Tarinoita ja kertomuksia pöytälaatikon uumenista.

Pilvilampaat

Pilvilampaat vaeltavat verkkaisesti satojen erikokoisten yksilöiden laumana kohti länttä. Jostain kuuluu pulun tasainen huhuilu, sen soidinmenot ovat käynnissä. Vaimo vielä saamatta, vaikka kevät on jo hyvällä alulla. Ahkera huhuilu kaikkuu talojen kattorakenteista lähes vuorokaudet ympäriinsä, antaen soinnikkaan rytmin monien pikkulintujen jaksottaisille laulunpätkille.

   Keskipäivän aurinko grillaa vaimoja ja miehiä, jotkut rasvassa keitetyn hummerin punaisiksi, toiset tummanruskeiksi kiiltäviksi hahmoiksi. Miehistä yksi makaa kangastuolissa kasvot suoraan päin aurinkoa, kuorsaten katkeilevin hengenvedoin. Odotan pelko sydämessäni, vieläkö hän vetää henkeä, vai pysähtyykö elämä siihen.    Pitkän tauon jälkeen mies vetäisee korahtaen henkeä ja jännitykseni laukeaa; ei se vielä kuollut. Mies ei herää, vaan jatkaa maleksimistaan unten autuailla saarilla. Hänen paljas vatsansa pullottaa kirkkaanvärisen paidan alta kohoillen epätasaisen hengityksen tahtiin. Ympärillä makaavat kuolleilta näyttävät hahmot eivät reagoi vierustoverinsa tapaan nukkua.

   Äkkiä, aivan kuin miestä olisi sivallettu piiskalla, hän hypähtää istualleen, nousee samantien, kävelee kioskille ja ostaa pullon juotavaa. Juodessaan ahnaasti sisusta suuhunsa, palaa makuupaikalleen, retkahtaen takaisin tuoliinsa.

 Kaikki viihtyivät tuoleissaan kirkkaansinisen pyöreän altaan ympärillä. Pilvilampaat muuttavat suuntaa, käänten kohti etelää. Tuuli tuo raittiin henkäyksensä meren vielä kevätkylmiltä laineilta.

   Lasten pienet kehot tärisevät kylmästä kokopäiväisen pulikoinnin seurauksena, mutta uida pitää, kun kaikki muutkin. Välillä hengähdetään hetki pyyhkeenmutkassa lämmitellen, otetaan yhteen sisaren tai vieraan tenavan kanssa allasleluista, tai vuorosta päästä liukumäkeen.

  Päivä painuu iltaan, altaat ja lekottelualustat tyhjenevät, jäljelle jää veden tuskin kuuluva lirinä allaskaivoihin.

   Kioskin myyjä sulkee ikkunat ja ovet, lähtee väsynyt katse silmissään ruokkimaan omaa pesuettaan, joutuakseen jälleen aamulla myymään jäätelöä lapsille ja juomia grillatuille aikuisille.

  Illan viileys laskeutuu nopeasti auringon upotessa meren syliin. Rannan keinovalot syttyvät mustan taivaan alle. Vain kuunsirppi makoilee kirkkaana taivaankannella, yksinäinen tähti seuranaan. Meren loputon ääni soittaa vaimeaa taustamusiikkia, karkea kraak kertoo yölinnun piileskelevän puiden katveesa. Kollikissan lemmenkipeät kutsuhuudot kaikuvat laatoitettujen katujen sokkeloissa kipeinä vonkaisuina, hieman nauttineet loma-ilottelijat palailevat huoneisiinsa, muistamatta ottaa huomioon naapureidensa unentarvetta. Yön musta pimeys on kietonut hotelliyhteisön pehmeään vaippaansa, pilvilampaat ovat lähteneet.