Luontoa tiirailemassa

 Suopursu oli vielä kukassa. Perhonen lymysi kukinnon suojassa, vihmoi hiljalleen vettä.

Puolukkakin aloitteli kukintaansa

 Hilla kukki myös...

 mutta jokunen suppukin näkyi jo siellä täällä.

 Mustikallakin oli sekä kukkia...

 että raakileita.

 Enhän minä metsään muuten olisi päässyt, mutta kun napsautin Fiatin käyntiin ja köröttelin  metsän reunaan, niin jaksoin  kierroksen tehdä. Istuu muuten mukavasti tuonne metsän reunaan :-)

Savustuspönttö

 Kävin pari vuotta sitten enolla kyläilemässä ja löysin hänet nikkaroimasta verstaassaan. Kyselin, mitä hän rakenteli, kun oli monta saman näköistä hirsikehikkoa lattialla? Kertoi tekevänsä savustuspönttöjä itselleen ja lapsilleen. Heti halusin kans sellaisen ja niin sain yhden kehikon.

 Rakensimme siihen katon ja muut vermeet, mutta se jäi muuraamista odotellessaan toista vuodeksi lojumaan pihalle. Kunnes tänä keväänä sitten talosta löytyi sen verran muurarin verta, että pönttö saatiin toimivaksi.

Muutaman kerran on savustettu ja ihmetelty, miten onkaan ilman toimeen tultu, on se niin hyvä kapine. Nämä kuvat ovat ekakerran jälkeen otetut, nyt sisusta on jo kivan musta ja ritilöitäkin on yksi lisää. Pönttö on haapapuuta.

Kanaset niityllä

Pienet kevättiput ovat venähtäneet jo näin isoiksi. Impi ensimmäisenä, ruskeanmusta tyttö. Mimmi valkoisen pukunsa kanssa keskellä ja Pekka , nyt jo vahtimisen elkeet käytössä, kuten kunnon kukolla kuuluukin.

 Mimmi ja Impi tutkimassa omenapuuntaimen juuria. Oi, siellä olisi koskematonta ruohoa, saispa vähän. Mimmiä ei kiinnosta moinen uteliaisuus

 Simo ja Väivelö, nämä ovat lähes aina yhdessä. Näettekö, kuinka rakastuneelta Väivelö näyttää?

Tässä on sitten se kuuluisa kananlento. Tuo musta koppi tuossa edessä on Musti. Sille tuli kiire päästä kuvaan, kun kuuli, että niitä otetaan. Musti on vähän turhamainen.

Valakko on kuin isonkin talon emäntä. Tuli kyseleen, että mitä sinä sen kamerasi kanssa oikein puuhaat, ei tässä niin kuvauksellisia olla.

Loppujen lopussa elo kanojen ja talonväen kesken on aika leppoista hommaa. Kanat tykkäävät kesästä, kuten niiden hoitajatkin :-)

Lintuja



 Linnut touhuavat omiaan keväällä ja niiden edesottamuksia on mukava seurata kameran kanssa, jos sattuu sopivasti kohdalle.

 

Tähän kuvaan olin tarkoittanut kuvata joutsenen kauneutta. Se onnistuikin aika mukavasti, lokki sattui juuri samaan aikaan pyyhältämään ohi ja joutui samaan kuvaan.

Klassinen joutsenkuva nenät vastakkain, väriä vain vähän ihmettelin. Olisiko ollut edelliskesän poikia tai sitten matkalla vähän ryöttyneet.

Hanhivaimo motkottaa miehelleen ja utsii, missä olit viime yön, kun et viereeni tullut...

ukko ei jaksanut kuulla motkotusta, vaan lähti lähibaariin oluselle... ;D

Maailmalla

 Kun uskaltaa painaa kotioven kiinni ja lähteä haistelemaan maailmaa, niin ei tiedä, mitä siellä kohtaa. Ensin ajoi tällainen kiireinen laite nenäni editse.

