Saimme kirjoittajapiirissä muistella lapsuuttamme. Tässä yksi "mukava muisto lapsuudesta".
Mummola oli minulle varhaislapsuudesta saakka hyvin tärkeä paikka. Menin sinne aina kun suinkin sain luvan ja olihan siellä eno, jonka kanssa viihdyin monissa tehtävissä.
Mummolassa oli myöskin iso-isän peruja oleva paja, mikä oli hänen kuoltuaan jäänyt käyttämättä. Eno oli kätevä käsistään ja siellä hän loihti raudasta jos jonkinlaista kapinetta. Kesällä olivat viikatteenteroitukset jokapäiväistä hommaa. Talvella pirtissä tehtiin rekiä, suksia, kelkkoja, tai vaikkapa venekin, jos siihen tarvetta ilmeni.
Myöskin kaikenlaisia korjaustöitä tehtiin pirtissä, jos ulkona oli liian kylmä tai sade esti kiireisten korjausten tekemisen.
Enolla oli mopo, minkä korjausoperaatioihin pääsin aina mukaan, se oli hänen silmäteränsä ja sitä piti korjata aina, kun ei muuta tehtävää näyttänyt olevan. Se oli Monark- merkkinen, turkoosinvärinen ja virtaviivainen menopeli. Pääsin joskus mukaan, kun eno testasi korjaustensa tuloksia. Istuin haltioituneena tarakalla pitäen lujasti kiinni enon takinliepeistä, etten putoaisi matkalle.
Mopo tuotiin useinkin pirtinlattialle sanomalehtien päälle ja siihen laitettiin uusia osia, tai rasvattiin, tai huollettiin muuten vain.
Sain olla förmynkärinä, kun eno tarvitsi milloin minkinlaista avainta tai trasselitukkoa. Hän sanoi esim: annapa kymppimillin lista ja minä tiesin heti, mikä sellainen oli. Siinä remonttia tehdessään eno uskoi minulle pieniä salaisuuksiakin. Sain tietää tyttöystävistä ja riiuureissuista mutterinpyörityksen lomassa ja sehän oli uteliaalle varhaisnuorelle mitä mielenkiintoisin aihe.
Olin pakahtua onnesta tällaisen luottamuksen osoituksista ja meillä oli aina hauskaa yhdessä, hän kertojana, minä korvat tötteröllä kuulijana -oppimassa aikuistumiseen tarvittavia tärkeitä asioita.
Kerrankin Eno vaihtoi öljyjä mopon moottoriin, hän oli kontillaan lattialla ja minä tietysti samanlailla mopon toisella puolella. Eno kertoi juuri, kuinka hän oli löytänyt elämänsä naisen edellis-illan tanssipaikalta.
Minusta se oli niin jännää, että huomaamattani työnsin nokkani hyvin lähelle moottoria, kuullakseni paremmin.
Eno sanoi leikillään: älä kovin lähelle tunge, nokkas palaa kuumassa moottorissa. Eihän se todellisuudessa kuuma ollut, vähän lämmin vain.
Eno ei voinut kailottaa asioitaan kovin suureen ääneen, kun mummokin oli kiikkustuolissa maalaisliittoaan lukemassa.
Eno pyöritti pohjaproppua auki, katsoi minua sylinterin takaa silmiin ja oli juuri sanomassa jotain tärkeää viimeisestä ihastuksestaan, kun proppu putosi lattialle ja ölyt sen mukana.
Anna trasseli hän komensa ja minä pyörin polvollani ympyrää löytääkseni pyydetyn tupon. Viimeinhän se löytyi, mutta öljy oli jo valunut lattialle.
Mummo katsoi lehtensä takaa ja sanoi jäätävällä äänellä: Sen korjaat, minkä sotket poika.
Sitä käskyä ei kyseenalaistettu. Eno haki ison sangon ja sanomalehtiä, kuivasi öljyä lehtiin sen mitä sai. Minun osakseni jäi veden ja luutun haku. Veteen laitettiin jotain ainetta, se kuulemma irroitti öljyn lattiasta niin hyvin, ettei siihen jälkiä jäänyt - no mitä nyt vähän lattianrakoihin.
Mopo sai viimein uudet öljyt, lattiakin oli kohtalaisen puhdas, mutta minä en kuullut sillä kertaa enempää uudesta tyttöystävästä - myöhemmin kylläkin..
