...tätä elämän menoa

 Seurailin tuossa taannoin kimalaisia. En pääsyt oikein selvyyteen, leikkivätkö ne, vai mikä tarkoitus niiden touhuilla oli. Eivät ainakaan tapelleet.

 Mettiset miehittiväöt kasvihuoneen. Erehdyin viemään kehälaatikon tyhjään muovihuoneeseen ja tuuli oli ilmeisesti oven avannut...

 tässä tulos, eikä niitä millään saa sieltä pois. Laatikon olen saanut, mutta asukkaita siellä vain on ja on.

 Kanat erehdyin päästämään vapaalle  ja taaskin tulos on katsottavissa. Mokomat lämmittivät saunansa kuistin viereen kiinanlaikkuköynnöksen juurille ja kylpivät juuret paljaalle. Kylpypaikkoja niillä on kyllä yllinkyllin vadelmikossa. Puhdasta tuli :o

 Jotain kaunista ja hyvääkin on tapahtunut. Tämä kukka on kukkinut koko kesän. Heitin sen kuistin nurkkaukseen kesälaitumille ja niin se aattui kukkimaan...

 eikä lopusta ole tietoakaan, nuppua puskee koko ajan lisää.

Olimme keskiviikkona ongella ja sateenkaari näytti parhaat puolensa. Vahinko vain, koko kaari ei mahtunut samaan kuvaan.  Elämä on... :-D

Aamulla varhain

 Kun aamuvarhaisella jalkautuu luontoon, sen näkee aivan erisilmin kuin päivän jo noustua täydeksi.
Aamusumusta nousi teeriparvi, se tuli häirityksi aamupalalta. Se ei ollut tarkoitukseni.

 Maahisten rakentamat yöpitsit olivat vielä voimissaan. Päiväksi ne kuivuisivat pois.

 Rouva hämähäkki oli kutonut kauniin pöytäliinan, se oli kuivumassa polun poikki. Kiersin sen, ettei työ olisi hukkaan mennyt.

Ah!!, nämä veijarit minut saivat liikkeelle. Kannatti kävellä puolitoista kilometriä suota ja kankaita. Pienen puron varrella ne minua odottivat.

Kesä etenee

 Hunajat ovat otettu ja mehiläiset laitettu vielä kehien putsaukseen. On mukavampi puhdistaa kehät talveksi etikkahappoon, kun niissä ei ole hunaja jäämiä. Tällaisen ohjeen luin jostain hunajajulkaisusta.

 Ahdasta on, mutta sulassa sovussa kaikki nuollaan puhtaaksi ja viedään pesään ravinnoksi. On siinä jokunen kimalainenkin ja ampiainen mukana.

 Valkeakuulaskin on kasvattanut hyvän sadon tänä kesänä, kestäisivät oksat vielä jonkin aikaa.

 Myös Varjomorellissa on hyvästi kirsikkaa, osa jo poimintakunnossa.

 Zilga jaksaa uurastaa vuodesta toiseen.

 Pensasmustikoitakin tulee hyvin. Tänä kesänä saamme poimia itse kaikki. Viimekesänä kanat söivät huomaamattamme pensaat melkein tyhjiksi :D

 Päärynähilloa tulee omatarve

 ja entäs nämä äitin kanat. Kaksi puuttuu, kaikki muut ovat paikalla... oikeita linssiluteita :)

Lintuja

 Ootko sattunu kuulemaan, ku naapurin akka sai suuren hauen tänä aamuna. En.. Se oli niin suuri, että ei mahtunu auton takakonttiin, piti ukko soittaa rattorilla hakemaan. Ohhoh, olipa se iso!

 Minä en kyllä tuota juttua usko, mutta mavot ovat tänä kesänä hakusalla. Sen saatta uskua ja se mikä löytyy on jo lämpöhalavauksen partaalla.

 Sammaa mieltä, sammaa mieltä. Tässä tunkiossakaan ei näy hännänheilausta, vaikka kuin nokkasee topakasti. Pittää katella, jos joku koppana tai itikka olis korren alla päevää paossa.

Jaa jaa, enpä tiiä teijän matosistanne, niistä kun en palio välitä. Kalajutun kuitenkin uskon, saen nimittäin aamusella sankollisen ruotoja ja ne olivat isoja. Vein oksanhaaraan talteen, mitä en jaksanu syyä, aena on ajateltava huonompiaki aikoja. Tulukaapa kyllään, niin tarjoan kunnon hauenpäätä.

Kesäterveisiä

Kesä on edennyt ja kylmäkausi vaihtunut kunnon helteiksi, josta olen kovin kiitollinen monestakin syystä.

 Yhtenä päivänä katselin kuistilla istuessani, kuinka kuusenkävyt tippuivat tasaiseen tahtiin autoni katolle ja konepellille. Käpylintuhan siellä teki kiusaa niin autolleni kuin kävyillekin. Kuvan sain, mutta ei juuri ota selvää, oli niin korkealla.

 Kesällä ruukataan käydä ongella. myös minä jalkauduin rannalle ja kalaa odotellessa näin tällaisen  veden syömän juuren rannalla. Siitä minua katsoi maahinen, joka oli suruissaan kuolleesta liskosta. Se lojui velttona rantakivillä.

 Tässä lähikuva, salama toi omat efektinsä sotkemaan kuvaa ;)

Kun helteet ovat olleet kaverinamme jo jonkin aikaa, on mukava nousta tämän ratsun selkään ja ajella tuuluttelemassa enimpiä lämpöjä iholtaan.

