Vuoro oli juuri vaihtumassa, kun Aune kuuli ranteessaan
olevan hälytyslaitteen surahtavan. Huoneessa 12 oleva säätyläisrouva tarvitsi mielestään
taas apua. Tarve ei monestikaan ollut ihmeellinen, mutta rouva oli
tottunut vaatimaan ja saamaan tahtonsa läpi.
Aunea harmitti, kun olisi ollut kaupassa käynti, ja kerittävä ruokaakin
laittaa koulusta palaaville lapsille. Meni kuitenkin vanhuksen luo.
— Mikä se Miriaa nyt huolettaa?
— Tuntuu ku kuolema tulis.
— Ei kai se nyt tähän hätään tule.
— Kato vaikka, tuossa se seisoo ovella.
Aune lohdutti Miriaa, peitteli, sipaisi poskea ja toivotti hyvää päivänjatkoa.
Aamulla vuoroon tultuaan meni Miriamin kautta, avasi oven, mutta hyvä huomen
jäi kesken. Sänky oli tyhjä.
48 Vuoro, taas, harmitella