Leppeä aamupäivä houkutteli makkaramökille paistamaan kevään ensimmäiset makkarat.
Tie oli vielä lumen ja jään peitossa, mutta hyvin kulkukelpoinen. Lämpöä viitisen astetta, mutta aurinko tuli esille vasta vähän myöhemmin.
Mökki oli talvehtinut hyvin ja ei aikaakaan, kun savut nousivat pienen majan piipusta.
Ami oli tietty mukana.
Koko talven olemme pidättäytyneet tästä herkusta, mutta nyt sen aika oli koittanut. Paksusti sinappia päälle ja höyryävää teetä. Kannatti tulla!
Kävelimme perinteisen metsälenkin. Lunta oli paikoin kahlata asti, paita kastui.
Kuvasin tämän pakurikäävän, jota olen hellinyt metsässämme. Annan sen vielä olla paikoillaan ja kasvaa. Pakurihan on monipuolinen ja lääkinnällinen lahottaja lehtipuulla. Googlesta löytyy hyvin tietoa pakurista.
Siitä kevät alkaa ja kohta jo kesä, kun makkara tuoksuu. Sekä mökki että makkara näyttävät herkullisilta. Pakuri ei ehkä niin herkulliselta, mutta mielenkiintoiselta. Ai tuolta se näyttää. Olen kyllä kuullut sen ihmeitä tekevästä voimasta.
VastaaPoistaMinä yritän myös kulkea silmät auki pakurien varalta, mutta en ole löytänyt. Kevät tulee vauhdilla.
VastaaPoistaApua, teillähän on vielä hirmuisesti lunta, melkein yhtä paljon kuin mitä meillä oli koko talvena :)
VastaaPoistaMutta ei huolta, kohta sulaa sielläkin.
Hieno pakuri (uusi sana ja laji minulle)
On varmasti ollut mukava retki. Makkarat ovet todella herkullisen näköisiä, njamm. Tuota pakurikääpää olen itsekkin katsellut, mutta kun ne ovet usein niin korkealla. Kyllä minä niitä vielä jostain haen. Soma pieni mökki, onko se teidän ihan oma?
VastaaPoistaPieni punanen mökkihän se siinä nöpöttää, perille pääsee autolla jo.
VastaaPoista