Minulla ei ole syntymäpäivä, enkä muutenkaan ole kunnostautunut, mutta sain ihanalta kummitytöltäni näin kauniin pöytälampun. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kalassa

Ystäväni soitteli ja valitti kalan puutetta. Minä hövelinä ihmisenä tietysti kehuin, kuinka hyvä kalajärvi meillä on... Aina tulee kalaa ylenmäärin kun verkot veteen heittää. Näillä lupauksilla sain vieraita ja kuvaustaitoisenkin vielä. Kerrankin on materiaalia näyttää kalastuksestani. Olenhan siitä monesti puhunut ilman minkäänlaista todistetta.
Tämä lumpeiden täyttämä oja vie meidät järvelle. Mieheni on soutajana ja me naisenpuolet ratkomme maailman ongelmia, veneen keikkuessa puolelta toiselle kapealla väylällä.

 Viimein olemme ojansuulla. Kun yhteisymmärrys on saatu, mies soutaa meidät järven selälle... hyvälle kala paikalle. Lasken verkot ja lähdemme viettämään leppoisaa koti-iltaa ja odottelemaan huomista aamua. Kehumme suurella kalansaaliilla niin, että vieras aikoo pelosta luikkia kotiinsa, peläten saavansa koko syksyksi perkattavaa.

 Aamulla - kun vieras viimein herää - lähdemme nostamaan verkkoja. Arvailemme montako haukea nousee. Minä arvaan kahdeksan, mieheni tyytyy kuuteen haukeen ja vieras ei osaa sanoa. Verkkoja nostettaessa, ne olivat toinen toisensa jälkeen tyhjiä...

 mutta viimein nousi ahven ja kohta toinenkin, mutta siihen saalis tyrehtyi.

 Suivausin ja pyysin laskettavaksi verkot uuteen pyyntiin ja niin tehtiin.

 Illalla saimme komean ahvenen, toisenkin ja yhden hauen. Vähän nolotti kehumisemme ylenpalttisesta saaliista, mutta vieras oli ymmärtäväistä sorttia ja niin selvisimme tilanteesta joten kuten tyylillä.

Oli aivan mukava palailla satamaan ja päästä saunomaan, lopultakin mukavalta kalareissulta.

Himalajanjalkalehti

 Himalajanjalkalehti on omanlaisensa asukki puutarhassa. Sillä on pitkä kasvun alkuun lähtö. Menee monta vuotta, ennen kuin se aloittaa tuottaa hedelmiä. Ensin se tekee yhden, muutaman vuoden kuluttua pari voi tulla. Minulla tämä ihme on ollut kymmenkunta vuotta ja tänä kesänä olen saanut enemmän kuin kolme hedelmää. Sen varsisto kuoleentuu joka syksy ja keväällä se nousee maasta melkein silmin nähden nopeasti. Kukat se tekee heti ennen lehtien kunnollista kasvua ja samantien hedelmät, jotka ovat vihreinä myrkylliset, samoin kuin sen lehdetkin.

 Hedelmät ovat soikeita ja onttoja. Onton sisustan seinämissä on siemenet. Hedelmä on nyt syötävä.

Komean ja pehmeän hedelmälihan voi nauttia silleensä vain. Maku ei ole päätähuimaavan maukas, enemmänkin mauton, mutta erikoisuutensa takia, sitä on kehuttava :-DD
Sanotaan, että sen kasvupaikka pitäisi olla puolivarjoinen. Meillä se on aurinkoisella paikalla, mutta menestynyt kohtalaisesti entisessä perennapenkissä, jossa nyt kasvaa metsämansikkaa, raparperiä ja runsaasti rikkaruohoja :)
Lisääntyy kuulema siemenestä, minulla ei ole lisääntynyt :o

Kukkopoika kertoo...

... mutta mitä?

Zilga

 Minulla on tapana käydä Zilga-huoneessa nokkaunilla. Keikahdan kapealle penkille  ja seuraan kattoritilöiden päällä kulkevan viinirypäleen sadon valmistumista. Nyt jo sinertävät, mutta suuhunlaitettavaksi niistä ei vielä ole.

En ole vielä raskinut viinitynnyriin satoa laittaa, saas nähdä joko tänä syksynä...

Mandala 30

Kun sai luoda vapaasti kesän inspiraatioita, niin tottakait aihe oli mieluinen. Minua on inspiroinut tänä kesänä nämä ihanat tipuparvet, joita on syntynyt useampiakin. Kesän vihreys tietenkin ja ystävien kanssa puuhastelut.
Kyllä vielä muutkin asiat, mutta kaikki eivät mahdu yhteen mandalaan :-D

Kala

Lahnarantusuomukala :)

Kylpemässä

 Meidän Toffee-kana hautoi kahta munaa, mutta vain toisesta syntyi pienokainen. Viikon ja kahden päivän vanhana nämä pääsivät ensikertaa ulos ja Toffee halusi heti kunnon multakylpyyn. Samalla se opetti pojalleen, kuinka höyhenet pidetään puhtaina. Poikanen vain oli alakynnessä, kun äiti pyöri ja vispasi kolossaan. Poikanen rengastettu, että löydätte sen :)

 Pieni kyllästyi äitinsä temmellykseen ja haki paikkansa sen vierestä.

