Retki

Vaeltaja hiihteli rinteen sivua. Kumpuileva nummimaisema, valkoisen eri sävyissä hohtavat hanget, alapuolella syvä lampi - lumipeitteen yli asti verhoama. Sinne oli hyvä laskea.
Hän kiipesi rinnettä vielä enemmän ylöspäin ja seisahtui.
  — Kuinka talvi voikin olla kaunis ja rauhallinen, ääneensä virkkoi.
Hän näki kohouman hangessa, hieman kaivettuaan, alta paljastui istuimeksi sopiva kivi.
  — Tässä juon teen ja syön energiapatukan, ettei tule heikko olo.
Hän nousi suksilleen, katsoi vielä kerran horisonttiin.
  Lasku vauhti kiihtyi ja hän tunsi tuulen ja kylmän nuolevan kehoaan. Lampi lähestyi ja hän näki mustan uoman lähellä rantaa.
Eiii! Hän käänsi salamana suksensa ja kaatui aivan sulan reunalle.
  — Olipa lähellä.

Krapu 3: Heikko, laskea, vaeltaja.