Auringosta kotiin

 Ilta oli kylmä ja tuulinen, mutta se ei himmentänyt mielialaa, vaikka kone sukelsi iltayön mustuttamaan pilvimassaan. Olihan tiedossa paljon valoa ja aurinkoa koko seuraavaksi viikoksi.

 Seuraava aamu antoi, mitä oli luvattu. Lämpöä 23C, tuuli kuitenkin viileä mereltä päin. "Kotimme" oli hulppea hotellikomponentti- kuin pieni kylä, uima-altaineen, ravintoloineen kaikkineen.

 Näin kauniita "pulloharjoja" kasvoi pienissä puissa eripuolilla hotellia reunustavien käytävien varsilla.

 Vuoristossakin kävimme ihailemassa komeita laavavuoria. Sinne pääsimme pienellä "junalla". Liikkuvasta kulkuneuvosta oli vähän hankala saada kuvia, mutta jotain sentään.

 Ja mitä loma on ilman romanttista auringon laskua - ei niin mitään :) Aurinko vain tipahti tuonne vuoren uumeniin, hitaammalta meinasi jäädä kuvatkin ottamatta ihmetyksen vallassa.

 Kuu ei ole aivan selällään, mutta hyvä kun oli edes vähän meille näytillä. Pokkarilla ei oikein saanut hyvää kuvaa, mutta kuun asennon siitä näkee.

 Tässä lentoonlähtöharjoitus vaahto-altaasta, lopputulos oli vähän vaisu, ellei suorastaan kömpelö.

Sunnuntai-aamuna kello 5.40, viikko lähdön jälkeen hytisin kylmässä autossa. Kotiin oli vielä matkaa reipas 50 kilometriä. Silmällistäkään en ollut nukunut yöllä. Lähtölento oli tunnin myöhässä, eli pääsimme lähtemään Chaniasta 23.55, olimme Oulussa 4.20 ja sieltä matka Vihantiin ja loppumatka omalla autolla kotiin.

Luulin näkeväni kadulla harhoja, fasaani oli tulossa yöjuoksusta ja asennosta päätellen sillä oli jotain kerrottavaa vaimolleen.
Lunta oli kinoksissa, pakkasta muutama aste, silti tunsin oloni onnelliseksi ja uneksin jo oman sängyn lämmöstä :-)

Aurinkoon

   No niin Aina, joko matkalaukut ovat pakatut?
—Ovat kyllä
— Alapas sitten joutua, minä odottelen jo kentällä, olen vähän sinua hätähousumpi :)
—Sinä kentällä?? Et ainakaan minun mukaani änkeä!
—Miksi en? Ei sinua uskalla yksin päästää, olet liian hurvaton suuressa maailmassa. Lähden sinulle tueksi ja turvaksi :-D
—Minä en halua kaitsijaa mukaani, eihän minulla ole ollenkaan omaa rauhaa nauttia, kun sinä koko ajan sanelet, mitä pitää tehdä tai jättää tekemättä. Sinä määräilet minua!
—Aina kiltti, en määrää- vain opastan.
Oletko muuten pakannut mitään pitkähihaista mukaasi, siellä voi olla viileitäkin päiviä, tai ainakin illat saattavat olla vielä kylmiä?

Katsokaa nyt lukijani, tästä se alkaa  ja minun on kestettävä sitä jokaisena päivänä /%"#/&¤#¤!

Reilun viikon mittaisen blogitauon jälkeen jatkamme taasen normaalia elämää.

Jokaiselle lukijalleni , mukavia ja antoisia kevätpäiviä  :-)

Samassa puussa

Istuin täällä koneellani, kun mieheni huusi keittiöstä. Tule nyt katsomaan, mitä sinun Pojusi on puuhaamassa!
Juoksin tietty kuntoni äärirajoilla ihmettä katsomaan ja näin Pojun puussa menossa ylöspäin ja oravan tulossa samaa puuta alaspäin. Silmäni hakivat heti kameraa, mikä ei juuri ollut kädenulottuvilla. Löysin sen viimein ja kerkesin ottaa kuvan, kun täytyi lähteä kiireesti pelastamaan tilannetta. Juoksin ulos, koukkasin lunta palloksi ja heitin puuta kohden. Täys-osuma runkoon. Orava lähti ylös ja kissa alas,,huh.
Ainakin tälläkertaa orava piti henkensä.
Orava on liian utelias ja Poju leikkisä, joten siinä voi vielä käydä vahinko.

