Kanalassa tapahtuu aina pieniä muutoksia. Kun aikoinaan viisi vuotta sitten laitoin kanoja, olin aika vihreä ja tietämätäön monista seikoista. Luulin, että kun otan kanoja, samat kanat ovat minulla niin kauan, kuin niitä pidän. Näin ei kutenkaan käynyt. Kanalauma on erinäisistä syistä vaihtunut alkuperäisistä kokonaan. Vielä on joitakin jäljellä, jotka otin samalle vuodelle. Yhtäkään niistä en ole pois antanut, mutta sairastumiset ovat muutamia vieneet mennessään ja kukkoja on ollut pakko laittaa jokunen kappale paremmille metsästysmaille. Tällä hetkellä minulla on yhdeksän kanaa ja kaksi kukkoa
Hän on Hiili. Hiilen äiti on puhtaan valkoinen sulkajalka ja isä kiuruvetinen mustankirjava kukko. Hiili on noin kolmen kuukauden ikäinen nuorineiti. Ihana lärpättäjä äänenmurroksineen.
Roope on Hiilen veli saman emon hautoma kukkopoika. Roope on kiltti kukon alku. Väritykseltään hyvin kanamainen. Katsotaan, kuinka höyhenistö lopulta kehittyy.
Santeri on dementoituneen kanaemon hautoma. Sanomme Suklaata dementoituneeksi, koska hän ei ole muninut moneen vuoteen, mutta on hyväkuntoinen kana. Sitten yhtä-äkkiä yllättää ja alkaa hautoa. Kolmesta munasta yksi syttyi ja Santeri sai mahdollisuutensa näyttää kukkoutensa. Jos kukot ovat luonteeltaan sopeutuvia, niin mnolemmat mahtuvat kanalaamme.
Tässä muuta katrasta muutama kappale. Sopuisaa sakkia kaikki.
Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa, sanoo vanha sananlasku. Eikä se tee poikkeusta kanalassakaan. Pääsin todistamaan ensimmäisiä aikuistumisharjoituksia. Vähän vaapperaa vielä, mutta onhan panijakin vielä pantavaa pienempi ;-D Iloista joulun odotusta :)
Kiva kuulla kuulumisia :-)
VastaaPoistaOnpa Hiili kaunis, myös Santerista tulee uljas kukko, kauniita sävyjä Roopessakin. Ja vielä näiden nuorten kanojen ja kukkojen värit varmaan muuttuvat.
Nyt on kiva piipahtaa kanalassa, kun siellä on sopuisaa porukkaa vastassa. Kaikki tulevat hakemaan herkkujasi, eikä kukaan ole mustasukkainen. Aina se on surullista, kun joutuu jonkun kukon poistamaan, mutta rauha maassa on tärkeintä.
Terveisiä kaunokaisille ja sinulle myös :-)
Värit muuttuvat vielä. Kunhan ikää kertyy muutama kuukausi, niin silloin vasta näkyvät lopulliset kuviot. Aika sopuisalta nyt näyttää. Santeri kiekui tänä aamuna eka kerran. No vähän vielä murrosäänellä, mutta selvä kiekaisu. On niin mukava seurata niiden kehitystä. Hiili tuli melkein syliin päivällä. Oli jännittävä tilanne. Olisi kiva, jos siitä tulisi sylikana. Terveiset myös itsellesi :-)
PoistaKiva oli lukea taas kanojesi kuulumisia. Hiili on kaunis, isänsä geenit saanut ;-)
VastaaPoistaNuori kukko on myös kaunis, vaan kuinkahan pojan käy.
Meidän kanalassa aikoinaan oli kaksi kukkoa. Reilusti vuosi meni hyvin, mutta sitten pomo höykytti toisen, lähes henkihieveriin. Nokkakin meni sijoiltaan, mutta sain takasin ja poika parani kanalan ulkopuolella. Aamuisin tuli sisään ja torkkui odotellen meitä ulos.
Eräänä päivänä lensi itse salaa verkon yli kanalaan ja teilasi toisen kukon.
Muuttui sen jälkeen meillekin vihaiseksi, eikä olisi laskenut pesille :-D
Toivottavasti sinun kukkosi eivät ota yhteen, vaan nuorempi hyväksyy vanhemman aseman. Meillä ne olivat saman ikäisiä :-(
Kanat ovat ihania. Pitäisin vieläkin jos olisi mahdollisuus.
Rauhallista itsenäisyyspäivää
Saman ikäisiä nämäkin ovat, mutta eri emon kasvattamia. Vain aika näyttää, kuinka ne sopeutuvat keskesä. Santeri on kehittyneempi ja isompi, toivon kuitenkin sopuisuutta niiden välille. Vanha kukkohan ei aivan hevin suvaitse uusia tulokkaita. Kanat ovat viisaita ja hienoja lintuja. Samoin sinulle hyvää itsenäisyyspäivää :-)
PoistaMukavaa, että kanalassa voidaan hyvin. Persoonia ovat jokainen kana ja kukko, jo väritykseltään eri sorttisia.
VastaaPoistaTipuja sitten taas tulossa?
Ei ole kahta samanlaista kanaa, jokaisen tuntee luonteeltaan ja munan muodoltaan. Sitä ei suurkanalan pitäjät varmasti ole huomanneet, kuinka persoonallisia ne ovat, kun saavat tilaisuuden olla vapaana.
PoistaKaunis tuo Hiili,onneksi ei alakuvassa ole kukkotappelu.
VastaaPoistaHiili on todella kaunis, vielä kun heltta kasvaa ja muutenkin pyöristyy, niin eipä kauniimpaa kanaa. Ei kukkotappelu, vaan aikuitumisriitti ;-D
PoistaKanat ovat varmasti mukavia kavereita. Itse olen jo monta vuotta niistä unelmoinut, mutta ihan yksin en uskalla niitä laittaa, kun en tiedä ehdinkö hoitamaan.
VastaaPoistaVoi luoja tuota kanasten värimaailmaa. Erikoisesti Santerin höyhenpuku on niin upea. Toiseksi jää maailman muotihuoneitten luomukset.
VastaaPoistaKanaset vaan kaunistuvat. Kiva kuulla että sielä voidaan hyvin, niin kanalassa kuin muutenkin :-D
VastaaPoistaHyvää joulun aikaa kanalan porukalle!
VastaaPoistaOn sulla siellä kanalassa vauhtia nytten riittänytkin, kukkoja ja kanoja monenmoisia!Mutta ihania kaikki!
VastaaPoistaTulin toivotteleen sulle oikein hyvää Joulun aikaa ja parempaa Uuttavuotta 2017!
Olen ollut huono bloggaaja,ja huono kommentoija, mutta toivon, että ensi vuonna olisin parempi ja jaksaisin paremmin olla koneella... Terveys vaan nyt on ollut tällähetkellä sen verran huono, etten ole jaksanut pahemmin olla koneella..
Kiva oli katsella kanalan kuulumisia, monesti ajatellut että Mitähän Ainalle ja kanoilleen kuuluu:) Vähän on reppana tuo viimeinen kuva... luulin ettet raski ollenkaan laittaa kukkoja paremmille kukkomaille. On se surullista aina, mutta ehkä pakollista...
VastaaPoistaNiin ja hyvää uutta Vuotta niin kanalan asukeille kuin itsellesi.
VastaaPoista