Valeskorpioni

Tällainen epeli löytyi varastosta. Hyönteiskirjan mukaan kuuluu valeskorpiooneihin. Kuvattu viilipurkin reunalla, joten isosta kaverista ei ole kysymys. Toisen saksen kyynärnivel ei toiminut, joten päästin sen vihreille laitumille.

Lokakuun 9Abstrakti 1/9

Tässä on mukana vesiväri, kangasväri ja ruokaöljy.

Harhailija

Aina kiiruhtaa päättömästi aamusta iltaan  asiasta toiseen, ei muista syödä ei liioin juoda ja samalla unohtaa minunkin tarpeeni. Ihmekös tuo, että unetkin ovat tällaisia.

Aamun kauneus

Ajelen viikonloppuaamuisin mummelia katsomassa ja ihailen samalla syksyä, sen värejä ja herkkyyttä. Kännykkä ei ole paras mahdollinen kuvanottoväline, eikä likainen auton tuulilasi asiaa paranna, mutta jotain kuitenkin :-)

Veljekset

Monotypiassa sattumalla on suuri merkitys. Tästä löytyivät kahdet selkeät kasvot.

Sienimetsässä

Pääsin Ainan mukana sienimetsään. Aina moitti vaatetustani vähän kirkkaaksi, mutta hän ei varmaankaan tullut ajatelleeksi, että sen on oltava näkyvä. Metsässä liikkuu tähän aikaan pyssymiehiä ja ne voivat luulla minua vaikka teereksi, ellen niistä väritykseltäni poikkea. Kyllä minä vähän teerenpeliä harrastan, mutta en metsässä. Vielä löytyi muutama sieni salaattiin, vaikka toukka oli moneen käytävänsä kaivanut. Aina perkasi parhaat ja laitettiin muutama purkki talvenvarallekin. Oli kiva ilma.

Tipi

Hysss... Katsotaan hiljaa Tipi on päikkäreillä.

Hilta

Hei kamut pitkästä aikaa! Olen ollut vähän taka-alalla, Aina ei ole antanut minulle palstatilaa, mutta näin syksyllä tekee mieli vähän irrotella ja tungin itseni tännekin. Tanssiaskeleeni ovat vielä vähän epävarmoja, mutta kovalla harjoittelulla voin päästä hyvinkin tuloksiin. Olisiko kesän sato saanut pääni vähän pyörälle, kuka tietää...  ;-)

Lato

Jostain syystä tämä kuva miellyttää silmääni suunnattomasti. Tulee tunne, kuin seisoisin maailman laidalla ja kaikki mahdollisuudet edessäni, ne ovat vain kaivettava suuresta tuntemattomasta.

Tulimme kerran Oulusta ja Limingan niityillä oli hiekkamyrsky, se oli vaikuttava näky.

Oivallus

 Krrrrhhh... mikä mimmi!!

Kiviretkellä

 Jokasyksyinen kivenkeruuretki tehtiin viikonvaihteessa Luostolle. Ei "sinne" Luostolle, mutta sinne päin :D
Kävimme kaverin kanssa rinteessä jo eka iltana, mutta vesikuuro kaikotti meidät kesken kaiken majapaikkaan... harmi, vettä ei sitten tullutkaan :o

 Nyt ollaan sitten ametisti kaivannolla. Kuva ei kerro kuinka siellä täällä näkyi violetteja kokkareita, joita me ihastuksissamme kääntelimme. Olisimme varmasti tappaneet itsemme, jos olisimme saaneet ottaa niin paljon kuin silmät näkivät. Kantomatkaa oli sentään kilometri. Kolme kiveä sai ottaa määrähintaan. Se oli kohtuullista.

 Savukvartisikide.

 Ametistikide.

 Hassu kivi, voi sisältää mitä tahansa, mutta se saa toistaiseksi pitää salaisuutensa.

Hematiitti palanen. On muuten raskasta kiveä. 

Kysyin mieheltä, mitä tämä kivi on, kun en oikein itse luottanut tietämykseeni. Hän vastasi: Selvä hepatiitti sinulla on :o Tämä kertoo, ettei olla tosikko porukassa :D

Lopuksi Luoston kaunista maisemaa. Täältä näkee kauas.

...tätä elämän menoa

 Seurailin tuossa taannoin kimalaisia. En pääsyt oikein selvyyteen, leikkivätkö ne, vai mikä tarkoitus niiden touhuilla oli. Eivät ainakaan tapelleet.

