torstai 18. heinäkuuta 2013

Satu korpien kätköistä

 Samalla reissulla, kun tein Stonehengeni, löysimme hiekkapenkkaan aikoinaan rakennetun tervanpolttajien asunnon. Näissä pienissä hirsimökeissä miehet asustelivat talvisin, joko puusavotan tai tervanpolton ajat. Mökin ovi-aukko oli noin metrin korkea ja kattokin vain noin puolentoista metriä harjan kohdalta. Asukkaat ovat olleet siihen aikaan paljon pienempiä ja turhaa lämmön haaskausta säästääkseen, mökit on tehty mataliksi ja osaltaan hiekkapenkkaan upotettuina.
 Tämä horminsulkija on nuorempaa tekoa, mutta oivallisesti keksitty. Kamina oli jo ruostunut melkein kokonaan, mutta galvanoitu vahva putki on kestänyt säiden rasitukset aika hyvin. Katto on romahtanut ja lahonnut aikapäiviä sitten.
 Luonnon oma Stonehenge. Kanto on lahonnut, mutta reunoille on jäänyt muisto aikoinaan suuresta tukista. Ylväänä se on paikkaansa puolustanut, kunnes suuri metsäpalo tuli ja kukisti  valtaa pitävän.
 Portti jonnekin. Valo heijastaa oven yläkulmasta, jonne on aikoinaan kaiverrettu tähystysreikä, vaaran ja mahdollisten kutsumattomien vieraiden seuraamiseksi.
Hevonen on jättänyt kuvan olemassaolostaan ja siitä kovasta työstä, jonka se aikoinaan teki tervanpolttajien ja metsätyöläisten hyväksi. Ilme on uupunut ja pelokas. Onko isäntä kohdellut kaveriaan sen ansaitsemalla tavalla. Sen vain tämä muistomerkki voi kertoa.

12 kommenttia:

  1. Värisyttäviä kuvia! Tervanpolttajien asunto on...en löydä sanoja...siinä on jotain tuttua. Miten voisi olla, mutta vain on.
    Luonnon stonehenge on toinen pysäyttäjä. Hienosti löydetty aihe ja taitavasti kuvattu. Koko sarja on sellainen, että uudestaan ja vielä kerran on katsottava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko lisätä vielä, että Portti jonnekin on samalla Huuto. Yhtä vaikuttava kuin norjalaisen Munchin vastaava.

      Poista
  2. Kauniit nuo kantokuvat, luonnon omaa taidetta.

    VastaaPoista
  3. mitenkä sattuikin, täällä myös kauniita luonnonmonumentteja, juuri niitä tänään itsekkin kuvasin! samaa mieltä uunan kanssa, vaikuttavia kuvia ja tarina vie mukanaan!

    VastaaPoista
  4. Näillä mailla on eletty ennenkin, eikä kaikki ole ollut niin ruusuista. Näin hevosen.

    VastaaPoista
  5. Hieno ja nostalginen sarja...
    Vanhoja hirsi-kyhäelmiä löytynee erämaista.
    Puu kestää satoja vuosia - kannot melkein ikuisia...

    VastaaPoista
  6. Oletpa tehnyt löydön. Hienoja kuvia.

    VastaaPoista
  7. Kyllä on komeaa ikimetsää! Ja tuo pytinki, aivan mahtava löytö!

    VastaaPoista
  8. nämä kuvat sopivat mainiosti sadun kertojalle.. täytyy käydän kurkkimassa kun saturuno alkaa pulputa

    VastaaPoista
  9. Tuollainen ikimetsätaide on tosi upeeta ja hienot kuvat.

    VastaaPoista
  10. Hienoja satuja on metsä täynnä ja tämä puun naama tai portti oli varsin sympaattinen:)

    VastaaPoista