tiistai 16. kesäkuuta 2015

Elämysmatka Poriin

 Kolea ja sateinen kevätkesä on saanut ihmeellisiä piirteitä. Olen retkeillyt ystävieni luona useammin kuin laki sallii ja saanut jokaiselta matkalta hienoja elämyksiä mukaani, kuten tältäkin matkalta sain.
Maailma on pullollaan hienoja ihania ihmisiä, sen jälleen kerran sain kokea.

Lähdemme siis retkelle Porin yhdelle kauneimmista ihmisille rakennetuista virkistysalueista.
 Lokit kyyristelivät kylmässä ja tuulessa, hakien suojaa kumpareen tyynemmältä puolen.
 Kanat, joita oli monia eri rotuja väljässä aitauksessa ja sievässä yömajassa, hakivat suojaisaa lämpöä toisistaan aidan nurkkauksessa.
 Kävelyteiden varsille oli tehty taidetta. Kasvokuvat olivat valettu sementtiin ja niitä oli monissa eri paikoissa seurailemassa ihmisten etenemistä. Hauska oivallus.
 Vähän lähempää, niin ilmeet tulevat paremmin näkyviin.
 No tässä oli jo tuttuja virnuilijoita hienon asetelman suojassa.
 Ettei kylmä aivan kangistaisi, lautta, jolla ylitimme pienen puron kävi suurusmoottorilla.
 Ja päästäksemme puron yli, oli jälleen ryhdyttävä itse töihin. Olipahan hauskaa.
 Yrttimetsässä saimme kokea luonnon vehreyden ja täyteläisyyden aika konkreettisena. Linnut lauloivat pusikoissa ja mukanamme ollut lintujen äänien asiantuntija kertoi kuka kulloinkin oli äänessä. Olikos se lehtokerttunen, jonka laulu muistutti kylän juoruakkaa? Kun sitä hiljentyi kuuntelemaan, niin todellakin, sillä tuntui olevan paljon hyviä asioita sanottavana.
 Polku jatkui rehevän maaston suojissa.
 Rohtoraunioyrtti? oli runsaslukuisena maastossa. Tämä oli kuitenkin erikoisen värinsä ansiosta kuvattava.
 Kaupunki ja villi luonto kohtasivat sulassa sovussa.
 Puro ylitettiin kaarisiltaa myöten takaisin puron ylitse. Eikä kaikki kulkijat malttaneet pitää käsiään taskuissaan ;-DD
 Tulimme lahopuutarhaan.
 Siellä saimme viimeiset ennustukset kesän tulevasta säästä. Puhuja lupasi aurinkoa ja hellettä, mutta ajankohta jäi epäselväksi, ehkä vaillinaisen "kielitaidon" puutteessa ;-D.
 Ei kait se näin nopeasti toteutunut? Ei suinkaan, hän vain oli matkaväsynyt ja halusi itselleenkin ihanan laiskottelusängyn.
Olimme syöneet ja juoneet vieraspaikassamme niin että vatsaa pakotti ja tulomatkalla junassa oli yllätyksenä Hans Välimäen porukka tekemässä ja tarjoilemassa RUNSAITA maistijaisia koko matkustajakunnalle. Voiko elämysmatkalta enempää vaatia?

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Retkellä

Kävin Hailuodossa retkellä

  
Mehiläis-ihmiset ilmoittivat tekevänsä retken Hailuotoon. En ole retki-ihmisiä, mutta Hauiluotoon hullaannuin lähtemään.
Kahvipysäkillä taivas jo uhitteli katkaista matkamme, mutta sitä ei otettu tosissaan... naureskeltiin, että voihan se sataakin.
Menomatkalla meri oli jo aika pahalla tuulella, ei kuitenkaan pahasti keikuttanut.
Perille päästyämma saimme ihailla maisemia auton ikkunasta. Tuuli oli yltynyt ja vettä tuli taivaan täydeltä.
Merikin vihastui oikiasti
Kamppeistaan sai pidellä tosissaan kiinni
Yhden pienen tien varrelta löysimme tällaisen kolmiosaisen majan. Siellä sai käydä kokeilemassa akustiikkaa. Hyvin toimi
Lautta ei kulkenut, mutta viimein saimme luvan lähteä mantereelle. Hyvä hermoinen olisi nukkunut autuaasti keinutukseen ja kannelle uskaltautunut kastunut viimeistä karvaansa myöten. Lopulta mantereelle päästiin ehyenä. Jäi muistoksi erilainen kevätretki :-DD





sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Polku

Sain kutsun tutulle polulle
Myös kaloille on rakennettu omat polut
Sorsakin lähti omille poluilleen
Ajatuspolut ovat taiteilijan rentoutumispolkuja
Aina ei tarvitse miettiä minne menee, antaa tuulen näyttää parhaat polut
Monien hienojen kokemusten jälkeen polku voi näyttää kahdelta. Onneksi suojelija on aina mukana.


