sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Polku

Sain kutsun tutulle polulle
Myös kaloille on rakennettu omat polut
Sorsakin lähti omille poluilleen
Ajatuspolut ovat taiteilijan rentoutumispolkuja
Aina ei tarvitse miettiä minne menee, antaa tuulen näyttää parhaat polut
Monien hienojen kokemusten jälkeen polku voi näyttää kahdelta. Onneksi suojelija on aina mukana.


Matkalla

Katson heräävää kevättä
Risukkoisen metsän vilinä ottaa silmiin
Aava pelto helpottaa

Sateen pieksämät pellot huutavat jyviä
mustien sadepilvien massat asuttavat taivaan rantoja

Yksinäinen kelo nojaa nuoreen mäntyyn
ura kalliossa
ihmisen tekemä

Valkoisia palleroita mustalla pellolla
lokkipari kiven nokalla

Kurjet lentävät kohti pohjoista

Peltikatot pitkänä jonoa suljetussa tilassa
kätkevät elävän turhan

Lyhyt elämä verkkohäkissä
että naisella olisi hyvä

Fasaanikukko ihmettelee suurten madon etenemistä

Sininen savi penkalla kutsuu käsiäni koskettamaan pintaansa
Silmäni syövät sitä himoisesti

Vanha kyläkauppa
luukut ikkunoillaan
räystäät ränsistyneinä odottaa aikansa palaavan

Yksinäinen sinisorsa pienessä lammessa
vaimo ehkä hautomassa

Paljaat kalliot
metsä syötetty rautahampaalle
mutta pienen risun hiirenkorvat avautuvat

Vihreä mato pysähtyy
sen uumenista syntyy kotiloitaan kuljettavia olentoja
Samalla sisään puskee heitä samanlaisia

Kiire

Käsi hamuaa taskua
kännykkä putoaa kadulle sitä ei huomata
Ei kukaan huomaa ja matka jatkuu

Valkoisten koivujen kyljet vilisevät
pienet tiet haarautuvat
Nekin vievät jonnekin

Juurakoiden kasat turvepellolla kielivät uskosta maahan
vaikka vienti ei vedä ja seinät kalisevat tyhjissä navetoissa

Elävä maitokone on hävinnyt
vain yksinäinen valkoinen lehmä köytettynä keskelle kevätvihreää peltoa

Veistetyn pihakarhun uljas olemus vartioi pienen tuvan kujaa
Varkaita se ei suosi

Vihreä mato pysähtyy
Kaivaudun sen uumenista kadulle

Olen tullut perille

                        II


Pelastan itseni vihreän madon sisuksiin
turvaan häliseviltä kaduilta
ihmisten täyttämistä kauppakeskuksista

Ruosteen väriset ratakiskot risteilevät vieden ja tuoden koteihinsa kiiruhtavia kulkijoita

Kuopuksen hento halaus

Vie terveisiä isälle





20 kommenttia:

  1. KIITOS Aina vierailustasi, paluustasi tutulle polulle. Hienosti olet johdattanut katsojan matkalle mukaan monenlaisia polkuja pitkin.
    Toivoinkin kovasti, että laittaisit tämän "tulomatkarunon" blogiisi. Se kertoo niin paljon Suomen maaseudusta ja ihmisten elämästä, menneestä ja nykyisestä.

    Kuopuksen hento halaus ja isälle terveiset - liikuttavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä lisäyksenä, että aivan uskomaton tuo viimeinen kuva enkeleineen!

      Poista
  2. Aivan IIIIHANA postaus. Upeat kuvat, paljon kertovat maalaukset ja entäs nämä runot.
    Näitä suorastaan ahmii. Kiitos upeasta matkasta kanssasi. Hieno reissu :-))

    VastaaPoista
  3. Kiitos kauniista runosta ja etenkin kiitos siitä, että tapasimme ihan elävässä elämässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, piti vielä laittaa oma polkuni tänne:

      https://susupetalsanat.wordpress.com/2015/05/21/eilen-aurinkoista/

      Poista
  4. Aivan ihanat runot, tuntui kuin itse olisin matkannut vihreän madon kyydissä...
    Kauniit kuvat erilaisista poluista.

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus, pitkä polun kuljit, oli mukavaa hetki kulkea sitä kanssasi.

    VastaaPoista
  6. Polku joka antoi paljon ja vielä lukijallekin osansa, runo joka vie mukanaan kulkemaan ja näkemään, elämänvirtaa...Upea!

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoinen polku jossa kuljit ja kiitos kun saimme kulkea mukanasi tuossa runossa.

    VastaaPoista
  8. Voih, tuo tuulen tien lumoatar on aivan ihana! Tunnen siitä jotenkin itseni. Hullulla lailla...lentäen.

    VastaaPoista
  9. Kuvista arvasinkin missä polkusi on kulkenut. Hienoja heijastuksia tuossa alimmassa, aika uskomaton kuva. Ja aivan ihana matkatunnelma runossasi, junassa sen kokee juuri noin. Todella kaunis runo.

    VastaaPoista
  10. Kaunis polku.Hyvä kulkea kanssasi.Kiitos.

    VastaaPoista
  11. Upea matkakuvaus runona. Olen lukenut jo kolmeen kertaan. Se on tullut sanoiksi, mitä silmäsi on nähnyt.
    Polut ovat houkuttelevia, kiinnostavia ja salaperäisiäkin, ainakin ajatuspolut. Sinulla on suojelija poluillasi, toivottavasti minullakin.

    VastaaPoista
  12. Tästä menin ihan liikutukseen, niin oli kauniit polut!

    VastaaPoista
  13. Mielenkiintoinen matka , taidetta tulvillaan on ollut.

    VastaaPoista
  14. herkkä, ajatuksia herättävä matkakertomus, kiitos kun jaoit sen kanssamme Aina

    VastaaPoista
  15. Olipa niin kaunis runo matkastasi ja poluistasi, missä kuljit.
    Kiitos!

    VastaaPoista
  16. Ihastuttavat kuvat ja niiden tunnelma, runoasi jäin miettimään ja ihmettelin miten voit kertoa tunnelmista jotka ovat minullekin niin tuttuja:)

    VastaaPoista