 Sitten meni korea paatti, joka puolelta vastamaalattuna ylväästi ohi. Ei kukaan sieltä vilkuttanut

 Kohta ajoi vissiinkin kumipyörälastissa oleva alus. Kaikki renkaat eivät olleet mahtuneet laivaan, ne oli sidottu laidoille.

Ja sitten tällainen kumma kone ujelsi korvani ohi. Minne lie niin kiire ollut :o

Kaikesta tästä säikähtäneenä, nousin lähimpään junaan ja ajoin kaverin luo kahville :-D

Äitienpäivä

 Äitienpäivä on aina mukava päivä, ei koskaan tiedä mitä tuleman pitää. Joskus sitä ei muisteta ollenkaan ja taasen toisena vuotena lahjoja tulee tulvimalla.
Minulla oli nyt se tulvimalla päivä. Minut vietiin lohenpyyntiin ja neljän tunnin aherruksen päätteeksi sain kolme lohta, minkä lupani edellytti. Siis puhdasta onnea koko reissu :-)

 Sitten sain traktorin äitienpäivälahjasta. Kävin sen koeajamassa ja lanasin penkkatietä kolmisen kilometriä. Hyväksi lahjani havaitsin ja komeakin se on... minun mielestäni :-D

Ruusukin tulla tupsahti. Voi hyvänen aika, mitä hyvää olen tehnyt, että näin juhlitaan?

Onnea jokaiselle äidille, sen olemme ansainneet aivan varmasti :-)

Nyt lähden muutaman päivän lomalle, mutta tapaamisiin :-)

Kevät etenee

 Viimeinen valo lepää, vielä kasvamattomalla nurmella

 Nannin kevätpyynti on alkanut. Jotain on nyt kiikarissa.

 Peippo on saapunut...

 ja harakka tehnyt pesänsä parinkymmenen metrin päähän talosta. Sitä täytyy vartioida tarkasti oravilta, kissoilta ja kanoilta :-D

Järripeippokin kulkee pihamme läpi matkallaan pesimäalueilleen.

Kuvat eivät kovin laadukkaita. Kolme lasia välissä ja vinoon kuvattu, mutta tunnistettavia :)

Eläimellistä menoa

 "Ahaa, täälläkö se teidän ruokapaikkanne onkin. Tänne tullaankin sitten joukolla joka päivä"
Monena vuotena lintulaudalla on käynyt yksi naakkapari. Tänään niitä oli kuusi kappaletta yhtä aikaa. Neljä sain samaan kuvaan.

" Kuinkahan tässä käy, uskaltaisiko nousta tuohon kannolle aurinkoa ottamaan, on niin lämpöisen näköinen paikka. Joku kyllä kurkkii ikkunasta"

" Tänne se luikahti, aivan varmasti luikahti, minä näin" Tipin hiirenpyynti veti vesiperän tällä kertaa.

Värikollaasi 171

Retkellä

 Leppeä aamupäivä houkutteli makkaramökille  paistamaan kevään ensimmäiset makkarat.
Tie oli vielä lumen ja jään peitossa, mutta hyvin kulkukelpoinen. Lämpöä viitisen astetta, mutta aurinko tuli esille vasta vähän myöhemmin.

 Mökki oli talvehtinut hyvin ja ei aikaakaan, kun savut nousivat pienen majan piipusta.
Ami oli tietty mukana.

 Koko talven olemme pidättäytyneet tästä herkusta, mutta nyt sen aika oli koittanut. Paksusti sinappia päälle ja höyryävää teetä. Kannatti tulla!

Kävelimme perinteisen metsälenkin. Lunta oli paikoin kahlata asti, paita kastui.
Kuvasin tämän pakurikäävän, jota olen hellinyt metsässämme. Annan sen vielä olla paikoillaan ja kasvaa. Pakurihan on monipuolinen ja lääkinnällinen lahottaja lehtipuulla. Googlesta löytyy hyvin tietoa pakurista.