Matkalla

Katson heräävää kevättä
Risukkoisen metsän vilinä ottaa silmiin
Aava pelto helpottaa

Sateen pieksämät pellot huutavat jyviä
mustien sadepilvien massat asuttavat taivaan rantoja

Yksinäinen kelo nojaa nuoreen mäntyyn
ura kalliossa
ihmisen tekemä

Valkoisia palleroita mustalla pellolla
lokkipari kiven nokalla

Kurjet lentävät kohti pohjoista

Peltikatot pitkänä jonoa suljetussa tilassa
kätkevät elävän turhan

Lyhyt elämä verkkohäkissä
että naisella olisi hyvä

Fasaanikukko ihmettelee suurten madon etenemistä

Sininen savi penkalla kutsuu käsiäni koskettamaan pintaansa
Silmäni syövät sitä himoisesti

Vanha kyläkauppa
luukut ikkunoillaan
räystäät ränsistyneinä odottaa aikansa palaavan

Yksinäinen sinisorsa pienessä lammessa
vaimo ehkä hautomassa

Paljaat kalliot
metsä syötetty rautahampaalle
mutta pienen risun hiirenkorvat avautuvat

Vihreä mato pysähtyy
sen uumenista syntyy kotiloitaan kuljettavia olentoja
Samalla sisään puskee heitä samanlaisia

Kiire

Käsi hamuaa taskua
kännykkä putoaa kadulle sitä ei huomata
Ei kukaan huomaa ja matka jatkuu

Valkoisten koivujen kyljet vilisevät
pienet tiet haarautuvat
Nekin vievät jonnekin

Juurakoiden kasat turvepellolla kielivät uskosta maahan
vaikka vienti ei vedä ja seinät kalisevat tyhjissä navetoissa

Elävä maitokone on hävinnyt
vain yksinäinen valkoinen lehmä köytettynä keskelle kevätvihreää peltoa

Veistetyn pihakarhun uljas olemus vartioi pienen tuvan kujaa
Varkaita se ei suosi

Vihreä mato pysähtyy
Kaivaudun sen uumenista kadulle

Olen tullut perille

                        II


Pelastan itseni vihreän madon sisuksiin
turvaan häliseviltä kaduilta
ihmisten täyttämistä kauppakeskuksista

Ruosteen väriset ratakiskot risteilevät vieden ja tuoden koteihinsa kiiruhtavia kulkijoita

Kuopuksen hento halaus

Vie terveisiä isälle





perjantai 15. toukokuuta 2015

Aamu

Kun lumet sulavat ja järvet paljastavat kirkkaat vetensä, kalamiehen sisällä ääni kehottaa lähtemään kevätpyyntiin. Tulvavesi huuhtoo vielä rantoja, mutta siihenpä on aamuauringon mukava kuvajaisensa laskea.
Kun verkot odottavat kudulta palaavaa haukimammaa, aurinko on jo noussut kirkastamaan  aamukajon valoksi. Järven pinta on kuin kullalla päällystetty.
 Rantapoukamassa lepää venhe. Sen syli on hamstrannut kaiken taivaalta tulleen veden itselleen. Liekö ajatellut kuivan kesän varalta keränneensä, vai kiusaksi huolettomalle omistajalleen, ken tietää.


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Luova lauantai 171

Rakentelin kerran savesta maapallon. Otin sillä kantaa pallomme saastumiseen ja annetaan saman teeman jatkua, vähän muunneltuna. Annammeko pallomme hukkua saasteisiin, voimmeko tehdä asialle mitään?

lauantai 9. toukokuuta 2015

Udet asukit

Me synnyttiin toissapäivänä ja me toivomme mukavaa ja onnellista äitienpäivää kaikille äideille :-)

maanantai 4. toukokuuta 2015

Puutarha Toukokuu

 Aika on kulunut joutuisasti ja lumet keränneet rippeensä, vieneet minne lieneet. Zilgahuone on luudittu ja ikkunat pesty odottamaan lämpöä ja vihreyttä.
 Sauna on kesäkäytössä ja savustuspönttö saa töitä, jos kala ui verkkoon. Huomenna aamulla sen näkee.
Kun päivä on uurastettu, Nannin kanssa otetaan ilta rennosti. Joskus tahtoo vain käydä, että kissa vie kaiken tilan pieneltä tiekkaripöydältäni, mutta siinä on oltava.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Kuorivarrennos

