Heikki seisoi yöpakkasen runteleman peltonsa äärellä. Hän suri pakkasen puremaa ohrapeltoaan, otti hellästi yhden tähkistä kämmeniensä väliin, lämmitti sen ja hieroi tasaisin liikkein jyvät erilleen olkiruodosta. Katkeilleet siikaset pistelivät työn uurastamien kämmenkuvioiden pohjia, mutta sitä Heikki ei huomannut. Suru ainoan leipäviljan paleltumisesta oli päällimmäisenä mielessä.
Heikki käveli pää painuksissa pirttiin, otti kaapista kannellisen astian ja varisti kosteat jyvät sen pohjalle. Laittoi kannen kiinni, sanoi vaimolleen:
— Vie nämä kauppaan mennessäsi laboratorioon, saavat tutkia, onko näistä vielä leipäviljaksi.
Heikki istahti keinutuoliin, sytytti piippunsa ja syventyi lukemaan aamulehteä. Mielessään hän kuitenkin näki vain kuuran kangistamat ohran tähkät ja tulevan talven niukan ruokapöydän.
Surullista. Nälkä tulisi kun ohra ei kasva. Näitä katovuosiahan on historiassa ollut.
VastaaPoistaSuomen kesä on arvaamaton.
PoistaMaanviljelijän karua elämää luonnon armoilla. Hieno ja todentuntuinen krapu.
VastaaPoistaNykypolvet tuskin tietävät entisaikojen pelosta, kuinka tärkeää oli saada viljaa talveksi.
PoistaSurullinen tarina, kovaa elämää katovuosina.
VastaaPoistaVilja oli tärkimpiä elinehtoja talven ruokavaraksi.
PoistaHyvät hermot pitää olla maanviljelillä.
VastaaPoistaHyvät hermot ja toivoa täynnä.
PoistaMaaseudun Tulevaisuus!!! Ei vaan, olipas jännä krapu, tunteellinen ja sivistävä, en ollut aiemmin kuullut siikanen -sanaa, kiitso. Ensin mietin että tämä sijoittuisi historian havinaan vaan laboratorio palautti ihan lähihetkeen. Kerrassaan upeaa kun saat näin lyhyeen pätkään noinhienon draaman kaaren ja ylläreitä.
VastaaPoistaSusu antoi vaikeat sanat. Meni vähän aikaa, ennen kuin sain tarinan niiden ympärille. Kiitos kehuista :)
Poistawinkwink - tänään ja ylihuomenna on runoja blogissa luettavaksi, tekstiähän tahdoit kommentoida?
PoistaJa tarina 2 tulee 24-pv
PoistaUpea teksti! Todellinen,aito toisin kuin minun, joka oli vain unta, joka päättyi märkään läiskähdykseen. :)
VastaaPoistaKiitos :) Tarina tulee aina annettujen sanojen mukaan.
PoistaKuvaat hienosti maanviljelijän aiheellista huolta. Opin uuden sanankin. Olisin tätä ennen kuvitellut siikasen siian poikaseksi.
VastaaPoistaVaikka viljelijä kuinka puskee töitä, työ voi mitätöityä yhdessä yössä.
Siikanen on aina meilläpäin yhdistetty ohraan. Ne ovat katkeillessaan tosi ikäviä - kuin ohuita neuloja. Ennen oli hällaöitä,ja viljelykset mökkien pikkulämpäreitä, joista talven leipävilja piti saada. Nykyään hallasta ei puhuta juurikaan. Viljelykset ovat isoja ja koneet rouskuttavat sadon talteen.
VastaaPoistaTulevaisuus katovuosien aikaan oli katastrofi. Nälänhätä kolkutteli ovella, jos kato oli käynyt.
VastaaPoistaOhran siikanen on vieras sana minullekin. Tuttu kyllä joskus kurkussa, erittäin ikävä, kun ei millään meinaa lähteä pois. Lapsena tykkäsin maistella jyviä tähkästään.
Ennen viljelykset olivat pieniä ja perheet isoja. Huoli sadosta oli suuri.
PoistaMaanviljelijän kovaa arkea. Lapsuudestani muistan kuinka taivaita tähyiltiin tätini kotona Nurmijärvellä sadonkorjuun aikaan. Kaupunkilaisena olen kyllä itse ihan täysin vieraantunut noista maanviljelyshommista, mutta kiitollisena popsin kotimaisesta viljasta tehtyjä kaurapaloja kasvisruoissani ja leipiä! Ja ohra on yksi lempiviljoistani. Ihana Krapu, joka nosti mieleen sanan "kiitollisuus".
VastaaPoistaKyllä ennen katseltiin tarkkaan illan lämpötilat ja taivaanrannat hallauhan pelossa. Muistan, kuinka hyvää rieska oli juuri jauhetusta ohrasta leivottuna.
PoistaTämän tarinan toinen puoli. On tärkeää että olemme omavaraisia. Jos olemme liian riippuvaisia tuonnista saattaa esim. sääolosuhteiden takia tulla tilanne ettei tänne esim. viljaa saataisi. Olemme nyt jo riippuvaisia esim. lääkkeistä, joihin silloin tällöin tulee toimituskatkoja.
VastaaPoistaAjatuksia herättävä krapu!
Aivan hyvin voi kääntää tähän epävarmuuden aikaan. Ainakin ruokaomavaraisuus pitäisi taata kotimaahan.
VastaaPoistaMainoskiertueella:
VastaaPoistaAktivoidu, oi runoilija, Runotorstai alkaa minun pitämänä uudestaan=) 25.helmikuuta ensimmäinen aihe ja 4.maaliskuuta ensimäinne Runotorstai