Makro

  

Makrohaasteessa ollut esine oli viinipullon avaaja.

 Kätevä laite :)

Makro55. Keskiö.

Kollaasi #078.

Kihivas15.

 Rennosti vaan, kyllä se tästä...

Lähtökohta

Luova lauantai 107. Suomenkielinen musiikkikappale

Sinun omasi. Laulaja: Tamara Lund sävellys: Rami Sarmasto. (näin muistelen)

Autiona katu öinen nyt valvoo, unisena lyhty loistetta luo
Ikkunassa yksi on jota palvon kiihkeänä koko syömmeni lyö
Suukon hellän painan poskelles ja syliin suljen sinut näin.... jne.

Jotenkin näin sanat menevät.

Vierasmaalainen

Ulkona oli pakkasherra pannut parastaan, mittari näytti 28 miinusta. Kissat naukuivat ruokaa, koiran häntäkin heilui ja silmistä saattoi lukea odotuksen kipinän mahdollisesta makupalasta.
Katsoin jääkaappiin vain havaitakseni sen, minkä tiesin ilman katsomattakin.
Maito oli lopussa, samoin juusto ja makkara, kasviksia ei ollut ainuttakaan iltapäivän ruokaa ajatellen. Laitoin oven kiinni, istahdin pöydän ääreen ja tiesin joutuvani kauppaan, tahdoinpa sitä tai en.
Vaatetin itseni micelinukon näköiseksi, ja reppu selässä iloisesti keikkuen kiiruhdin lähimpään kauppaan muistilista tiukasti taskussa.

Kolikko ostoskärryyn, vähän vetskaria auki, ettei kuuma yllättäisi ja hyllyjen väliin keräilemään puuttuvia ostoksia.
Tapasin mutamia tuttuja kaupassa, joidenkin kanssa vaihdoin kuulumisia pääosin ilmoista -  mitäänsanomattomia repliikkejä puolin ja toisin.

Menin vihannestiskille ihailemaan kesän tuoreutta ja tietty ostamaan jotain kevyttä ruoan lisäkeeksi.
   Olin punnitsemassa tuoretta kurkkua, kun kuulin takaani kuiskauksen: 
—Tunnetko minut, haluaisitko tutustua minuun tarkemmin?
Pyörähdin paikallani ja katsoin kuka minulle kuiskailee.
—Katso kuinka soma, pyöreämuotoinen ja mehukas olen, tämä kuiskuttelija jatkoi ja hämmensi ajatukseni aivan sekaisin.
—Napaani peittää vain pieni vihreä ruusuke, jos sen poistat, olen mehukkaimmillani käyttöösi.
Tässä vaiheessa silmäni söivät jo tuota lämpimän punaista kuiskailijaa.
Ajattelin sen makua suussani ja vesi kierähti kielelleni. Ajattelin juuri kahmaista sen mukaani, kun se sanoi:
—Käytätpä minua miten tahansa. kylvetä toki ennen käyttöä, olen espanjalainen enkä salli sinun saavan vieraita bakteereita  kauttani.
— E e esp eespanjalainen, siis et suomalainen, änkytin ihmeissäni ja yritin hakea siitä jotain espanjalaiseen viittaavia piirteitä.
— Juuri niin espanjalainen, meidät käsitellään hyvin ennen ulkomaille lähettämistä, mutta aineen saa suurimmaksi osaksi pois pesemällä meidät hyväksi ennen käyttöä.
—Nii iin, teitä näkyy olevan täällä aikaliuta myymässä itseänne?
—On toki ja  kaikki me olemme teidän käytettävissänne, yritämme pysyä tuoreena ja kauniina mahdollisimman pitkään, silti meidät käsitellään jo lähtömaassa.