 Kuorivarrennoksella voidaan parantaa vaikkapa heikon makuinen lajike mehukkaampaan. Tässä tapauksessa on kyse saskatonista. Saimme kerran puolivillin alun jostain, se kasvoi hyvin ja tuotti marjoja, mutta ne menivät makunsa ansiosta rätyköille ja tilheille. Myöhemmin ostimme makean ja isomarjaisen lajikkeen  ja siitä otimme oksan parantaaksemme hyväjuurisen puun marjojen makua ja kokoa. Jätimme yhden pikkupuun vielä paikoilleen linnuille.
Puu katkaistiin noin 70 cm:n korkeudelta
Viilto puun kuoreen, kuori varovasti irti molemmin puolin, 
oksalle viilto samoin kuin oksavarrennoksessakin ja varovasti ujuttamalla oksa puun ja kuoren väliin 
 Tiivis teippaus ja odottelemaan silmuja. Silmuttamista kokeiltiin kerran, mutta se teki lehden joka kevät, mutta ei lähtenyt kasvamaan. Se ei onnistunut.
Kun työ oli tehty, niin otimme Tipin kanssa ansaitut torkut :-)

torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappu

  — Mistä ihmeestä sinä Hilta taasen tulet?
   — Kävin vain katsomassa, joko sima on valmistunut.
   — No oliko se?
   — Juu, hyvällä mallilla oli kevään tärkeintä juhlaa varten.
   — Kuinka niin kevään tärkeintä juhlaa varten?
   — Etkö sinä Aina vielä tiedä, että vappu on monella tapaa tärkeä päivä vuodessa?
   — No kerro.
   — Ensinnäkin: Se on varma merkki kevään alkamisesta, sille liputetaan, se on työväen juhlapäivä ja meistä jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä työtä tekevä kansalainen. Se on ylioppilaiden juhlapäivä ja tämä kaikki yhdessä antaa meidän kaikkien vähän irroitella ja luoda karnevaalitunnelmaa. Onko se niin väärin, jos kerran vuodessa annetaan elämän maistua simalle?

Hilta uhitteli riehaantua vappuna, mutta järkipuheella lupasi hillitä itsensä ja vain leikkiä simasuuta.

Oikein mukavaa, mutta maltillista vappua jokaiselle toivottelee Hilta ja Aina :-)

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Varrennos

 Keväällä puutarhassa on kaikenlaista puuhaa ja varrennos on yksi tapa saada sinne monipuolisuutta. Olemme laajentaneet makuelämyksiä lisäämällä puihin ja pensaisiin erinimisiä lajikkeita. Tänä keväänä isäntä halusi keltaluumun, mutta kun tontti alkaa olla täynnä, eikä paikkaa koko puulle löytynyt, hän kävi kasvihuoneelta pyytämässä keltaluumun oksan. Myytävät puuthan leikataan useimmiten jo asiakkaalle valmiiksi ja niistä jää käyttökelpoisia varrennos oksia.
Varrennosoksan ja liitettävän oksan tulee olla viimekesän kasvustoa, jotta se onnintuisi.

 Liitettävät osat leikataan vinosti ja suoraan noin samanvertaiselta alueelta niin, että kuoret sopivat hyvin vastakkain.

 Leikatut osat painetaan vastakkain. Leikattuihin pintoihin ei saa koskea, ettei sinne jää bakteereita. Varrennosteippiä saa ostaa kappalekaupalla puutarhoilta. Se on sellainen venyvä ja kiristävä teippi...

 ...sitä kääritään liitoksen ympärille tiukasti ja tasaisesti.
  Kun teippaus on valmis, tappi leikataan parin kolmen silmun jälkeen tasaiseksi ja suojataan pihkavoiteella tai puutarhalta saatavalla oksan haavasuojalla
  Välineitä tarvitaan: Oksasakset, terävä veitsi, varrennosteippiä ja haavavoidetta.
 Seuraavalla kerralla kuorivarrennos.



maanantai 27. huhtikuuta 2015

Mustarastas

Lintulaudallani kävi keväällä mustarastas. Kiiruhdin kameran hakuun, mutta kun kiire oli, niin asetukset olivat mitä sattuu ja kuva ylivalottui. Pienellä fiksauksella sain siitä kuitenkin sen verran irti, että sain todistuskappaleen tänne. Olen siis tavannut mustarastaan, joka meillä on hyvin harvinainen lintu. Sitä näen kerran pari keväällä.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Talvi

Eilen olin mettispesillä ja vaihdettiin kesärenkaat. Nyt maa on valkoinen ja lisää tulee tuutin täydeltä. Aidalla ainakin kymmenen senttiä uutta lunta :o