Lintumaailman arkea

Äiti! anna jo se toukka, minulla on nälkä

Nam... 

 Onneksi pääsin kylpyyn välillä. Laspset lensivät maailmalle, mutta ilman apua eivät vielä pärjää. Mukava rentoutua ruokinnan välillä.

 Katso nyt, kuinka minullakin on ruoan puute. Äiti on jättänyt ja näännyn, kuten näet nyyhh...

 Sain harvinaisia vieraita, kun ovi unohtui auki

 Mimmi pisteli sisään kuin kotiinsa, tarkasti ensin olkkarin, sitten kissankupin ja marssi keittiöön.

Haistoi varmaan, kun olin pullaa paistamassa. Kurkkasi uuniin, mutta totesi sen liian kuumaksi.

Samainen Mimmi tutkimassa onkivehkeitäni.

Mimmi on kana, joka tulee ja menee halujensa mukaan. Hyppää aidan yli, kävelee hyvin arvokkaasti pitkin pihaa, nokkaisten ohimennen heinän korren tai jotain mieleistään. Kun saa tarpeekseen liittyy jälleen muiden joukkoon takaisin aitaukseen 

Osa kuvista otettu ikkunan läpi kauempaa ja viimeinen kännykällä, joten laatu epätasainen :)

Puutarha kesäkuu

 Kuten olen jo kyllästymiseen saakka valittanut alkukesän koleutta, oli kuitenkin yksi valoisampi päivä välissä ja sain kuukauden kuvat. Zilgahuoneen pelakuut eiväöt ole vielä ottaneet kukkiakseen ja rypälekin arastelee aloittaa kesää kovin rohkeasti.

 Olemme kasvatelleet omenapuita viisitoista vuotta, mutta nyt eka kerran ne kukkivat vasta juhannuksena. Normaalisti kukinta on tapahtunut kesäkuun alussa.

 Nanni tahtoi kuvaan, kun Ami pääsi edelliseen.

 Kanoilla on kivaa omenapuunkukkasateessa.

Pienet ovat kasvaneet. Keltanokkainen, harmaajalkainen on Lumivalko. Harmaanokkainen, keltajalkainen on Lumikki ja tuleva kanalan isäntä on Sepastian.

Tämän sortin juhannusta...

... vaikka kuin taikoja tein, tämän parempia ilmoja ei juhannukseksi tullut.
Hiltakin hermostui ja lähti ilmoja pitelemään. Tuhisi mennessääm, ettei tuosta Ainasta ole edes noita-akaksi.

Otetaan irti, mitä on tarjolla,  sadevaatteet päälle ja metsään raikasta ilmaa nuuhkimaan, kyllä se vielä paistaakin :-)

Elämysmatka Poriin

 Kolea ja sateinen kevätkesä on saanut ihmeellisiä piirteitä. Olen retkeillyt ystävieni luona useammin kuin laki sallii ja saanut jokaiselta matkalta hienoja elämyksiä mukaani, kuten tältäkin matkalta sain.
Maailma on pullollaan hienoja ihania ihmisiä, sen jälleen kerran sain kokea.

Lähdemme siis retkelle Porin yhdelle kauneimmista ihmisille rakennetuista virkistysalueista.

 Lokit kyyristelivät kylmässä ja tuulessa, hakien suojaa kumpareen tyynemmältä puolen.

 Kanat, joita oli monia eri rotuja väljässä aitauksessa ja sievässä yömajassa, hakivat suojaisaa lämpöä toisistaan aidan nurkkauksessa.

 Kävelyteiden varsille oli tehty taidetta. Kasvokuvat olivat valettu sementtiin ja niitä oli monissa eri paikoissa seurailemassa ihmisten etenemistä. Hauska oivallus.

 Vähän lähempää, niin ilmeet tulevat paremmin näkyviin.

 No tässä oli jo tuttuja virnuilijoita hienon asetelman suojassa.

