Pilvilampaat

Pilvilampaat vaelsivat  verkkaisesti idästä länteen satojen erikokoisten yksilöiden laumana, jostain kuului pulun tasainen huhuilu. Sillä oli soidinmenot käynnissä ja vaimo vielä saamatta. Sen ahkera huhuilu kuului vuorokaudet ympäriinsä, antaen soinnikkaan rytmin monien pikkulintujen jaksottaisille laulunpätkille.

Keskipäivän aurinko krillasi vaimoja ja miehiä - jotkut rasvassa keitetyn hummerin punaisiksi, toiset tummanruskeiksi kiiltäviksi hahmoiksi.
Kaikki viihtyivät puoliympyrässä kirkkaansinisen pyöreän altaan ympärillä.
   Pilvilampaat muuttivat suuntaa, ne kääntyivät kohti etelää, tuuli toi raittiin henkäyksensä meren- vielä kylmiltä laineilta.

Lasten pienet kehot tärisivät kylmästä kokopäiväisen pulikoinnin seurauksena, mutta uida piti- kun kaikki muutkin…
Välillä hengähdettiin pyyhkeenmutkassa lämmitellen, jäätelöä syöden ja otettiin yhteen sisaren tai vieraan tenavan kanssa allasleluista, tai vuorosta päästä liukumäkeen.

 Päivä painui iltaan, altaat ja lekottelualustat tyhjenivät, jäljelle jäi veden- tuskin kuuluva lirinä allaskaivoihin.
Kioskin myyjä sulki ikkunat ja ovet, lähtien väsynyt katse silmissään ruokkimaan omaa pesuettaan, joutuakseen jälleen aamulla myymään jäätelöä lapsille ja juomia krillatuille aikuisille.
  Illan viileys laskeutui nopeasti muuttuen pimeydeksi, vain kuunsirppi makoili kirkkaana taivaankannella yksinäinen tähti seuranaan.

   Äänet vaihtuivat yönääniksi. Karkea kraak kertoi jonkun yölinnun piileskelevän puiden katveesa.
Kollikissan lemmenkipeä kutsuhuuto naaraalle kaikui laatoitettujen katujen sokkeloissa kipeinä vonkaisuina.
Hieman nauttineet nuorten ryhmät palailivat huoneisiinsa, muistamatta ottaa huomioon naapureidensa unentarvetta.

Pilvilampaat olivat lähteneet, meren rauhoittava jaksottainen kohina vei viimeisenkin kulkijan unen hellivään helmaan odottamaan uuden aamun aurinkoa.