Teema Maisema 3-6

Tässä teemakuun maisemien loppusarja...

...ja tässä kollaasi.

Iloa elämään

Tämä talvenselkä on ollut vähän tällaista mitääsanomatonta aikaa, mutta aurinko nousee joka päivä korkeammalle ja panee väkisinkin virran kiertämään... ainakin luulen että panee :-)

Kortti

Teema Omakuva 4-6

No niin ja nyt sitten se analyysi: Olen luotani työntävä (jalat) Suojelen itseäni ulkopuolisilta (kädet) Olen kylmäkiskoinen (kasvot)Olen tuhrittu ja tuhrinut. En osaa ottaa vastaan lämpöä, silti olen tällainen. Mutta kyllä minun kanssani pärjää (tausta) :-DDD

Onnistumisia ja menetyksiä

 Hilta jalkausi pilkille. Hauen pyyntiin, ei sen vähempää, eikä enempää. Aina oli kaverina ja hänen miehensä. Aina sai neljäkiloisen  ja kaksi kakspuolikiloista, Hiltakin, kuten kuva kertoo...

 ja mies lähes nelikiloisen hauen. Hauet fileoitiin, suolattiin sopivasti ja Aina kätevänä emäntänä lupasi saaliin savustaa. Kaksi uunillista poltettiin ensin halkoja että kiuas olisi tarpeeksi kuuma. Sitten fileet ritilöille uuniin. Kypsymistä odotelessa mentiin puhuttelemaan kanoja.

 Kanalasta tultuaan Aina kuuli ritinää ja vilkaisi savustuspaikalle päin.

 OHOH!!! Onpas siellä lämpimän näköistä. Aina havaitsi, ettei asialle voinut tehdä muuta kuin saada tapahtumasta dokumentti tuleville savustajille opiksi ja ojennukseksi, että näin lämmintä ei tarvitse olla. Palolaitos on tien toisella puolella, mutta ei siellä korvaa lotkautettu, vaikka naapuriossa paloi. No, ei sitä apua kyllä pyydettykään. Luulivat varmaan, että roskia polttavat.

Alkaa olla makkaranpaistohiillos, vaim makkarat puuttuvat.

No näin kävi meillä, mutta ei masennuta. Haukia on järvessä ja pöntönkin saa uuden jos viitsii rakentaa ;-DDDDD

Teema Vasuri6

Hän saapui Tulimaahan ja katseli paikkaa lumoutuneena. Sulaa kuumaa hiekkaa ja kärpäsiä, joku hiiltynyt puu ja aina kauniita kukkivia kukkasia. Kulkija katseli tulisia rinteitä haltioituneena ja huudahti: Tämä on se paikka, jossa kasvatetaan laavaa ja kärpäsiä. Hän vapautti vetojuhdan ja antoi sen valita, jääkö, vai lähteekö takaisin. Itse hän nojautui vasten kuumaa kiveä ja sulautui Tulimaan rinteeseen.

Tulimaa

Hän oli kuullut tarinan maasta, joka oli kuuma ja sen rinteillä kasvoi aina kauniita kukkasia. Matka sinne oli kuitenkin pitkä ja vaarallinen mutta kaunis.

Hän valjasti vetojuhtansa, tanakan härän, kuljettamaan tarvittavat ruoka- ja matka tavarat ja niin matka Tulimaahan saattoi alkaa.

Hän oli kuullut vuorenkoirasta. Sen punaiset silmät näkivät kulkijan sisimmän ja ajatukset. Jos kulkijalla olisi pahat aikeet, koira hyökkäisi. Mutta jos kulkija olisi hyvän tahdon asialla, hän saisi jatkaa matkaansa.

Vetojuhta säikähti sen verran koiran punaisia silmiä, että ryntäsi juoksulle, linnut pakenivat peloissaan. Silloin matkaajan oli pakko estää koiran suuttumus valehyökkäyksellä. Hän kuitenkin säteili myötätuntoa koiraa kohtaan ja vuorenkoira ymmärsi tilanteen. Matka pääsi jatkumaan.

Sademetsän kauneus häikäisi jokaisen, joka sinne tavalla tai toisella oli eksynyt tai hakeutunut. Portti tulimaahan oli jo näkösällä, mutta sinne oli vielä taivallettavaa. Porttia vartioi viidakonkerubi. Jos tiesi salasanan, portti avautui ja kulkijan matka sai jatkua.