 Ettei kylmä aivan kangistaisi, lautta, jolla ylitimme pienen puron kävi suurusmoottorilla.

 Ja päästäksemme puron yli, oli jälleen ryhdyttävä itse töihin. Olipahan hauskaa.

 Yrttimetsässä saimme kokea luonnon vehreyden ja täyteläisyyden aika konkreettisena. Linnut lauloivat pusikoissa ja mukanamme ollut lintujen äänien asiantuntija kertoi kuka kulloinkin oli äänessä. Olikos se lehtokerttunen, jonka laulu muistutti kylän juoruakkaa? Kun sitä hiljentyi kuuntelemaan, niin todellakin, sillä tuntui olevan paljon hyviä asioita sanottavana.

 Polku jatkui rehevän maaston suojissa.

 Rohtoraunioyrtti? oli runsaslukuisena maastossa. Tämä oli kuitenkin erikoisen värinsä ansiosta kuvattava.

 Kaupunki ja villi luonto kohtasivat sulassa sovussa.

 Puro ylitettiin kaarisiltaa myöten takaisin puron ylitse. Eikä kaikki kulkijat malttaneet pitää käsiään taskuissaan ;-DD

 Tulimme lahopuutarhaan.

 Siellä saimme viimeiset ennustukset kesän tulevasta säästä. Puhuja lupasi aurinkoa ja hellettä, mutta ajankohta jäi epäselväksi, ehkä vaillinaisen "kielitaidon" puutteessa ;-D.

 Ei kait se näin nopeasti toteutunut? Ei suinkaan, hän vain oli matkaväsynyt ja halusi itselleenkin ihanan laiskottelusängyn.

Olimme syöneet ja juoneet vieraspaikassamme niin että vatsaa pakotti ja tulomatkalla junassa oli yllätyksenä Hans Välimäen porukka tekemässä ja tarjoilemassa RUNSAITA maistijaisia koko matkustajakunnalle. Voiko elämysmatkalta enempää vaatia?

Retkellä

Kävin Hailuodossa retkellä

  

Mehiläis-ihmiset ilmoittivat tekevänsä retken Hailuotoon. En ole retki-ihmisiä, mutta Hauiluotoon hullaannuin lähtemään.

Kahvipysäkillä taivas jo uhitteli katkaista matkamme, mutta sitä ei otettu tosissaan... naureskeltiin, että voihan se sataakin.

Menomatkalla meri oli jo aika pahalla tuulella, ei kuitenkaan pahasti keikuttanut.

Perille päästyämma saimme ihailla maisemia auton ikkunasta. Tuuli oli yltynyt ja vettä tuli taivaan täydeltä.

Merikin vihastui oikiasti

Kamppeistaan sai pidellä tosissaan kiinni

Yhden pienen tien varrelta löysimme tällaisen kolmiosaisen majan. Siellä sai käydä kokeilemassa akustiikkaa. Hyvin toimi

Lautta ei kulkenut, mutta viimein saimme luvan lähteä mantereelle. Hyvä hermoinen olisi nukkunut autuaasti keinutukseen ja kannelle uskaltautunut kastunut viimeistä karvaansa myöten. Lopulta mantereelle päästiin ehyenä. Jäi muistoksi erilainen kevätretki :-DD

Polku

Sain kutsun tutulle polulle

Myös kaloille on rakennettu omat polut

Sorsakin lähti omille poluilleen

Ajatuspolut ovat taiteilijan rentoutumispolkuja

Aina ei tarvitse miettiä minne menee, antaa tuulen näyttää parhaat polut

Monien hienojen kokemusten jälkeen polku voi näyttää kahdelta. Onneksi suojelija on aina mukana.