 Tätä iloa olisi katsonut vaikka päivän syömättä, kun pieni vispasi ja nautti juuri oppimastaan taidosta.

Kun molemmat olivat vähän rauhoittuneet, poikanen näytti kysyvän äidiltään. Oletko nyt tyytyväinen? Olenko varmasti puhdas? Olen aivan itse pessyt itseni. Olen jo niin iso kana. Emo kehui ja kiitteli moninaisin äänenkääntein onnistunutta opetustaan ja poikasen puhtautta. Kyllä maalla on mukavaa :-)

Jännitteitä

Mandala. Heinäkuun hetket.

Heinäkuun mandala taitaa vielä keritä mukaan.

Sport mallia

 Meillä on tällä hetkellä sportmallin kana, Pirkko-Hilta on sulkasadossa. Onneksi tukka on pysynyt päässä. Olisi aika metkan näköinen kaljuna :-)

Mustikan lapset ovat kasvaneet hurjaa vauhtia. Tässä ovat kaksikuisia. Kukkopojat erottuvat selvästi joukosta.. Niillä on kehittyneemmät heltat. Kolme kukkoa ja kaksi kanaa tämä poikue tuotti. Tässä metsästetään horsman kukintoa yhteispelillä. Kuva on otettu kolmen lasin läpi, joten pientä häiriötä näkyvissä.

Satu korpien kätköistä

 Samalla reissulla, kun tein Stonehengeni, löysimme hiekkapenkkaan aikoinaan rakennetun tervanpolttajien asunnon. Näissä pienissä hirsimökeissä miehet asustelivat talvisin, joko puusavotan tai tervanpolton ajat. Mökin ovi-aukko oli noin metrin korkea ja kattokin vain noin puolentoista metriä harjan kohdalta. Asukkaat ovat olleet siihen aikaan paljon pienempiä ja turhaa lämmön haaskausta säästääkseen, mökit on tehty mataliksi ja osaltaan hiekkapenkkaan upotettuina.

 Tämä horminsulkija on nuorempaa tekoa, mutta oivallisesti keksitty. Kamina oli jo ruostunut melkein kokonaan, mutta galvanoitu vahva putki on kestänyt säiden rasitukset aika hyvin. Katto on romahtanut ja lahonnut aikapäiviä sitten.

 Luonnon oma Stonehenge. Kanto on lahonnut, mutta reunoille on jäänyt muisto aikoinaan suuresta tukista. Ylväänä se on paikkaansa puolustanut, kunnes suuri metsäpalo tuli ja kukisti  valtaa pitävän.

 Portti jonnekin. Valo heijastaa oven yläkulmasta, jonne on aikoinaan kaiverrettu tähystysreikä, vaaran ja mahdollisten kutsumattomien vieraiden seuraamiseksi.

Hevonen on jättänyt kuvan olemassaolostaan ja siitä kovasta työstä, jonka se aikoinaan teki tervanpolttajien ja metsätyöläisten hyväksi. Ilme on uupunut ja pelokas. Onko isäntä kohdellut kaveriaan sen ansaitsemalla tavalla. Sen vain tämä muistomerkki voi kertoa.

Kukkakollaasi

On niin kylmää, että piti rakentaa vähän lämmikettä ainakin silmälle, ellei muuten :-)

Tuliainen

 Kuin aamu-usvasta nousit, kukkavenheellä luoksemme sousit. Tartutit kipinän kumman, sen yhdessä tauluiksi loimme. Kuoharin kumosimme, riemuisan ilomme lehdelle toimme.

Tavallisesti vieraat tulevat, ovat, juovat kahvinsa ja lähtevät. Mutta miten sitten käy, kun tuleekin vieras, joka ilmoittaa, että minulla on teille tehtävä. Kai siinä menee sekasin ajatukset jos potunkeittokin ja pelottaa, mitä ihmettä joutuu tekemään.

   — Juu, ei tarvitse pelätä. Löytyyhän talosta värejä ja liimaa, muut tarpeet tulee täältä. 

Tarpeet löytyi ja jotain syntyi hienon ilta-auringon lämmittäessä zilgahuonetta ja posket hehkuen taiteen kimpussa ähränneiden naisten toteuttaessa annettua tehtäväänsä.

Kiitos Uuna ja Perhotar vierailustanne. Luulen,että kirja täyttyy vähitellen. 

Kansikuva on rakennettu hiekalla ja liimalla. Ekatyö vesiväreillä, liimalla ja pihalta löytyneillä materiaaleilla.

Minun Stonehenge

 Kalliolta voi löytää vaikka mitä ihmeellisyyksiä. Löysin kasan kiviä, isoja kiviä.

 Mittelin niitä silmilläni ja kokeilin vähän liikuttaa. Yhden sain pystyyn ja toisenkin, vielä oli yksi punnerrus ja niin rakennelma sai muotonsa.

 Ihastuin siihen siinä määrin, että ympärilleni katseltuani, havaitsin vielä muutaman irtolohkareen...

... minun stonehengeni... Kiven energia on vaikuttava.