Olen opettanut kanani vähän huonolle tavalle. Jokaisena aamuna annan niille noin puoli desiä yhteensä Valion murujuustoa. Missä ne sitten seikkailevatkin, huutaessani: Missä äitin kanat ovat! Ne kaikki juoksevat kilvan aidalle.
Jokainen muru nokitaan parempaan talteen ja jutellaan koko ajan keskenään. Luultavasti kehuvat, kuinka hyvää juusto on. Päivällä ne saavat palan leipää, mikä annetaan nokkia kädestä.
Kun juusto on nokittu, voi ottaa jo rennommin ja tarkastaa vaikka salaattilaatikko, oisiko siellä mitään otettavaa. Lemmitty selvästi syyllistää Pikkua ja Sankaria, olivathan ne ennen häntä laatikolla. Söittekö kaikki, se näyttää kyselevän? Ei toki, emme ole koskeneetkaan vielä salaatin-nysiin. Eilenhän itse nokit ne olemattomiin. Ei, en minä, Pirkkohilta se oli...
Pihamaasi näyttää niin kauniilta, runsaalta. Ja nuo kanat. Mikä ihme siinä on että olen suoranaisesti ihastunut niihin! Ja Sankariin tietty! "missä äitin kanat ovat" ai että nauratti, iloisesti. Ja sitten herkuttelemaan♥
VastaaPoistaHyvät herkut on kanasilla aamuisin. Sankari on saanut monta ihailijaa, eikä ihme, on hän niin komia.
VastaaPoistaAlin kuva on hauska, kommentteineen.
Tämä sopii hyvän mielen iltasaduksi! Kaunista katsottavaa ja hyvää huolenpitoa. Nämä kanaset ovat ihan huippuihania ja mikä jalannousu kun kiire tulee :)
VastaaPoistaUskomatonta: minä onnellinen olen nähnyt livenä tämän tapahtuman. Kanat tulivat niin vauhdilla, että joku lensi yli aidankin. En enää muista kuka, ettei vain olisi Lemmitty ollut :-D
VastaaPoistaHieno seremonia!
Tässä on aitoa maalaisidylliä. Kaunista ja eloisaa.
VastaaPoistaMinullakin on ollut josksu kanoja ja tuollainen kirjava kukko, jonka nimi oli Jaakko.
Pitää kotkottajille antaa juustoa ja kaikkea hyvää, niin ovat hellyttäviä.
VastaaPoistaHyvänolon kuvia ovat, saan nauttia kanojen seurasta.:)
Voi kuinka ihania kuvia. Kuinka pitkään teidän kanaset saa ulkoilla näin syksyllä? Ihanko ensi pakkasiin asti?
VastaaPoista