Matkalla

Katson heräävää kevättä

Risukkoisen metsän vilinä ottaa silmiin

Aava pelto helpottaa

Sateen pieksämät pellot huutavat jyviä

mustien sadepilvien massat asuttavat taivaan rantoja

Yksinäinen kelo nojaa nuoreen mäntyyn

ura kalliossa

ihmisen tekemä

Valkoisia palleroita mustalla pellolla

lokkipari kiven nokalla

Kurjet lentävät kohti pohjoista

Peltikatot pitkänä jonoa suljetussa tilassa

kätkevät elävän turhan

Lyhyt elämä verkkohäkissä

että naisella olisi hyvä

Fasaanikukko ihmettelee suurten madon etenemistä

Sininen savi penkalla kutsuu käsiäni koskettamaan pintaansa

Silmäni syövät sitä himoisesti

Vanha kyläkauppa

luukut ikkunoillaan

räystäät ränsistyneinä odottaa aikansa palaavan

Yksinäinen sinisorsa pienessä lammessa

vaimo ehkä hautomassa

Paljaat kalliot

metsä syötetty rautahampaalle

mutta pienen risun hiirenkorvat avautuvat

Vihreä mato pysähtyy

sen uumenista syntyy kotiloitaan kuljettavia olentoja

Samalla sisään puskee heitä samanlaisia

Kiire

Käsi hamuaa taskua

kännykkä putoaa kadulle sitä ei huomata

Ei kukaan huomaa ja matka jatkuu

Valkoisten koivujen kyljet vilisevät

pienet tiet haarautuvat

Nekin vievät jonnekin

Juurakoiden kasat turvepellolla kielivät uskosta maahan

vaikka vienti ei vedä ja seinät kalisevat tyhjissä navetoissa

Elävä maitokone on hävinnyt

vain yksinäinen valkoinen lehmä köytettynä keskelle kevätvihreää peltoa

Veistetyn pihakarhun uljas olemus vartioi pienen tuvan kujaa

Varkaita se ei suosi

Vihreä mato pysähtyy

Kaivaudun sen uumenista kadulle

Olen tullut perille

                        II

Pelastan itseni vihreän madon sisuksiin

turvaan häliseviltä kaduilta

ihmisten täyttämistä kauppakeskuksista

Ruosteen väriset ratakiskot risteilevät vieden ja tuoden koteihinsa kiiruhtavia kulkijoita

Kuopuksen hento halaus

Vie terveisiä isälle

Aamu

Kun lumet sulavat ja järvet paljastavat kirkkaat vetensä, kalamiehen sisällä ääni kehottaa lähtemään kevätpyyntiin. Tulvavesi huuhtoo vielä rantoja, mutta siihenpä on aamuauringon mukava kuvajaisensa laskea.

Kun verkot odottavat kudulta palaavaa haukimammaa, aurinko on jo noussut kirkastamaan  aamukajon valoksi. Järven pinta on kuin kullalla päällystetty.

 Rantapoukamassa lepää venhe. Sen syli on hamstrannut kaiken taivaalta tulleen veden itselleen. Liekö ajatellut kuivan kesän varalta keränneensä, vai kiusaksi huolettomalle omistajalleen, ken tietää.

Luova lauantai 171

Rakentelin kerran savesta maapallon. Otin sillä kantaa pallomme saastumiseen ja annetaan saman teeman jatkua, vähän muunneltuna. Annammeko pallomme hukkua saasteisiin, voimmeko tehdä asialle mitään?

Udet asukit

Me synnyttiin toissapäivänä ja me toivomme mukavaa ja onnellista äitienpäivää kaikille äideille :-)

Puutarha Toukokuu

 Aika on kulunut joutuisasti ja lumet keränneet rippeensä, vieneet minne lieneet. Zilgahuone on luudittu ja ikkunat pesty odottamaan lämpöä ja vihreyttä.

 Sauna on kesäkäytössä ja savustuspönttö saa töitä, jos kala ui verkkoon. Huomenna aamulla sen näkee.

Kun päivä on uurastettu, Nannin kanssa otetaan ilta rennosti. Joskus tahtoo vain käydä, että kissa vie kaiken tilan pieneltä tiekkaripöydältäni, mutta siinä on oltava.