Otin kurkulle hintalapun ja valitsin vielä tuoresalaattia pussin mukaan.
Katselin esille aseteltuja laatikoita löytääkseni suomalaisia tomaatteja, mutta en löytänyt niitä mistään ja taasen se sama kuiskaus:
—Me maistumme aivan yhtä hyviltä kuin suomalaiset kanssasisaremme, emmekä mene jääkaapissakaan huonoksi moneen viikkoon. Ota vain rohkeasti niin monta kuin tarvitset.
—En käytä normaalisti vierasmaalaisia vihanneksia, mutta kotimaisten puuttuessa pääsette tällä kertaa mukaani.
Kassalle kiirehtiessäni ostos kärryistä kuului iloinen supattelu, kurkkujen ja tomaattien tehdessä tuttavuutta keskenään. Vai että oikein espanjasta, kuulin kurkun ihmettelevän…  Niinpä, sieltä asti…
                           

Makro054. Pallo.

 Hematiitti helmi.

Makro extra. Keramiikkaa ja kiveä.

Huomenta

Huomenta Kurre , mukava nähdä sinut jälleen aidallani.
—Mitä, kuka minulle puhuu, eihän äsken selkäni takana ketään ollut?
—Ei niin, minä tähän kiipesin kyselemään kuulumisiasi. Miten talvesi meni, oliko ruokaa tarpeeksi, sinua ei ole näkynyt koko talvena lintulaudallani?
—Aika mukavasti olen pärjäillyt, naapurikankaalla on ollut hyvin ruokaa tarjolla, tänne en ole tullut sen takia, kun miehet kaatoivat ison suojaavan kuusen, se on estänyt turvallisen laudalle tulon.  Ainan kissat laittaisivat minusta mielellään oravapaistia, enkä halua sen tapahtuvan.
—Kaupungin miehet perkasivat suoja-alueitaan ja niiden tekosia on nyt vähän harventunut suojametsä. Mekin saimme olla piilossa ohikulkijoilta, nyt on toisin.
—Otin tuosta pähkinän tassuuni ja menen syömään sen tuonne luumupuun oksalle, siellä on turvallisempaa, nähdään taas...
—Nähdään, moikka ja terveiset poikasillesi!

Kihivas 14. Varjojen tanssi.

Värikollaasi #077.

Kameran takaa nähtyä

Naakka on meidän pihalla harvinainen näky, vaikka niiden vakituinen asumispaikka onkin tuossa paloasemalla (100m.) ja betonitehtaalla. Niiden ylilentopaikka menee juuri kattomme yli, mutta pihassa niitä ei koskaan näy. Nyt kuitenkin yksi istahti hetkeksi männyn oksalle ja poika sai kuvan. 

Kurrella on oma ruokakomero, siellä se käy vatsansa täyttämässä päivittäin.

Kävin joutsenia kuvaamassa. Oli kirkas päivä, mutta muutamia kuvia tuli kuitenkin mukaan. Tässä kaukaa otettu lentoonlähtö. Oli asetelmana hyvä, niin sen laitoin tänne.

Aamukampa

Pälvi on laajentunut, näkyy jo Ainan kohdalla, kestohanget ovat parhaimmillaan ja kuten jäljistä näkyy, kuljettu on. Muuten aika lohduttoman näköinen maisema. 

Otin kuvan iltapäivällä ja näin ollen varjotkin ovat vähän erisuuntaan edellisistä kuvista.

Ja kuten huomaatte, Poju ei ole paikalla.

Makro53 Reikä.

Tikka-äiti on päättänyt vissiinkinin joka pojalleen rakentaa oman pesän kerrostalotyyliin, vai mikähän tämän tarkoitus oikein lienee. 

Katsokaapa, kuinka taitava veistojälki on tuossa lähikuvassa. Kaarna on kuin hiomapaperilla tasottu sileäksi.

Vähän epätarkkuutta kuvissa, kun piti kurottaa yhdellä kädellä. Asia kuitenkin selviää.

Luova lauantai 105. Pääsiäinen.

Taikajuomankeitto on vielä vähän kesken, mutta valmistunee pääsiäiseksi.

Kauhallinen on varattu jokaiselle kävijälle, olkaa hyvä :-)

Kihivas13/2012.

Hupsis

Hupsista heijaa, kenenkäs käpälät siinä seisoo? Taitaa jäädä siemen hakematta. Ellei se huomannut minua, siirrynkin tästä hissukseen takavasemmalle.

Hih..

Voi sitä näinkin leppoisasti siestaa viettää..