maanantai 31. joulukuuta 2012

Lukiessani Jääperhottaren pieniä runotarinoita. Näin  jään kauneuden mustan veden päällä. Talven kylmän, mutta lempeän elämän.

Järvenpohjassa jääpuhaltajan pilli sorisee, jää jo ihan porisee.
Pinnan alta kohoaa esiin pian upeat kuplat, 
taitaa olla tiedossa tienoon parhaat jääjuhlat
Juhlapöytään katetaan jäälautaset ja lasit.
Laseissa kilisee kristallilumi.
Nostetaan jäämalja talvelle!

Kuten kansikuvan upea jääperhonen on saanut hienon muotonsa, on ManDala samoin saanut muotonsa Perhottaren pyörittäessä sanansa sille sopiviksi.

Vesi pyöri ja pohti.
Päätti hiljentyä ja antaa ajatuksiensa jäätyä.
Jäätyneet ajatukset tekivät taikojaan.
Tanssivat, juonivat ja helmeilivät.
Pian piirissä oli Man ja Dala sekä veteen jäätynyt viiva

Jääkuvien ja niille rakennettujen runojen helmeilevä vuoropuhelu antaa meille pieniä ilonsikkareita talven kylmiä viimoja kestämään.

Onnea Perhotar toiselle kuva-runo kirjallesi.


3 kommenttia:

  1. Hieno tuo kuva jääperhosesta!
    Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  2. Onpa mielenkiintoinen kuva, symbolinen ja kaunis. Jään muodostamat siivet ja kaunis vartalo kuin koru.
    Jää on aina kiehtonut minua kauneudellaan. Varmasti hieno kirja.

    VastaaPoista
  3. Jaahas, olipas täällä yllätys, kun olen ollut pari päivää pois bloggailemasta :) Mukava, että olet saanut kirjastani ilonsikkareita ! Kiitos.

    VastaaPoista