Portista kuljettuaan oli vielä ylitettävä rotko. Sen pohjalla oli jälkiä toisista kulkijoista. He olivat päässeet portista, mutta jostain syystä pudonneet rotkoon. Vain jotain pientä oli jäänyt muistoksi epäonnistujista. Kulkija ylitti rotkon sen vaarallisia reunoja myöten ja pääsi polkua eteenpäin.

Hän saapui Tulimaahan ja katseli paikkaa lumoutuneena. Sulaa kuumaa hiekkaa ja kärpäsiä, joku hiiltynyt puu ja aina kauniita kukkivia kukkasia. Kulkija katseli tulisia rinteitä haltioituneena ja huudahti: Tämä on se paikka, jossa kasvatetaan laavaa ja kärpäsiä. Hän vapautti vetojuhdan ja antoi sen valita, jääkö, vai lähteekö takaisin. Itse hän nojautui vasten kuumaa kiveä ja sulautui Tulimaan rinteeseen.

Kiitos kun jaksoitte loppuun saakka. Kuvat synnyttivät sadun ja pakkasen paukutellessa nurkkia oli kiva tehdä jotain lämmintä.

Teema Vasuri5

Portista kuljettuaan oli vielä ylitettävä rotko. Sen pohjalla oli jälkiä toisista kulkijoista. He olivat päässeet portista, mutta jostain syystä pudonneet rotkoon. Vain jotain pientä oli jäänyt muistoksi epäonnistujista. Kulkija ylitti rotkon sen vaarallisia reunoja myöten ja pääsi polkua eteenpäin.

Teema Vasuri4

Sademetsän kauneus häikäisi jokaisen, joka sinne tavalla tai toisella oli eksynyt tai hakeutunut. Portti tulimaahan oli jo näkösällä, mutta sinne oli vielä taivallettavaa. Porttia vartioi viidakonkerubi. Jos tiesi salasanan, portti avautui ja kulkijan matka sai jatkua.

Teema Vasuri3

Vetojuhta säikähti sen verran koiran punaisia silmiä, että ryntäsi juoksulle, linnut pakenivat peloissaan. Silloin matkaajan oli pakko estää koiran suuttumus valehyökkäyksellä. Hän kuitenkin säteili myötätuntoa koiraa kohtaan ja vuorenkoira ymmärsi tilanteen. Matka pääsi jatkumaan.

Teema Vasuri2

Hän oli kuullut vuorenkoirasta. Sen punaiset silmät näkivät kulkijan sisimmän ja ajatukset. Jos kulkijalla olisi pahat aikeet, koira hyökkäisi. Mutta jos kulkija olisi hyvän tahdon asialla, hän saisi jatkaa matkaansa.

Tulimaa. Teema vasuri1

Hän oli kuullut tarinan maasta, joka oli kuuma ja sen rinteillä kasvoi aina kauniita kukkasia. Matka sinne oli kuitenkin pitkä ja vaarallinen mutta kaunis.

Hän valjasti vetojuhtansa, tanakan härän, kuljettamaan tarvittavat ruoka- ja matka tavarat ja niin matka Tulimaahan saattoi alkaa.

Uusi vuosi

Suvaitaan toisiamme tänäkin vuonna. 

Kaikkea hyvää teille kaverit :-)

Hilta

Hei hei kaikki mukavat lukijani. Vaikka Aina on antanut minulle vain vähän palstatilaa, niin olen elänyt teidän kanssanne monet mukavat hetket lukiessani blogejanne.

Pienessä paketissani on jokaiselle mukavan joulun toivotus ja onnesikkare ensivuodelle :-)

Pelkäsin viimeiseen asti, ettei valkoista joulua tule, mutta se tuli eilen ja joutui aivan soppelisti. Lunta tuli juuri sen verran, että hyvin pystyn liikkumaan ovelta ovelle. Saa nähdä saavatko lapset traumoja, kun pukki ei olekaan perinteinen pitkine viittoineen ja paksuine partineen.

Joulua

MAAA OON NIIIN KAAUNIS..... 

On varmaan. Olen luullut, että maa on kaunis kesän vihreänä tai talven valkoisena. Nyt se ei ole kumpaakaan, mutta annetaan laulun raikua. Riemu nousee sydämestä, ei siitä, mitä silmät näkevät.

Tämä on minun joulutoivotukseni teille kaikille blogiystävilleni. Hilta aikoi laittaa oman juttunsa; kuten arvata saattaa ;)

Kalassa

Jouluhauki on pyydetty