 Mettiset miehittiväöt kasvihuoneen. Erehdyin viemään kehälaatikon tyhjään muovihuoneeseen ja tuuli oli ilmeisesti oven avannut...

 tässä tulos, eikä niitä millään saa sieltä pois. Laatikon olen saanut, mutta asukkaita siellä vain on ja on.

 Kanat erehdyin päästämään vapaalle  ja taaskin tulos on katsottavissa. Mokomat lämmittivät saunansa kuistin viereen kiinanlaikkuköynnöksen juurille ja kylpivät juuret paljaalle. Kylpypaikkoja niillä on kyllä yllinkyllin vadelmikossa. Puhdasta tuli :o

 Jotain kaunista ja hyvääkin on tapahtunut. Tämä kukka on kukkinut koko kesän. Heitin sen kuistin nurkkaukseen kesälaitumille ja niin se aattui kukkimaan...

 eikä lopusta ole tietoakaan, nuppua puskee koko ajan lisää.

Olimme keskiviikkona ongella ja sateenkaari näytti parhaat puolensa. Vahinko vain, koko kaari ei mahtunut samaan kuvaan.  Elämä on... :-D

Aamulla varhain

 Kun aamuvarhaisella jalkautuu luontoon, sen näkee aivan erisilmin kuin päivän jo noustua täydeksi.
Aamusumusta nousi teeriparvi, se tuli häirityksi aamupalalta. Se ei ollut tarkoitukseni.

 Maahisten rakentamat yöpitsit olivat vielä voimissaan. Päiväksi ne kuivuisivat pois.

 Rouva hämähäkki oli kutonut kauniin pöytäliinan, se oli kuivumassa polun poikki. Kiersin sen, ettei työ olisi hukkaan mennyt.

Ah!!, nämä veijarit minut saivat liikkeelle. Kannatti kävellä puolitoista kilometriä suota ja kankaita. Pienen puron varrella ne minua odottivat.

Kesä etenee

 Hunajat ovat otettu ja mehiläiset laitettu vielä kehien putsaukseen. On mukavampi puhdistaa kehät talveksi etikkahappoon, kun niissä ei ole hunaja jäämiä. Tällaisen ohjeen luin jostain hunajajulkaisusta.

 Ahdasta on, mutta sulassa sovussa kaikki nuollaan puhtaaksi ja viedään pesään ravinnoksi. On siinä jokunen kimalainenkin ja ampiainen mukana.

 Valkeakuulaskin on kasvattanut hyvän sadon tänä kesänä, kestäisivät oksat vielä jonkin aikaa.

 Myös Varjomorellissa on hyvästi kirsikkaa, osa jo poimintakunnossa.

 Zilga jaksaa uurastaa vuodesta toiseen.

 Pensasmustikoitakin tulee hyvin. Tänä kesänä saamme poimia itse kaikki. Viimekesänä kanat söivät huomaamattamme pensaat melkein tyhjiksi :D

 Päärynähilloa tulee omatarve

 ja entäs nämä äitin kanat. Kaksi puuttuu, kaikki muut ovat paikalla... oikeita linssiluteita :)

Lintuja

 Ootko sattunu kuulemaan, ku naapurin akka sai suuren hauen tänä aamuna. En.. Se oli niin suuri, että ei mahtunu auton takakonttiin, piti ukko soittaa rattorilla hakemaan. Ohhoh, olipa se iso!

 Minä en kyllä tuota juttua usko, mutta mavot ovat tänä kesänä hakusalla. Sen saatta uskua ja se mikä löytyy on jo lämpöhalavauksen partaalla.

 Sammaa mieltä, sammaa mieltä. Tässä tunkiossakaan ei näy hännänheilausta, vaikka kuin nokkasee topakasti. Pittää katella, jos joku koppana tai itikka olis korren alla päevää paossa.

Jaa jaa, enpä tiiä teijän matosistanne, niistä kun en palio välitä. Kalajutun kuitenkin uskon, saen nimittäin aamusella sankollisen ruotoja ja ne olivat isoja. Vein oksanhaaraan talteen, mitä en jaksanu syyä, aena on ajateltava huonompiaki aikoja. Tulukaapa kyllään, niin tarjoan kunnon hauenpäätä.