Kollaasi Talvi

Linnuille

Alkaa olla aika ajatella tulevan kesän lintukotoja. Nämä olisi hyvä saada ajoissa puihin. Lumi ei ole nyt vastuksina pönttöjen laitolle, eikä niiden puhdistukselle viime kesän pesäjätteistä.

Kevätsesonki

 Vielä nämä kuvat kanoista ja sitten taasen odotellaan vähän aikaa :-) 

Meillä otettiin varaslähtö pääsiäiseen. Nämä suloiset syntyivät 11 ja 12 päivänä tätä kuuta. Kolme kaikkiaan, mutta kuopus oli vielä emon siiven suojassa. Kaksi keltaista ja ruskea. Mielenkiintoista seurata, kuinka nämä uuden kukon alta siitetyt pojat eroavat Sankarin lapsista.

 Eipä ole ennen päässyt kanaset maaliskuun 12 päivä pihalle. Tässä kuitenkin ollaan Mustin, Valakon ja Väivelön seurassa

Tässä lähes koko lauma. Kaksi oli munimassa ja Vieno tietty lastensa kanssa kanalassa. Kyllä Simo kotkotteli jokaisen ruohonkorren löydettyään, mutta kanoilla näytti olevan omakin tutka kunnossa.

Kanat

Eilen paistoi aurinko ja kanat pääsivät kasvihuoneeseen virkistäytymään. Melske ja touhu siellä kävikin. Nämä muramöykyt nauttivat olostaan oikein olan takaa.

Kanalassa on tapahtunut pieniä muutoksia sitten viime kuvien. Tässä uusimmat tulokkaamme: Musti ja Valakko. Nämä ovat Tyrnäväläisen ja Leghornin sekoituksia. Isoja kanoja, vähän isäntähenkisiäkin, mutta hyvin laumautuivat. Tulivat meille tammikuulla.

Myöskin kukko on vaihtunut. Sankari oli kaikille jollaintapaa sukulainen, niin sen matka päättyi ja Simo tuli tilalle Simo on Hylain Braun, jalostettu muniatyypiksi. Simo tuli samasta paikasta, mistä Musti ja Valakkokin. Linda, äidin lempimuru edessä. Lindahan kasvoi melkein kainalossani, kun äitinsä hylkäsi sen.

Tämä kana on Simon jälkeläinen, elokuulla syntynyt, mutta vähän erikoinen. Sain sen kaupanpäälle, kun se ei ollut sopeutunut laumaan ja sen elämä ei ollut oikein hyvää. Kuntoutin sen omalla osastollaan, missä se on vieläkin öisin. Ruokin hyvin ja paijasin. Nyt se munii, voi hyvin ja aika mukavasti on jo lauman hyväksymä. 

Väivelön erikoispiirteet eivät lopu siihen, että sillä on vähän hitautta liikkumisen kanssa, sen toinen silmä on musta ja toinen harmaa ja silmäaukko on vähän kuin ihmisellä, valkuainen hyvin näkösällä 

Tässä toinen silmä, se on harmaa. Se näkee mielestäni aivan yhtä hyvin molemmilla.

Tähän vielä kuva "oikean" kanan silmästä ja Väivelön silmästä. Väivelön värikin on erikoinen. Se on pinnaltaan tuhkanharmaa ja sillä on mustia pilkkuja höyhenpuvussaan. Nimi Väivelö juontuu sen  ja minun ensi kohtaamisen tuomasta tunteesta. Kun otin sen syliini, oletin, ettei se elä kotiin saakka, mutta kuten kuvat kertovat, se on hyvinvoiva onnellinen kana :)

Orava

Hupsista, onpas tässä kulunut aikaa viime postauksesta. Orava on löytänyt mettispesän kulmilta jotain suuhun laitettavaa

Mikähän surina se kuuluu jalkojeni alta, aivanhan tässä ruokarauha rikkoontuu.

Minua vähän huolettaa, kuuleeko orava oikein. Talvi on ollut niin erilainen. Jännittää, onko mehiläiset talvehtineet hyvin, vai olenko ollenkaan enää mehiläistarhaaja. Sen näemme muutaman viikon kuluttua.