tiistai 25. kesäkuuta 2013

Lisääntyvä ostos

Olemme harrastanut mehiläisten hoitoa ja pitoa nyt reilut kaksi vuotta. Se on ollut elämäni antoisinta aikaa monessakin suhteessa. Keväällä 2011 ostin yhden pesän, sitten sain pienen jälkiparven samalle kesälle. Hoidin niitä kuin parhaita kukkasia, hellien ja paijaten - jos nyt mehiläisiä voi paijata - mielestäni kuitenkin paijasin niitä. Syksyn tultua pesäni sai pahan punkkitartunnan, luultavasti jostain villipesästä, sen seurauksena menetin pesäni melkein kokonaan. Talveutus kuitenkin onnistui jollain lailla ja uutena keväänä taistelu punkkeja vastaan kävi raivoisana. Minä ja mettiset voitettiin. Viime keväänä ostin yhden uuden pesän ja siitä lahti samana kesänä parvi. Tuotto ei ollut paras mahdollinen, mutta oman tarpeen saimme hunajaa reilustikin. Olihan punkkien vaivaama pesä jo toipunut kahden laatikon pesäksi ja jälkiparvipesäkin toi vähän satoa. Jaokkeen jouduin myös tekemään punkkipesän pelastamiseksi. Joten minulla oli tänä keväänä viisi pesää lähdössä uuteen satokauteen.
  Noin kaksi viikkoa sitten viimekesänä ostetun pesän parveilupesästä lähti parvi. Sen oivalsin, mutta kaluston puutteen takia en joutunut pelastamaan sitä, vaan se oli jo omenapuussa, kun tein esivalmisteluja parven lähtöaikeiden eliminoimiseksi. Niinpä sain kuudennen pesän :-D
 Eilen isäntä sanoi minulle, että katsopa kuinka hurja suuntalento on tuossa pesässä, joka parveili vähän aikaa sitten. Kun huomasin tilanteen, juoksin hakemaan kameraa ja huusin mennessäni: Se lähtee taas, voi taivas sentään!!
 Seurasimme tilannetta ja kuinka ollakaan, ne alkoivat kerääntyä suuren tukkipuun oksaan 5-6 metrin korkeuteen.
 Siellähän ne...
 Siinä sitten pohdittiin, kuinka tuo möykky saadaan pois ja pesään. Isäntä kävi pyytämässä palokunnalta apua, mutta ei onnistunut. Aikamme juonia punottuamme keksimme välineen ja haimme kaupasta ison pressun puun alle. Isäntä pitkille rappusille pitkän saijakan kanssa, jonka päähän teki tukevasta rautalangasta koukun ja niin hän sai oksan katkaistua ja koko kemus putosi pressulle. Minä kärppänä keräsin pressun pussiksi ja niin matka kohti uutta kotia alkoi.
 Kuningatar löytyi pressun mutkista ehyenä, sen koukkasin pesään ja loppu olikin sitten vain seuraamista, kuinka jouhevasti liikenne sujui kohti uutta kotia.
 Viimeiset meniät. Pressulle jäi noin puolenkymmentä loukkaantunutta, jotka sitten lopetin.
Tämä pesä pääsee huomenaamulla metsään toisen pesän seuraksi. Nyt olen setsemän pesän koukussa :-o

Jos tunnette, ettei aika kulu eläkkeellä, niin kannatta hankkia muutama pesä mettisiä, jokunen kana,  seitsemästä poikasesta on mitä luultavammin viisi kukkoa :-o ja perustakaa puutarha. Kerkiätte nukkua muutaman tunnin yössä ja sittenkin kaikki tuntuu kaatuvan päälle :-DDDDDDDD

Hyvää kesänjatkoa kaikille blogiystävilleni. Nyt en kerkiä joka päivä päivittää täällä, mutta voi olla, että sitten syssymmällä.... :-)

9 kommenttia:

  1. Hattua nostan teille! Kummasti aikaa löytyy sille, mikä kiinnostaa.

    Mukavia puuhasteluhetkiä mettisten, kanojen ja kukon parissa.

    VastaaPoista
  2. Voi hyvänen aika :-ooo Kaikkeen aina innostun, mihin sinäkin, mutta näihin en innostu, EN! Voi hurja! Oli siinä show. Miksi ne eivät lähteneet lentoon, kun ryhmä putosi?? Suojelevatko ne niin tiiviisti kuningatarta?

    Ensi vuonna sinulla on sitten kymmenen pesää ja komea rivi kukkoja :-DDD

    VastaaPoista
  3. Aika hurjaa touhua, yksikin pistos voisi olla minulle liikaa. Ehkäpä keksin jotakin muuta eläkepäiviini, siten joskus!

    VastaaPoista
  4. Heh heh, niin ne lisääntyy. Itse on tiedä mokomista kun eivät ole pihassa!!

    VastaaPoista
  5. wau mikä postaus, mainio keksintö saada karkulaiset takaisin pesään! meilläkin on ollut mehiläisiä, kerran läksi parvi, mutta onneksi asettautui pihmaalle pikkuiseen kuuseen, josta oli varsin helppoa saada parvi takaisin pesään. mukavaa kesän aikaa Sinulle:))

    VastaaPoista
  6. Noi voihan vietävä, että teillä on ollut taas touhut ;) Kun ei palokunta tule hätiin, niin isäntä kiipeää..voi teitä ! Nauran täällä ihan kippurassa, kun kuvittelen tilanteen. Sinullahan alkaa olla ainekset mettiäis-ja kanakirjoihin hienojen valokuvien kera. Saat sitten talviöinä valvoa, kun kokoat aineistoja kirjoiksi :)

    VastaaPoista
  7. Hieno juttu, saaresta aika väsyneinä tulimme ja yritän edes jonkun luona käydä ja Aina on helppo muistaa niistä... empä sanokaan mistä:) Tämä mehiläisjuttu oli uutta, kivaa luettavaa ja katsottavaa.. tykkään mehiläisistä ja etenkin kimalaisista, mutta muurahaisten kanssa minulla on napit vastakkain tällä kertaa:)Kanojen lisäksi siis mehiläisiäkin, mikä lienee hunajan nimi, jota myytte:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hunaja on monikukkahunajaa. Mehiläiset keräävät hunajan monista seudulla kasvavista kukista, Ehkä kuitenkin vadelma ja horsma ovat pääroolissa.

      Poista