tiistai 12. tammikuuta 2016

Teema Vasuri3

Vetojuhta säikähti sen verran koiran punaisia silmiä, että ryntäsi juoksulle, linnut pakenivat peloissaan. Silloin matkaajan oli pakko estää koiran suuttumus valehyökkäyksellä. Hän kuitenkin säteili myötätuntoa koiraa kohtaan ja vuorenkoira ymmärsi tilanteen. Matka pääsi jatkumaan.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

15 kommenttia:

  1. Saassa12. tammikuuta 2016 klo 10.08

    Puuh...ihan läkähdyksissä juoksin vetojuhdan perässä. Onneksi sait pysähtymään.
    Vuorenkoira teki vain tehtäväänsä ja vartioi, mutta eihän härkäparka sitä ymmärrä.

    Miten saatkin nämä niin kauniiksi ja näyttäviksi. Upeaa. Vielä kolme ihanuutta onneksi jäljellä. Matka jatkuu... odotan innolla seuraavaa kohdetta :-)

    VastaaPoista
  2. villiturkki12. tammikuuta 2016 klo 10.11

    Tästähän kehkeytyy vallan myyttinen tarina. Pidän todella paljon näistä kuvista, jotka eivät välttämättä heti avaudu katsojalle, vaan näihin kuviin täytyy hetki syventyä ja sittenhän sieltä vasta löytyy vaikka mitä. Ja tarina on kuin kaukaa menneisyydestä. Odotan innolla jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina13. tammikuuta 2016 klo 9.59

      Kiitos Villiturkki kun pidät töistäni. Tämä vaati mielestäni tarinan, muuten se ei olisi toiminut.

      Poista
  3. Irja Viirret12. tammikuuta 2016 klo 10.44

    Minäkin innostuin seuraamaan Tulimaan koiraa, vähän se näyttää pelottavalta, onneksi kaikki eivät pelkää:)

    VastaaPoista
  4. Selma12. tammikuuta 2016 klo 12.03

    No voi hurjaa, tämäpä vasta tarina ja kuva puhuu puolestaan. Kivan rouheaa taidetta, hampaineen :-)

    VastaaPoista
  5. EstherH.12. tammikuuta 2016 klo 12.04

    Hyvin olet kyllä saanut luotua tuon pelottavan tunteen maalaukseesi, ehkä tuo tarina oikein korostaa sitä. Hieno maalaus!

    VastaaPoista
  6. SusuPetal12. tammikuuta 2016 klo 13.07

    Myötätunto on vahva ase.

    VastaaPoista
  7. Millin12. tammikuuta 2016 klo 13.30

    Hui, alkoi jännittämään, mutta onneksi matka pääsi jatkumaan. Hienosti olet saanut työhösi kuvattua tarinan ja paljon enemmän.

    Tehdäänkö taidevaihto? Olet eka jonossa :)

    VastaaPoista
  8. Sisko12. tammikuuta 2016 klo 16.38

    Voi kun jännä seikkailu ja onneksi pääsi jatkumaan. Upeaa voimakasta ja värikästä vasurilla.

    VastaaPoista
  9. Liplatus12. tammikuuta 2016 klo 17.04

    Dramaattinen upea työ!
    Tykkään tästä sarjasta, saa mielikuvat liikkeelle.

    VastaaPoista
  10. Tuulento12. tammikuuta 2016 klo 21.31

    Siinä se koira hampaat irvissä ärhentelee!

    VastaaPoista
  11. sirkkis13. tammikuuta 2016 klo 23.32

    Onko jotenki pelottava.

    VastaaPoista
  12. Asta Lylyoja14. tammikuuta 2016 klo 9.34

    Odottelen seuraavaa,miten matka jatkuu,päättyykö onnellisesti? Upeita, ja tarina vielä korostaa kuvia hienosti

    VastaaPoista
  13. Harakka16. tammikuuta 2016 klo 19.33

    Ihan todella jänniä töitä, niinkuin tarinakin!

    VastaaPoista
  14. Anonyymi17. tammikuuta 2016 klo 12.50

    Tässä tapahtuu juuri tätä kaikkea, mitä kerrot. Vauhtia ja vaikuttava kuva...

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)