Vappu
Se painaa vappua päälle ja pitäisi keksiä jotain punaviinille
kaveriksi ruokapöytään. Liha olisi hyvä, mutta kun en pidä
lihasta. En varsinkaan naudanlihasta. Se maistuu lehmälle, lammas
villalle ja sika on aika rasvainen yksinään käytettäväksi. Kana
taasen saa olla rauhassa, enhän voi kasvattejani ajatellakaan
syödä.
Jotta pääsisin jonkinlaiseen sopimukseen, kävin
kaikkitietävillä kokkisivuilla ottamassa selvää, minkä tyyppisiä
mausteita voisi käyttää eri lihoille. Lammas tykkää
rosmariinista, kana kuminasta, basilika possulle ja korianteri
naudalle. Luettuani ohjeita, päädyin sittenkin kalaan.
Sitruunasärki: Ohueksi leikattua särkifilettä, oliiviöljyä,
sitruunamehua, rosmariinia, viherpippuria merisuolaa. Kerroksittain. Kypsymisaika vuorokausi. Kellarista löytyy
puna/valkoviiniä
Tervetuloa rauhallinen, mutta nautinnollinen
vappu
Ohje on aito.
Operaatio kukko
Sirkku-kanani
hautoi kolmea munaa, joista kaksi alkuvaiheessa särkyi. Toinen kana oli päässyt
pesälle ja valtataistelun tiimellyksessä kaksi munista tippui lattialle. Tipun
kuoriuduttua emo oli ajettu pesästä, ja poikanen löytyi hengettömänä lattialta.
Nostin emon pesään ja otin poikasen varovasti käsiini. Se oli kylmä, mutta ei
vielä kankea. Laitoin poikasen kämmenieni väliin ja aloin puhaltamaan sille
lämmintä ilmaa. Puhalsin niin, että aivoni tuntuivat sumentuvan. Aikaa meni
kymmenkunta minuuttia, kun tunsin ensimmäisen liikkeen kämmenteni välissä.
Silmäni sumentuivat onnesta - se oli aamuni kohokohta. Jatkoin elvytystä ja
viimein kuulin hennon piip-äänen. Tasainen hengitys jatkui ja emo sai
esikoisensa siipensä suojaan. Olin pelastanut kukon :o
Lainannut vain
Pankkineiti katsoi naista ihmeissään - sanoi lopulta:
— Ei
nykyisin enää ole kirjoja,
pankkikirjat ovat menneisyyttä – olleet jo jos kuinka kauan. Nyt
nostetaan rahaa kortilla automaatista ja tilitunnusta vastaan tästä
tiskiltä.
— Niin mutta kun minulla ei ole kirjaa, enkä muista
tilinumeroani.
— Siihen löytyy ratkaisu,
jos muistatte syntymäaikanne ja sosiaaliturvatunnuksenne.
—
Mikäs se nyt olikaan: 30.02.1940-6666
— Ei se voi tuollainen
olla, eikö teillä ole ajokorttia, ajattehan kuitenkin autoa?
— Ajan kyllä, poika kun jätti vanhan autonsa pihalatoon, niin
kerran menin kokeileen, ja se lähti käyntiin, niin olen sitä
lainannut.
—
Eikö
teillä ole korttia?
—
Ei ole, eikä minulla ole autoakaan, pojan auto.
— Hätäkeskus!
Pankilla olisi asiakas...
Tasapaino
Hieman
ylipitkän juoksulenkin jälkeen raahustin läpeensä uupuneena makuukamariini.
Riisuin ummehtuneelta haisevat vaatteeni lattialle kasaan ja kiikutin ne sen
jälkeen pesukoneeseen. Koneen nytkähtelevä tasainen ääni ja liikehdintä oli
kuin hypnoottinen käsky asettua ansaitsemalleni levolle. Sitä ennen halusin
ottaa iltapalaksi pari suolasilakkaa ruisleivän kanssa, join lasin vettä päälle
ja laittauduin sänkyyni odottelemaan unen auvoista autuutta. Elimistöni harasi
unta vastaan, se ei ollut vielä saanut rasituksen aiheuttamaa hämminkiä
tasapainoon. Ajatukset harhailivat sekavien mielikuvien hämärässä, hengitys oli
katkonaista. Olin lopulta vajonnut jonkinlaiseen horrokseen ja näin unta, että
minut yritettiin kuristaa.
Silmäni rävähtivät auki ja tajusin, mikä esti normaalin hengittämisen
Kissani hyrisi tyytyväisyyttään lämpimällä kaulallani
