Lainannut vain
Pankkineiti katsoi naista ihmeissään - sanoi lopulta:— Ei nykyisin enää ole kirjoja, pankkikirjat ovat menneisyyttä – olleet jo jos kuinka kauan. Nyt nostetaan rahaa kortilla automaatista ja tilitunnusta vastaan tästä tiskiltä.
— Niin mutta kun minulla ei ole kirjaa, enkä muista tilinumeroani.
— Siihen löytyy ratkaisu, jos muistatte syntymäaikanne ja sosiaaliturvatunnuksenne.
— Mikäs se nyt olikaan: 30.02.1940-6666
— Ei se voi tuollainen olla, eikö teillä ole ajokorttia, ajattehan kuitenkin autoa?
— Ajan kyllä, poika kun jätti vanhan autonsa pihalatoon, niin kerran menin kokeileen, ja se lähti käyntiin, niin olen sitä lainannut.
— Eikö teillä ole korttia?
— Ei ole, eikä minulla ole autoakaan, pojan auto.
— Hätäkeskus!
Pankilla olisi asiakas...
Luonnikasta dialogia.
VastaaPoistaKaikenmaailman koodeja ja numerosarjoja alkaa olla niin paljon, ettei välttämättä kysyttäessä muistu mieleen.
Surullinen, kun syvemmin ajattelee, silti erittäin hauska tilanteena.
Kaikenlaista voi sattua meille "täysi-ikäisille" :)
PoistaVoi mummu parka! Minulla on tiedosto eri salasanoja varten, en minä muuten niitä kaikkia muista!
VastaaPoistaKyllä kait ne pitäisi jo tatuoida kämmeneen ;)
PoistaAuts. Hauskasti kirjoitettu tarina vaikka on ehkä tottakin.
VastaaPoistaAnoppi suostuu käyttämään kännykkää vain soittamiseen. Muuten hoitaa asiat paikan päällä. Puhe ei auta, ei halua oppia niin ei halua.
Kovin tuttua, sama juttu äidilläni.
VastaaPoistaVoi ei, traagista ja valitettavan totta monelle vanhukselle. Digimaailma ei todellakaan ole koko kansan ulottuvilla.
VastaaPoista