Kesän riemuja

 Tämä kevätkesä on ollut monella tapaa erikoinen. Ensin helteet, sitten pitkä kylmä jakso. Mettiset saivat kevät kukista hyvin mettä ja siitepölyä, munivat ahkerasti pikkumettisen alkuja, mutta sitten tuli paussi, eikä kaupungissa asuvat saaneet ruokaa läheltä. Kauas taasen ei voinut lentää, kun koneet jäähtyivät liikaa ja matkalainen tuupertui kylmissään pientareelle. Tuli nälkä ja paljon aikaa, päättivät he joutessaan rakennella emokennoja ja suunnitella maalle muuttoa. Ensimmäisenä lämpimänä päivänä sitten kerättiin hynttyyt kainaloon ja menoiksi. Ei toki yksin, vaan koko perheen voimin muutettiin lähimmän tukin latvaan.

Tässä on hyvä huoahtaa ja tehdä lisä suunnitelmia, minne uusi talo rakennettaisiin.

 Sattui isäntäväellä olemaan ketterä poika käymässä ja emäntä hänet puuhun usutti säkkeineen, köysineen, oksasaksineen kaikkineen.

Mettis kokkare pussiin, pussinsuu kiinni köydellä ja kuvaaja otti tilauksen vastaan vieden parven uuteen kotiin, jossa nyt tyytyväisenä uutta huushollia kalustetaan. Tarinan voisi kertoa toisinkin, mutta näin tällä kertaa :-)

Hyvää kesänjatkoa kaikille mettisten omistajille, sekä niitä omistamattomille. Lähden tästä ruohomaan porkkanamaata :-))

Luontoa tiirailemassa

 Suopursu oli vielä kukassa. Perhonen lymysi kukinnon suojassa, vihmoi hiljalleen vettä.

Puolukkakin aloitteli kukintaansa

 Hilla kukki myös...

 mutta jokunen suppukin näkyi jo siellä täällä.

 Mustikallakin oli sekä kukkia...

 että raakileita.

 Enhän minä metsään muuten olisi päässyt, mutta kun napsautin Fiatin käyntiin ja köröttelin  metsän reunaan, niin jaksoin  kierroksen tehdä. Istuu muuten mukavasti tuonne metsän reunaan :-)

Savustuspönttö

 Kävin pari vuotta sitten enolla kyläilemässä ja löysin hänet nikkaroimasta verstaassaan. Kyselin, mitä hän rakenteli, kun oli monta saman näköistä hirsikehikkoa lattialla? Kertoi tekevänsä savustuspönttöjä itselleen ja lapsilleen. Heti halusin kans sellaisen ja niin sain yhden kehikon.

 Rakensimme siihen katon ja muut vermeet, mutta se jäi muuraamista odotellessaan toista vuodeksi lojumaan pihalle. Kunnes tänä keväänä sitten talosta löytyi sen verran muurarin verta, että pönttö saatiin toimivaksi.

Muutaman kerran on savustettu ja ihmetelty, miten onkaan ilman toimeen tultu, on se niin hyvä kapine. Nämä kuvat ovat ekakerran jälkeen otetut, nyt sisusta on jo kivan musta ja ritilöitäkin on yksi lisää. Pönttö on haapapuuta.

Kanaset niityllä

Pienet kevättiput ovat venähtäneet jo näin isoiksi. Impi ensimmäisenä, ruskeanmusta tyttö. Mimmi valkoisen pukunsa kanssa keskellä ja Pekka , nyt jo vahtimisen elkeet käytössä, kuten kunnon kukolla kuuluukin.

 Mimmi ja Impi tutkimassa omenapuuntaimen juuria. Oi, siellä olisi koskematonta ruohoa, saispa vähän. Mimmiä ei kiinnosta moinen uteliaisuus

 Simo ja Väivelö, nämä ovat lähes aina yhdessä. Näettekö, kuinka rakastuneelta Väivelö näyttää?

Tässä on sitten se kuuluisa kananlento. Tuo musta koppi tuossa edessä on Musti. Sille tuli kiire päästä kuvaan, kun kuuli, että niitä otetaan. Musti on vähän turhamainen.

Valakko on kuin isonkin talon emäntä. Tuli kyseleen, että mitä sinä sen kamerasi kanssa oikein puuhaat, ei tässä niin kuvauksellisia olla.

Loppujen lopussa elo kanojen ja talonväen kesken on aika leppoista hommaa. Kanat tykkäävät kesästä, kuten niiden hoitajatkin :-)

Lintuja



 Linnut touhuavat omiaan keväällä ja niiden edesottamuksia on mukava seurata kameran kanssa, jos sattuu sopivasti kohdalle.

 

Tähän kuvaan olin tarkoittanut kuvata joutsenen kauneutta. Se onnistuikin aika mukavasti, lokki sattui juuri samaan aikaan pyyhältämään ohi ja joutui samaan kuvaan.

Klassinen joutsenkuva nenät vastakkain, väriä vain vähän ihmettelin. Olisiko ollut edelliskesän poikia tai sitten matkalla vähän ryöttyneet.

Hanhivaimo motkottaa miehelleen ja utsii, missä olit viime yön, kun et viereeni tullut...

ukko ei jaksanut kuulla motkotusta, vaan lähti lähibaariin oluselle... ;D