään lopulta onnellisesti ja elämä voi jatkua. 

— Hiiri! Tuolla uunin luona!
Kaikki kääntyivät heti sinnepäin, ja toden totta, siellä juoksi pieni hiiri. Luokka remahti
kiljumaan ja huutamaan, pojat ryntäsivät ajamaan hiirtä takaa ja tytöt seisoivat tuolilla.
Opettaja yritti hillitä luokkaa, mutta kukaan ei kuunnellut häntä.
Liina tunsi katsovansa tapahtumia kauempaa, oma onnettomuus oli vielä tärkeämpi, mutta hänenkin korviinsa kuului meteli ja mahan kivistys vähän hellitti.
Opettaja seisoi keskellä lattiaa ja huusi:
— Menkää heti paikoillenne!
Mutta kun hiiri juoksi poikien takaa-ajamana opettajan jalkojen välistä, hänkin jo hypähti ja kiljahti, ja kooten hameitaan kiiruhti korokkeelle, eikä enää estellyt lapsia...

Kotiläksyjen tekemisen unohtuminen oli kiperä paikka, mutta sen saattoi pelastaa vaikkapa pieni hiiri.

Koppavasta itsekeskeisetä lapsesta tulee ystävä ja auttaja, hänen saadessaan ikäistään seuraa. 
Metsästä nousevan savukiehkuran arvoituskin selviää lopulta ja mummon kanat pääsevät turvallisesti kotiin.
...ja paljon muuta kiehtovaa.

Onneksi olen mummo ja onneksi minullakin on lastenlapsia, joille voin lukea sadunmuotoon kirjoitettua mummojemme ajan historiaa.

Ole ylpeä kirjastasi TUULENTO :-)

Ohhoh, toimitaanko me taasen yhtä aikaa :-D




8 kommenttia:

  1. Hih, me lähetettiin kirja-arvioinnit yhtäaikaa! Mutta kiitos vain ymmärtäväisistä sanoistasi. Aina vähän jännittää, miten toiset kokevat omat kirjoitukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minä jännitin sinua kovasti. Mutta näinhän me usein toimimme :-DD

      Poista
  2. Onnea teille molemmille. Luovat, ihanat ihmiset. Monitaitajat. Kirjailijat.

    VastaaPoista
  3. Mitäs Aina ja Liina, eli Ainaliina, tottakai te toimitte yhtä aikaa :-D
    Minäkin olen ylpeä siitä että olen mummo, mutta löysin minä lapsenkin itsestäni Tuulennon kirjaa lukiessani. Ja jotenkin löysin itseni sieltä menneestä ajastakin.

    Kauniisti kirjoitat Tuulennon kirjasta. Näytepala on mainio, muistan tuon tarinan hyvin, koska aina käy lapsia sääliksi, kun jotain sellaista tapahtuu, mikä saa vatsan ihan kippuralle ja mielen sekaisin.
    Onneksi tarinoissa on viisas loppu, ehkä ei aina toivottu, mutta paras lopulta kuitenkin.
    Kiitos Aina :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti näkyy käyvän niin, että teemme samoja asioita yhtä aikaa :)
      Näytepala sopi niin omaan kouluaikaani, että se oli kiva laittaa näytteeksi.

      Poista
  4. tämähän on jännittävää, joka viikko ilmestyy uusi kirjailija esiin "pöytälaatikosta", lämpimät onnitteluni Sinulle Aina omasta julkaisustasi. minun oli pakko käydä kurkkimassa heti kirjaasi nettikaupassa. en ole aiemmin paljoakaan käyttänyt verkkokirjakauppoja ja siksi en ilman apua esim löytänyt tuulennonkaan kirjaa, mut sinun eli Elvi Nevalan novellit löysin sivustolta www.bod.fi ja luin heti alkajaisiksi muutaman novellin. palaan novelleiden pariin vielä paremmalla ajalla ja virkeämmillä aivoilla. Olet moniosaaja, nyt minä puolestani ihmettelen mistä ammennat kaiken tämän luovuutesi?! mielenkiintoista tosiaan, minulle on uunan kautta avautunut aivan uusi, ennen tuntematon maailma, maailma joka viehättää ja vetää puoleensa minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otapa kynä käteesi ja puhdas arkki, niin saatat kohdata ihmeen. Kaikilla on kokemuksia, mitkä voi jollaintapaa kertoa paperille. Jollaintapaa tarkoittaa tapaa kirjoittaa. Suorana kerrontana tai peiteltyinä "satuina", jota minä olen käyttänyt.
      Ilman Uunaa en minäkään olisi saanut mitään aikaseksi. Laatikoon olisivat jääneet ja ajan myötä jonnekin hävinneet.
      Kiitos, kun olet kiinnostunut tarinoistani :-)

      Poista